Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 144: "Joka kaupungissa ei ole soluasuntoja. Jos muuttaa opiskelemaan on tyydyttävä niihin vaihtoehtoihin joita opiskelupaikkakunnalla on tarjota."

Juu, näin on. Mun pointtini tuossa ja aiemmissa kommenteissani oli se, että jos opiskelijana tai juuri opintonsa aloittavana asuu vanhempiensa luona, on helpompaa ja yksinkertaisempaa muuttaa soluasuntoon (jos sellainen on saatavilla) kuin muuttaa soluasuntoon silloin, kun on jo useamman vuoden asunut omillaan. Vanhempien luona asuessa kun yleensä on vain yksi oma huone ja sen huoneen huonekalut ja  tavarat mahtuvat soluasuntoonkin. Ja sen sinne mahdollisesti otetun lemmikinkin todennäköisesti saa jättää vanhemmilleen opintojensa ajaksi.  Jos taas on asunut jo ennen opintojaan omillaan ja joutuisi opintojensa takia luopumaan kodistaan, se ei välttämättä tunnu kovin mukavalta. Varsinkaan, jos se oma koti ei edes ole kaukana opiskelupaikasta eli ei ole etäisyyden vuoksi tarpeellista muuttaa. 

Nro 124: "Lapsena tuli muutettua sen verran paikasta toiseen että en edelleenkään koe että minulla koskaan oli mitään lapsuuden kotia. Toki suurin syy miksi muuton asumaan opiskelujen aikaan omilleni oli se että halusin itse jäädä samalle paikkakunnalle missä olin jo aloittanut opinnot kun taas äitini muutti työn perässä toiselle paikkakunnalle. Vai olisiko pitänyt ennemmin keskeyttää ne opinnot ja muuttaa äidin mikana sinne toiselle paikkakunnalle?"



No ei tietenkään olisi pitänyt. Mutta sun tapauksessa sä muutitkin lapsuudenkodistasi tai sanottakoon siis vanhempasi luota opiskelun vuoksi eli periaatteessa olisit voinut muuttaa soluasuntoon. Mä muutin 18-vuotiaana pois vanhempieni luota (ihan samalla paikkakunnalla), menin töihin ja vasta 4 vuotta myöhemmin hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Mulla oli siis ollut "oma" koti jo 4 vuotta ennen opintojen alkua. Jos mun olisi pitänyt luopua kodistani ja muuttaa johonkin soluasuntoon, koska musta tuli opiskelija, niin tuskin olisin lähtenyt opiskelemaan. 

Nro 113: "Nämä on juuri niitä valintoja, ei ole valinta valita KAIKKEA. Herätkää!"



Olet oikeassa, että ne ovat valintoja. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että jos on valinnut asua lapsuudenkodissaan vielä 23-vuotiaana tai yli, Suomessa tällaista ihmistä pidetään "kummajaisena". Meillä siis oletetaan, että viimeistään 21-vuotiaana olisi itsenäistynyt eikä enää "roikkuisi äidin helmoissa". Mun mielestä tässä tarvittaisiin asennemuutosta ihan yleisestikin.

Tosin....tiedän kyllä, että meidän asumistukijärjestelmäkin kannustaa siihen, ettei lapsuudenkodissa asuta enää täysi-ikäiseksi tulon jälkeen. Enkä nyt tarkoita omilleen muuttavan nuoren mahdollisesti saamaa asumistukea vaan jos se lapsuudenperhe saa asumistukea, tämä ei olekaan ihan yksinkertainen juttu. Tunnen perheitä, joissa jokaisen lapsen tultua täysi-ikäiseksi lapsi muuttaa omilleen ja perhe taas yhtä huonetta pienempään asuntoon ihan vain siksi, että perheen saama asumistuki pienenee, kun yksi lapsista lakkaa olemasta alaikäinen. 

En lukenut koko ketjua. Tuli mieleen, että Suomessa tosiaan muutetaan varsin nuorena pois lapsuudenkodista. Osa muuttaa, kun saa opiskelupaikan jostain kauempaa, mutta osa muuttaa vaikkei ole vielä aloittamassakaan opintojaan. Pitää nk välivuoden tai ei saanutkaan hakemaansa opiskelupaikkaa, joten mennään sitten töihin. Ensimmäinen oma koti ei siis ole mikään väliaikainen opiskelijakämppä vaan koti. Siinä saattaa asua useammankin vuoden ennenkuin edes lähtee opiskelemaan ja useamman vuoden valmistumisensa jälkeenkin. On voinut hankkia vaikka jonkun lemmikinkin sinne. Mä kyllä ymmärrän haluttomuuden soulasuntoon muuttoon, jos joutuu opiskelujen vuoksi luopumaan kodistaan ja siellä olevista tavaroistaan ja mahdollisesta lemmikistäänkin. Monissa muissa maissa lapsuudenkodista lähdetään opiskelijakämppään ja joskus myös palataan opiskelijakämpästä lapsuudenkotiin ja muutetaan omilleen vasta sitten, kun pariudutaan tai on jo hyvä työpaikka. Suomessa jo 23-vuotias lapsuudenkodissaan asuva on "kummajainen". 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan helv... käsittämätöntä tuo RKP:n touhu. Sipseille ei veronkorotusta, koska Ahvenanmaa. Laivafirmojen tukiin ei puututa, koska Viking Line ja Ahvenanmaa. Länsirannikon päivystyksiin ei kosketa, koska ruotsin kieli.

 

Miten niin käsittämätöntä? RKP:hän ajaa nimenomaan ruotsinkielisten etuja ja Ahvenanmaalla heitä on paljon. Sama juttu länsirannikon päivystyksissä. Mun mielestä paljon käsittämättömämpää on, että joku puolue ei aja äänestäjiensä etuja vaan jopa ajaa asioita, jotka ovat äänestäjilleen haitallisia. 

Se on käsittämätöntä, että hallituksen tehtävä on ajaa SUOMEN etua, ei yksittäisten sipsifarmareiden etua. Tätä ei joku ole selvästikään tajunnut.

Milloin mikään hallitus on ajanut Suomen etua? Ihmiset ovat kautta aikain äänestäneet itselleen sopivinta ehdokasta kansanedustajaksi. Ehdokasta, joka ajaa äänestäjänsä tärkeinä pitämiä asioita. Jos meillä hallituksen tehtävä olisi ajaa ainoastaan Suomen eli valtion etuja, silloin olisi paljon järkevämpää, että meillä olisi virkamieshallitus. Meillä on kuitenkin  kansan valitsema poliittisiin puolueisiin ja niiden ideologioihin perustuva eduskunta ja hallitus, joten aika mahdoton yhtälö saada mitään eteenpäin ilman, että tehdään kompromisseja. Enkä nyt siis tarkoita vain meidän nykyistä hallitusta vaan yleensä. Viime hallitus sai vihdoin aikaiseksi toteuttaa jo useamman hallituksen aikana tapetilla olleen sote-uudistuksen, mutta niin vaan Kepu pääsi vaikuttamaan siihen, että hyvinvointialueita onkin 21 eli ihan järjetön määrä verrattuna siihen, mitä koko sote-uudistuksessa alunperin ajateltiin. Kepukin ajoi tässä äänestäjiensa asiaa, ihan kuten RKP:kin nyt.