Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Olen 78-vuotias. Hankin ensimmäisen koneeni 1989. Tuo boomeripuhe on alhaista ja pelottavaa, niinpä ovi pysyykin kiinni kaikille x-, z- ja mitä niitä nyt on siinnyt -ikäluokkiin kuuluville. Ollaan vain kaikki omissa poteroissa, turvallisempaa ja mukavampaa aggressiivisten pullamössöjen ulottumattomissa. Itsenäisyyteen kannustaisin kaikkia iäkkäitä(kin). Mitä tulee omaishoitajuuteen, tein sitä seitsemän vuotta kiihtyvällä tahdilla tietysti. Olin omaishoitaja, vaikka boomeri olenkin. Nuorempien ikäluokkien puheet ovat monestikin ällöttävän itsekkäitä, ymmärtämättömiä ja kakkaisia.

Olen samaa mieltä siitä, että kannattaa opetella tekemään itse sekä myös opetella käyttämään erilaisia palveluita. Voi elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla eikä muutu omille lapsilleen taakaksi. On mukavampaa tavata lapsiaankin, kun he tulevat ihan mielellään käymään eikä vastentahtoisesti hoitamaan jotain "työsarkaa". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua syyllistetään siitä kun en halua synnyttää tänne veronmaksajia ja boomereiden eläkkeiden maksajia.

En minä jaksa mitään uutta ihmistä hoivata ja kasvattaa, kun pitää mätäpersevanhuksia hoitaa ja palvella kymmeniä ja kymmeniä vuosia, kunnes sitä on jo oma elämäkin mennyt ohi, kun heistä viimein eroon pääsee.

Oikeasti en koskaan saa elää vain itselleni. Boomerit elävät riesanani niin kauan, että olen itsekin jo raihnainen kun vapaaksi pääsen.

En todellakaan tee lapsia tähän, kun oma jaksaminen on kortilla.

Onpa sinulla ihana asenne elämään.  Joo, älä missään nimessä teekään lapsia.  Et sovi vanhemmaksi, tuolla asenteella et mitenkään.  Tosin ei niitä sinulle enää tulekaan, jos vanhempasi oikeasti on niitä boomeri-ikäisiä.  Sinua ei kukaan siitä syyllistä, se on omaa harhaisuuttasi.  Erittäin tyypi

Mä ymmärrän tuota aiempaa kirjoittajaa. Jos omat vanhempasi odottavat ja vaativat, että sinä teet ja hoidat kaiken, ei ole ihan helpoa sanoa, että en muuten tee. Riippuu toki siitä, millaiset vanhemmat sattuu olemaan. Valitettavan monessa perheessä lapset on kasvatettu syyllistämällä ja kun vanhemmat sitten tulevat vanhoiksi, uhriudutaan ja heittäydytään marttyyreiksi. Mä mietin, miten sitä oikein kuvailisi. Siis tunnetta, kun yrität kiemurrella irti niistä odotuksista ja vaatimuksista ja sitten vanhempasi suuttuvat tai heittäytyvät marttyyreiksi. Niin...se tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Voihan sitä tietysti vaikka pistää välinsä poikki kokonaankin vanhempiinsa, jotka käyttäytyvät em tavalla, mutta ei sekään mitään mieltä ylentävää ole. Ja vaikka ei nyt noin radikaalisti toimisikaan, kyllä mulle on aina tullut paha mieli, kun isä vihaisena lyö mulle luurin korvaan, kun en olekaan hypännyt hänen pillinsä mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä verenpaineenmittausta ole työntekijät poistaneet vaan päättäjät jotka eivät tarjoa siihen resursseja. Kun ihmisillä on mahdollisuus mitattauttaa verenpaineensa muutenkin edes niitä verenpainemittareita ei ole joka työpisteeseen hankittu. Toisaalta se on myöskin hieman tehotonta. Todellisemman kuvan tilanteesta saa kun asiakas seuraa sitä verenpainetta kotona ihan omassa arkiympäristössään.

Näinpä. Mä en edes haluaisi juosta terveyskeskuksessa mittauttamassa verenpaineitani. Nykyiset kotikäyttöön tarkoitetut mittarit ovat niin helppokäyttöisiä, että kuka tahansa osaa mitata itse verenpaineensa. Eri juttu oli joskus vuosikymmeniä sitten, kun oli stetoskoopit ja vanhanaikaiset mittarit. Silti ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat sairaanhoitajan tai lääkärin vastaanotolle. Uskoisin, että näille ihmisille siitä käynnistä tulee turvallinen tunne. Joku ammattilainen on varmistanut, että minulla ei ole mitään  hätää. Olen tullut nähdyksi ja kuulluksi. Se, että jonkun asian - kuten vaikka just verenpaineen mittaamisen - voisi tehdä itsekin, ei ole oleellista. Uskoisin, että tämä tulee muuttumaan, koska ihmisillä on nykyisin vaikka mitä älykelloa ja -sormusta, jotka mittaavat kaikenlaista. Kiinnostus omaa terveyttä ja hyvinvointia kohtaan on lisääntynyt. 

Vierailija kirjoitti:

78v mummoni ei ole hankkinut ajokorttia (asuu keskellä korpea ja ukki aina ajoi), eikä ole opetellut käyttämään tietokonetta tai älypuhelinta. Osaa käyttää kännykkää, mutta hänellä kesti ainakin 10v kännykän omistajana, että suostui opettelemaan tekstiviestien kirjoittamisen.

Sai joitakin vuosia sitten tabletin, jolla tykkää lukea uutisia ja wa-viestejä. Ei suostu kirjoittamaan wa-viestejä tai soittamaan videopuheluita, eikä ole koskaan opetellut maksamaan laskuja tai muuta asiointia netissä. Eikä tietenkään suostu käyttämään mitään kyyti- tai kodinhoitopalveluita.

Kuvitelkaa, että viisikymppinen ihminen nykyaikana jättäytyisi tahallaan samaan tyyliin kehityksen kelkasta, niin kuin mummo on tehnyt 90-luvulla.

No mä kyllä ymmärrän mummoasi siinä mielessä, mitä viittasit 1990-lukuun. Meille tuli ysärin alussa ensimmäinen PC kotiin, kun saatiin mun vanhemmiltani joululahjaksi sellainen. Siihen aikaan kotitietokoneet eivät olleet vielä mitenkään yleisiä. Maksoikin siihen aikaan sairaanhoitajan kolmen kuukauden bruttopalkan verran. Ja jos kone oli kotiin hankittukin, se oli hankittu yleensä miehille/pojille. Mun huushollissani ainoa miespuolinen oli silloin 1-vuotias, joten mun piti opetella moisen rakkineen käyttö, jotta osasin opettaa tytärtäni käyttämään sitä. Tyttö (silloin 8v) liittyi purkkiin ladatakseen pari peliä ja sai sieltä muistaakseni tunnin ilmaista latausaikaa, koska oli purkin ainoa tyttö. Jos naispuoliselle tuli jotain ongelmaa tietokoneen käytössä - mikäli edes yrittikään käyttää - yleensä perheen miespuoliset tulivat tekemään naispuolisen puolesta. Eivät siis neuvoneet ja opettaneet tekemään itse vaan tekivät puolesta. Asenne ysärillä oli hyvin pitkään se, että tietotekniikka on miesten ja poikien juttu. Ja koska kodeissa oli yleensä vain se yksi tietokone, se oli sitten aina varattuna isälle tai pojille. Oma tyttäreni tätä silloin aikoinaan ihmetteli, kun kaverinsa eivät itseasiassa edes saaneet käyttää kotonaan tietokonetta. 

Nykyisin käyttöjärjestelmät ovat helpppokäyttöisiä eikä käyttäjän tartte ymmärtää DOS:ista tms yhtään mitään. Mutta jos oli ysärillä viiskymppinen, joka kotonaan vaan työnnettiin pois tietokoneen äärestä, miten sen käyttöä olisi edes oppinut? Tai miksi olisi halunnut edes opetella? Ja jos töissäkään ei tarvinnut tietotekniikkaa, ymmärrän ihan hyvin, jos kiinnostusta opettelemiseen ei ole ollut. Ysäri oli murrosaikaa ja nimenomaan silloin oli helppoa tipahtaa kehityksen kelkasta. Seuraavalla vuosikymmenellä ei olisi enää onnistunut yhtä helposti. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän jos joskus 20-30 vuotta sitten on ollut epäluuloja ja hankaluutta vanhemmilla ihmisillä. En oikein enää kuitenkaan ymmärrä, kun digipalvelut ja teknologian kehitys on ollut laaja-alaista jo kauan. Nämä nyky vanhukset eivät ole olleet vanhuksia vielä kovin kauaa, joten miksi jäädä jälkeen.

Joillain - kuten myös aloittajan äidillä - kyse on ollut periaatteesta. Koska on ollut mahdollista edelleenkin soittaa puhelimella, käydä asioimassa paikan päällä, maksaa käteisellä jne, hän ei ole kokenut itselleen tarpeelliseksi opetella käyttämään digipalveluita. Ajatustasolla tätä voisi verrata vaikka siihen, että reilut 30 vuotta sitten muutin paikkaan, missä oli hyvät julkiset kulkuyhteydet joka suuntaan. Mulla kun ei ole sitä ajokorttiakaan. Maailma muuttuu ja HSL on muuttanut reittejä  siten, ettei täältä enää olekaan hyvät kulkuyhteydet joka suuntaan. Kyllä, se on ärsyttänyt välillä, mutta on silti ollut mun oma valintani, käytänkö julkisia, menenkö taksilla vai koitanko tehdä elämästäni sellaista, ettei mun tarvitsekaan käydä missään. Tai muutanko sellaiseen paikkaan, missä olisin reitteihin tyytyväinen.  Mun on siis itse tehtävä valinta, miten toimin, eikä olettaa, että HSL palauttaisi reittilinjastonsa sellaiseksi kuin se oli aiemmin.