Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihana ja kiltti 16-vuotias kissa, joka tykkää tulla viereen silitettäväksi. :3

Mitään muuta läheisyyttä en kaipaa. On koettu ja nähty sitäkin. Ei kiitos.

Mun kissa täyttää jo 19.  Nytkin nukkuu mun vatsani päällä,  kun makaan sohvalla. 

Aloittajan kysymykseen,  niin en mä ole oikein koskaan kaivannut ihmisen läheisyyttä.  Juttuseuraa välillä juu, mutta en toisen ihmisen kosketusta. Etätöitäkin tein 13 vuotta ja se sopi mulle oikein hyvin,  koska en ole kokenut tarvetta kosketella työkavereitani. Onnitteluhalaukset on ihan ok,  jos toisella on synttärit tms. Ja hautajaisissa vainajan omaisten halaaminen.  Eiköhän se ole aika yksilöllistä,  kaipaako läheisyyttä ja jos, niin kuinka paljon ja usein. 

Miksi olet klo 22:15 rapussa? Menisit kotiin. Jos asuntosi oven tiivistys ei ole kunnossa, niin hoida asia kuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti vaikea päätös tuo koiran lopetus.

Joskus näkee niin sairaan ja raihnaisen näköisiä koiria että sääliksi käy mutta omistaja ei osaa ajatella eläimen parasta.

On se vaikea päätös. Onneksi on noita kotikäyntejä tekeviä eläinlääkäreitä ja muutaman kerran tässä puolentoista kuukauden aikana on meillä käynytkin.  Koira on vanha,  mutta vielä varsin tyytyväinen.  Viimeksi kun soitin eläinlääkärin katsomaan tota rekkua,  sanoin, että mahdollisesti tällä kertaa eitanasia. Mitään eutanasiaa edellyttävää syytä lääkäri ei kuitenkaan löytänyt.  Hyväntuulinen ja iloinen rekku.  Liikkuminen vaan vähän hankalaa.  Ihan kuten emännälläänkin. Sillä erotuksella,  että rekulla on toimiva kipulääkitys ja emännällä ei.  Vähän huvittava juttu,  että toi rekun lääke on ainoa,  mitä mä voisin käyttää.  Suomessa sitä sai vielä 1980-luvulla määrätä ihmisille,  mutta nykyisin vain koirille. Muulla maailmassa edelleen ihmistenkin kipulääke,  mutta Suomessa ei.  

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja asun okt:ssa yksin. Aina jos olen ulkotöissä tai autotallissa jotain puuhailemassa, niin en todellakaan lähde virtsahädän takia sisälle vessaan. Vaan sohottelen jossain tontin nurkalla puskaan. Tietysti ennen toimenpidettä  tarkastan ettei naapureita ole näkösällä, ja jos on, vaihdan puskaa.

Olen vieläpä pitänyt tätä suurena EKO-tekona, kun ei pikku pissan takia mene juomakelpoista vettä 6L viemäriin.

Silloin kun koira oli vielä niin pieni ettei käyty juurikaan kävelyillä, vaan ulkoiltiin enimmäkseen omassa pihassa. Sohottelin esimerkinomaisesti ulkona, samalla kertomalla kovaan ääneen pihalla pissaamisen parhaudesta. kannustaen koiraa samaan suoritukseen.

Nyt selvisi miksi kivan naisten kohtaaminen on ollut niin vaikeaa. Oma vika, pihalla pissiminen.

Tämä on oikeastaan mielenkiintoinen kommentti.  En tiedä,  minkä ikäinen olet.  Omassa lapsuudessani pojat sai kyllä pissata seisten mihin tahansa puun juurelle,  mutta ei olisi tullut kuuloonkaan,  että tyttölapsi olisi vetänyt housut kinttuun ja kyykistynyt puskapissalle. Piti pidätellä siihen asti,  että pääsi vessaan.  

Omakotitaloissa yleensä on sen verran tontilla pinta-alaa, että voihan tonttia vessanakin käyttää.  Tosin kaupungeissa tontit ei ole kovin paljon suurempia kuin rivitaloasuntojen pihatkaan.  Jos olisin vielä nuori ja valmis parisuhteeseen,  niin en mäkään mitään pihalleni kuseskelijaa kyllä ottaisi. En ole antanut edes koirani pissata pihalleni ennenkuin vasta nyt pari viikkoa.  Ja siis koiran eutanasiapäätöstä tässä jo mietin. 

Mä olen monessa suhteessa ollut onnekas.  Vaikka en suinkaan kaikessa.  Koko ikäni olen asunut pääkaupunkiseudulla ja ensimmäiset 10 vuotta Helsingissä. Paljon ihmisiä eikä ketään oikeastaan kiinnosta muiden asiat.  Ainakaan niin paljoa,  että alettaisiin ympäri kaupunkia niistä toitottaa.  Saa olla näkymätön ja sulautua massaan.  Ketään ei kiinnosta,  miten joku pukeutuu tms. Voi kulkea vaikka sateenkaarivärjätty irokeesi päässään eikä kukaan edes noteeraa mitenkään.  

Mutta muistan kyllä lapsuudestani,  kun vietin maalla kesät.  Oma suku tietty otti avosylin vastaan,  mutta muut paikkakuntalaiset eivät pitäneet siitä,  että joku hesalainen penska tulee sinne. Tätini naapurissa asui yksi Risto ja oli ainoa serkkujeni lisäksi,  joka mun kanssa leikki. Jopa jotkut aikuiset kaupassa tai ihan vaan kauppa-autossa alkoivat toisilleen kuiskailemaan samalla,  kun vilkuilivat mua. Eihän se kivalta tuntunut,  mutta onneksi oli Risto ja suku.