Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö sun tehdä äidistäsi huoli- ilmoitus kun järkipuhe ei mee perille?
Mitä se hyödyttäisi jos apua ei haluta ottaa vastaan?
Siinä mielessä hyödyttää, että sitten tilanne on viranomaisten tiedossa. Ei voi kukaan sanoa, että omainen olisi jättänyt vanhuksen heitteille.
Viranomainen voi syyttää kyllä heitteille jätöstä puolisoa joka muistisairaan kanssa asuu jos muistisairas on hengenvaarassa kotona. Muualla asuvaa lasta ei voi kyllä syyttää muutenkaan. Pakkohoidon kriteerit on meillä hyvin korkeat oli henkilö muistisairas tai ei.
Puoliso voi myös hoitaa huonostikin omaishoidettavaa eikä keinoja juuri ole puuttua tilanteeseen jos avun tarve kiistetään.
Aivan, mutta tässä tosiaan omainen eli ap heittää pallon viranomaisille. Se on sitten viranomaisten ja puolison asia, miten muistisairaan hoito järjestyy tai onko muistisairas hengenvaarassa puolisonsa kanssa. Ilman huoli-ilmoitusta viranomaiset eivät edes tietäisi koko tilanteesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö sun tehdä äidistäsi huoli- ilmoitus kun järkipuhe ei mee perille?
Mitä se hyödyttäisi jos apua ei haluta ottaa vastaan?
Siinä mielessä hyödyttää, että sitten tilanne on viranomaisten tiedossa. Ei voi kukaan sanoa, että omainen olisi jättänyt vanhuksen heitteille.
Nro 56: "Oletan, että jos et olisi ollut apuna tai sinua ei olisi ollut olemassa, isäsi soitteluiden jälkeen oltaisiin tehty huoli-ilmoitus ja kotihoito olisi alkanut käydä.
Isäsi olisi silti jatkanut vaimonsa kanssa kotona. "
Tuo olisi toki voinut olla mahdollista, mutta kotihoidosta huolimatta isä olisi silti joutunut selviämään monessa asiassa ihan itse. Koska eihän kotihoito tule heti, kun jotain ongelmaa tulee. Esimerkiksi jos äiti olisi taas kerran kolmen aikaan yöllä tehnyt lähtöä lapsuudenkotiinsa, niin soitto kotihoitoon ei olisi tarkoittanut, että kotihoidosta tullaan samantien paikalle ja jutellaan äidin kanssa pari tuntia niin, että saadaan äiti rauhoittumaan ja unohtamaan ajatus lapsuudenkotiinsa lähtemisestä. Tai tilanteet, joissa äiti on kauhuissaan vieraasta miehestä, joka on hänen asunnossaan (siis isä), ja sen vuoksi käyttäytyy aggressiivisesti, olisi pitänyt saada joku sinne rauhoittamaan tilannetta. Kotihoito tuskin olisi tullut apuun, poliisi ehkä. Kotihoito kuitenkin käy sovitusti eikä saavu paikalla parissa minuutissa,, kun sinne soitetaan. Eikä kotihoito mitenkään olisi pystynyt estämään äitiä heittäytymästä hankalaksi silloin, kun kotihoito ei ole siellä. Kotihoidon käynnit on aika lyhyitä ja muun ajan vanhusten pitää pärjätä keskenään. Nyt tilanne on toki jo toinen eli kotihoito riittää, koska äiti ei enää vähään aikaan ole pystynyt edes kävelemään. Ei tule sellaisia tilanteita kuin mitä oli koko viime vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 36: "Yllättävää. Minä olen saanut käsityksen, että reippaan ja tunnollisen lampaan isä päin vastoin on hyvin nöyrä ja palveleva, kun jaksaa olla muistisairaan vaimonsa omaishoitajana loppuun saakka. "
Hyvä kommentti. Mä en osaa sanoa, olisiko jaksanut vai ei, jos mä olisin alusta lähtien nostanut käteni pystyyn ja sanonut, että pärjätkää keskenänne.
Vaikka sinä olet auttanutkin, niin isäsi on loppujen lopuksi ensisijaisesti huolehtinut vaimostaan. Tarkkaillut vointia ja tarvittaessa kutsunut sinut apuun.
Itsekäs olis vaan työntänyt vaimon pois laitokseen mahdollisimman pian, kun siitä olisi alkanut olla vaivaa.
Eli minä kyllä kunnioitan isääsi ja hänen rakkauttaan äitiäsi kohtaan ja sitä, että jaksaa hoitaa äitiäsi kotona loppuun asti (Vaikka avun avulla, mutta suurimman osan ajasta isäsi o
Tuosta olen kyllä kanssasi samaa mieltä :) Mun pointtini edellisessä oli, että en tiedä, miten isä olisi jaksanut, jos
A) Reipasta ja tunnollista lammasta ei olisi ollut olemassakaan
B) Reipas ja tunnollinen lammas olisi asunut jossain muualla kuin naapuritalossa (esimerkiksi Seinäjoella)
C) Reipas ja tunnollinen lammas olisi pitänyt kännykkänsä öisin äänettömällä ja/tai hänellä olisi ollut sellainen työ, josta ei kesken päivän lähdetä auttamaan isää äidin hoitamisessa
Jos kaikista niistä tilanteista, mitä mä viime vuoden ja vielä tämän vuoden alussakin kävin siellä hoitamassa (päivin ja öin), isä olisi joutunut selviämään ihan itse tai soittamalla joka kerta 112:een, on ihan mahdollista, että jossain vaiheessa isä olisi todennut, että ei onnistu. Tai ainakin sitten viranomaiset olisivat todenneet, että ei onnistu. Itseasiassa helmikuussa, kun mun oma terveys prakasi eikä isä voinutkaan enää soittaa mua apuun, yhtenä päivänä isä oli sitten soittanut 112:een, kun ei pärjää äidin kanssa. Ensihoito oli käynyt, mutta todennut, ettei äidillä ole mitään sellaista syytä, miksi pitäisi toimittaa päivystykseen. Meni pari tuntia ja isä soitti uudestaan 112:een. Ensihoito tuli uudelleen, ei edelleenkään mitään sairaalahoitoa vaativaa (soiton syy taisi muistaakseni olla vaan se, ettei isä ollut saanut vaihdettua äidille kuivia vaatteita), mutta ensihoito vei sitten äidin mennessään. Ei siksi, että äiti olisi tarvinnut sairaalahoitoa, vaan siksi, että isä olisi taas muutaman tunnin päästä soittanut 112:een, kun olisi tullut taas jotain vastaavaa eikä Reipas ja tunnollinen lammas ollutkaan enää käytettävissä.
Kivut ja kolotukset alkoi jo 34-vuotiaana, mutta syynä nivelreuma. Mä en osaa sanoa, missä vaiheessa mun moninivelrikkoni alkoi. Sotkin ne kivut nimittäin aika pitkään reumakipuihin.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/