Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija on nuori ja terve ja liikkuu ulkona ystäviä yapaamassa. Hoitopaikan vanhus on sänkynsä vankina. Yhteiskuntaan pitäisi säätää laki, että keskenkasvuiset kakarat pitäkööt turpansa kiinni ja kuunnelkoon vanhempia ihmisiä, jotka tietää asioita jotakin ja tuottaa tähän yhteiskuntaan jotakin, toisin kuin opinnoissaan kiinni olevat.

 

hei cammon nyt. Tuo vanhus on MUISTSAIRAS ja jos yhtään teidät asiasta, niin heille on pakko huoneet pelkistää täysin, ei voi olla kuin sänky ja pöytä ja sekin mielellään lattiaan pultattu. Mitään ylimääräistä ei huoneessa voi olla, koska , jos siellä on vaikka kukkavaasi on siihen kohta kustu jne. Ei aikuisetkaan mitään ymmärrä, ainakaan tuollaisa asioita. ihmetellään ja kauhistellaan, kun vanhus on "köytetty"  sänkyynsä, vaikka kyseessä on vanhus, joka kiipeä kaiteen yli, vaikka jalat ei toimi ollenkaan j

Valitettavasti juuri noin. Suomessa  vanhus saa muistisairauden vuoksi  ympärivuorokautisen hoivan paikan vasta sitten, kun on varaaksi itselleen ja/tai muille. Niin kauan, kun ei vielä ole, vanhus voi olla kotonaan ateriapalvelun, kotihoidon, turvapalvelun  yms turvin. Olen käynyt katsomassa yhtä 90+ tuttua läheisessä palvelutalossa. Hänellä on siellä oma kiva pieni yksiö. On parveke, oma kylpyhuone, yhdellä seinällä keittö. Hän on tuonut sinne omat huonekalunsa, on tietokonepöytää, kahvinkeitintä yms. Mutta tuossa palvelutalossa ei ole ympärivuorokautista hoivaa. Ulko-ovet aukeavat automaattisesti liiketunnistimen avulla klo 8-20 välisenä aikana ja vain öisin ovat lukittuina. Edes aulassa pääovien läheisyydessä ei ole mitään valvontaa vaan nämä vanhukset saavat aivan vapaasti poistua kotoaan ihan milloin haluavat. Jokaisen asunnon ovi on lukossa ja vain asukkaalla itsellään sekä hoitajilla (jotka ovat siis eivät ole töissä öisin) on avaimet. Jos hänestä joskus tulee muistisairas, joka ei voi enää asua tuossa asunnossa, hänet pitää siirtää ympärivuorokautisen hoivan paikkaan. Ei enää juurikaan omia tavaroita eikä varsinkaan mitään sellaista, millä voisi vahingoittaa itseään tai muita (ei edes rakenteita). 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Olihan tuo pieni ja aika karu huone, mikä kuvissa oli, mutta siellä ei ollutkaan mitään asukkaan omia tavaroita vielä.  Mutta mun mielestä se ei olisi varsinaisesti ollut suuri ongelma muistisairaalle vanhukselle. Suurempi ongelma olisi ollut sille, joka asuu viereisessä huoneessa. Nimittäin muistisairas, joka kykenee edelleen kävelemään, ei takuulla pysyisi kovin pitkiä aikoja tuossa kopperossa ja koska huoneesta pääsee pois ainoastaan kulkemalla toisen vanhuksen huoneen kautta, muistisairas suhaisi siitä edestakaisin päivin ja öin eikä häntä voisi edes kieltää tai estää tekemästä niin. 

Mihin kohtaan hän laittaa omat tavaransa?

Tauluja seinille, tuohon pienelle yöpöydälle läheisten valokuvia kehyksissä (tai valokuvatkin seinälle) ja muut tavarat, joita osaa ja ennenkaikkea muistaa vielä käyttää, kaappeihin. Oma matto lattialle. Jos tuohon huoneeseen olisi ollut muuttamassa asukas, joka ei ole muistisairas, toki hän olisi tarvinnut enemmän omia tavaroita. Lähtökohta kaiketi tuossakin ryhmäkodissa on ollut, että vanhus vain nukkuu omassa huoneessaan ja muun ajan viettää yhteisissä tiloissa muiden vanhusten kanssa. Eli tuon huoneen ei ole tarkoituskaan olla koti vaan ainoastaan kodin makuuhuone. Telkkaria katsotaan, ruokaillaan jne ryhmäkodin yleisissä tiloissa. Mun mielestä huomattavasti ikävämpää sille vanhukselle, jonka makuuhuoneen läpi tuntematon muistisairas vanhus kulkee. En mä väitäkään, että tuo huone olisi mitenkään viihtyisä edes silloin, kun vanhus olisi tuonut omia muistoesineitään sinne, mutta vaikka huoneeseen olisi mahtunut vanhuksen nojatuolikin sekä ehkä joku piironki, niin suurempi ongelma tuo huoneratkaisu olisi ollut haitarioven takana asuvalle vanhukselle. 

Olihan tuo pieni ja aika karu huone, mikä kuvissa oli, mutta siellä ei ollutkaan mitään asukkaan omia tavaroita vielä.  Mutta mun mielestä se ei olisi varsinaisesti ollut suuri ongelma muistisairaalle vanhukselle. Suurempi ongelma olisi ollut sille, joka asuu viereisessä huoneessa. Nimittäin muistisairas, joka kykenee edelleen kävelemään, ei takuulla pysyisi kovin pitkiä aikoja tuossa kopperossa ja koska huoneesta pääsee pois ainoastaan kulkemalla toisen vanhuksen huoneen kautta, muistisairas suhaisi siitä edestakaisin päivin ja öin eikä häntä voisi edes kieltää tai estää tekemästä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Voiko alaikäisen lapsen laittaa lähiomaiseksi jos ei ole elämässä ketään muuta ihmistä mahdollista laittaa?

Voi laittaa, mutta itse vähän miettisin sen mukaan, minkä ikäinen lapsi on kyseessä. Eli onko sen ikäinen, jolle haluat sairaalan soittavan, jos esimerkiksi olet joutunut onnettomuuteen tai olet kuollut. Ja kuten tuolla jo joku aiemmin kirjoitti, niin alun perin sairaaloissa on kysytty lähiomaista siksi, että lähiomaisella on ollut juridinen oikeus päättää asioista. Yhteyshenkilöllä ei ole ollut sitä juridista oikeutta, mutta hän on voinut olla sitten se henkilö, jolle ilmoitetaan potilaan voinnissa tapahtuneista muutoksista tai jossain onnettomuustilanteessa ylipäätään siitä, että olet joutunut sairaalaan. Vielä joskus 1980-luvun alussa vaadittiin lähiomaisen lupa irroittaa aivokuollut hengityskoneesta, mutta se muuttui kasarin lopussa tai ysärin alussa. Eli lääkäri voi tehdä tuon päätöksen ilman omaisiakin. Samoin kuten nyt voi tehdä päätöksen elinten luovutuksestakin. 

Jos mulla ei olisi vanhempia, sisaruksia eikä aviopuolisoakaan vaan ainoastaan alaikäiset lapset (ja alle 15v), jättäisin lähiomainen tiedon tyhjäksi. 

Kyllä voi määrätä