Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Taitaa olla sitä ikäluokkaa, jolle jo lapsena opetettiin, ettei ruuasta saa sanoa, ettei tykkää. Kaikkea piti syödä. Mun isäni vasta yli 90-vuotiaana sanoi, että ei ole oikein koskaan tykännyt kalasta. Ei ole muistisairautta vaan ihan lapsuudesta opittu tapa, että ruuan kanssa ei ronklailla.
"PELKO työpaikan menetyksestä ja työttömäksi jäämiseksi raastaa nyt suomalaisten mieltä.
Pelolla on iso vaikutus, sillä se pitää myös asuntokaupan jäissä, leikkaa ravintoloiden myyntiä ja kaupan kysyntää ja ylipäätään hidastaa osaltaan talouden toipumista."
https://www.hs.fi/talous/art-2000010593548.html
Tuossa on mun mielestä syy siihen, miksi hallituksen olisi kannattanut jättää irtisanomissuojan heikennykset sekä työttömyysturvan heikennykset tekemättä. Tai ainakin siirtää ne sinne, kun talous on taas elpynyt. Hyvin moni tavallinen keskituloinen on voinut luottaa siihen, että kovin helposti ei kenkää tule - varsinkaan, jos sattuu olemaan julkisella sektorilla töissä - ja jos sattuisi tulemaankin, niin ansiosidonnaisella pärjää siihen asti, että löytää uuden työpaikan. Nyt sekä irtisanomissuojaa että työttömyysturvaa ollaan heikentämässä samanaikaisesti. Se, että pelko käy toteen , onkin nyt todennäköisempää kuin aikaisemmin ja tottakai on järkevämpää varautua siihen kuin humputella rahojaan ravintoloihin, kauppoihin jne. Moni harkitsee myös tarkkaan, onko järkevää juuri nyt ostaa asuntoa vai olisiko järkevämpää odottaa muutama vuosi. Tai jospa se nykyinen asunto on sittenkin ihan jees, jos vaikka vain remontoisi sitä.
Vierailija kirjoitti:
En varmaan saisi uusittua Panacod-reseptiä (hammasleikkaus) tai vahvoja antibiootteja samaan juttuun. Eli tietysti on lääkkeitä joita ei uusita.
Jos syy, miksi lääkettä tarvitset nyt, on eri kuin aiemmalla kerralla, sillloin ei yleensä saa uusittua Kannan kautta. Mä olisin muutama vuosi sitten tarvinnut lihasrelaksanttia polvileikkauksen jälkeen, kun reisilihas oli ihan sairaan kipeä ja kotoa vielä löytyneet 2 tablettia helpottivat kipua, mutta en saanut uusittua sitä Kannan kautta, koska edellisellä kerralla mulle oli määrätty lihasrelaksanttia niska-hartiasärkyyn.
Mä ainakin toivoisin, että tulisi soitto etukäteen. Ihan jo sen takia, että mikäli vanhan tutun viereilu olisi mulle iloinen asia, haluaisin nyt edes olla paikalla (enkä just silloin kaupassa tms) ja mieluiten vielä niin, että ehdittäisiin jonkin aikaa jutellakin eikä vain pari minuuttia siinä pihassa. 30 vuodessa on yleensä tapahtunut sen verran paljon asioita, ettei kuulumisia parissa minuutissa ehdi kertoa.
Mä vähän luulen, että hallituspuolueet saivat ääniä monilta ihan työssäkäyviltä keskituloisilta. Ja oletuksena se, että heidän hyvinvointinsa ja varallisuutensa lisääntyy. Että voisi luottavaisin mielin katsoa tulevaisuuteen ja vaikka ostaa uuden kämpän ja käydä useammin ravintolassa syömässä jne. Mutta nythän tässä kävikin niin, että juuri näiden äänestäjien riski pudota itse niiden työttömien ja köyhien luusereinaan pitämiensä ihmisten joukkoon kasvoi. Tulevaisuuteen ei voikaan luottaa vaan on varauduttava pahimpaan. Joten ei uusia kämppiä, ei ravintooissa syömisiä vaan jokainen liikenevä euro säästöön työttömyyden tai sairauden varalle.
Mä en ota kantaa siihen, saadaanko hallituksen toimilla Suomi nousuun vai ei. Ja jos saadaankin, niin tietenkään se ei tapahdu hetkessä. Irtisanomissuojan heikentäminen toki helpottaa uusien työntekijöiden palkkaamista, kun työntekijästä pääsee helpommin eroon kuin aikaisemmin. Myös se on työnantajan näåkökulmasta ihan kiva juttu, että ketään ei tarvitse enää vakinaistaa. Kaikki työsuhteet voivat maailman tappiin asti olla määräaikaisia. Tämä kuitenkin hankaloittaa sen työntekijän elämää ja mm mahdollisuuksia saada asuntolainaa silloinkin, kun palkka sinänsä olisi ihan riittävä asuntolainan saamiseen.
Mulla olisi varaa kuluttaa ja käyttää palveluita, mutta eläkeikääni on vielä 2 vuotta. On mulla säästöjä ja sijoituksia, joilla pärjäisin kyllä hyvin sinne asti, mutta niitä en ole säästänyt ja sijoittanut työttömyyden varalle vaan ihan muuhun tarkoitukseen. Ja selvää on, että kun ikää on näin paljon, kukaan ei enää palkkaisi. Joten myös minä ostan nykyisin vain ruokaa sekä välttämättömät taloustavarat sekä lääkärin määräämät lääkkeet. Ruokakaupassa lähtee ostoskoriin yhä useammin halpistuote.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/