Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nuo toimet nyt vähän kuin kolehdin keruuta, olisiko tuollakaan mitään vaikutusta talouteen.

Onhan tuolla merkittävä vaikutus talouteen, jos vanhukset alkavat luovuttaa omaisuuttaan jo elinaikanaan eikä vasta perintönä. Omaisuudesta maksetut eurot lisäävät vaihdantaa, kansantaloudessa kiertävän rahan määrää, varallisuuden siirtymistä tuottaviin kohteisiin ja taloudellista aktiivisuutta. Kannatan tätä uudistusta, varsinkin kun omavastuuosuus nousee hyvin maltillisesti.

Mä mietin just tätä samaa. Eikös se olisi kansantaloudenkin kannalta järkevämpää, jos ylimääräistä rahaa eli perintöä, lahjaa ja muuta taloudellista apua saisi jo silloin, kun vielä tarvitsee kaikenlaista? Eikä vasta sitten, kun ei tarvitse enää juuri muuta kuin ruokaa ja lääkkeitä,  koska kaikki muu on jo hankittu? Tiedän kyllä, että on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat, että kun minäkään en saanut lapsuudenkodistani muuta  mukaan kuin päälläni olevat vaatteet, ei minunkaan lasteni tarvitse saada sen enempää. Itse näen tässä tavallaan eräänlaisen kostomentaliteetin ja sen koston kohteena on omat lapset. Kun mun vanhempani - köyhistä suurperheistä molemmat - 1952 muuttivat maalta Helsinkiin, heidän koko omaisuutensa mahtui yhteen pieneen matkalaukkuun. Mun vanhempani kuitenkin halusivat, että heidän omilla lapsillaan olisi helpompi oman elämän aloittamisen alku. Ja myös heidän lapsenlapsillaan, joita sitten ajan myötä tuli. 

Ymmärän silti niiden tilanteen, jotka joutuvat tässäkin ehdotuksessa väliinputoajiksi. Eli niiden, jotka joutuvat omasta kodistaan pois sen vuoksi, että puoliso joutuu hoivakotiin. Tosin se, että iäkkäällä  pariskunnalla on yli 400 000 € arvoinen asunto tarkoittaa, että he ovat joko olleet ihan hyvätuloisia ja siten kohtuulliset eläkkeetkin tai sitten ovat onnistuneet ostamaan asunnon, jonka arvo on noussut aivan merkittävästi. Tosin tässä nyt toki se tilanne, että tämän päivän vanhuksilla on ollut aika tavalinen tilanne, että miehellä isot tulot ja naisella pienet. Joten jos hoivakotiin joutuva on mies, niin pienellä eläkkeellä elävä nainen voi tosiaan joutua myymään kotinsa. Jos ajatellaan vain ja ainoastaan rahaa, niin eihän tuossakaan mitään vikaa. Hankkii sitten omalla osuudellaan sellaisen asunnon, minkä saa. Mutta jos ajattelee sitä, että on juuri joutunut luopumaan yhteiselosta rakkaansa kanssa, niin onhan se aika karua, että sitten pitää vielä muuttaa pois yhteisestä kodista. 

Vierailija kirjoitti:

Ja yksityiset hoivafimat taputtaa käsiään...lisää rahaa kassaan!

On ihan selvää, että jos tuo hallituksen ehdotus toteutuisi, oivakodit nostaisivat sen jälkeen hintoja. Yhteiskuntamaksaisi edelleen yhtä paljon kuin nytkin, mutta yksityisten hoivakotien omistajat satasen kuussa per asukas enemmän. Ja koska monissa noissa omistus on ulkomailla, niin siitä satasesta ei jäisi edes verot Suomeen. 

Nro 159: "Näyttää siltä, että olet oikeassa. 

Mutta kotihoidon piirissä olisi sitten enemmän porukkaa, peräti 194.000 ihmistä! Siitähän saataisiin 40.000 varakasta lisää!! Manit Bois, sanoi Riikka!"

Hyvätuloisen kotihoidon palveluita tarvitsevan kannattaa laskea jo nyt, kumpi on järkevämpää: maksaa tulojensa mukainen maksu julkiselle vai ostaa palvelu yksityiseltä. Riippuen tarvittavan palvelun määrästä, se julkinen ei ole aina halvempi vaihtoehto. Lisäksi yksityisellä maksat työntekijän ajasta etkä siitä, että siitä, montako kertaa se käy vain kurkkaamassa ovelta, että olet vielä hengissä. Jos on sovittu esim 30 minuutin käynnistä ja itse homman tekemiseen työntekijältä menee 15 minuuttia, sen lopun ajan hän käyttää vaikka sun kanssa rupatteluun ja voi keittää sulle siinä vaikka kahvitkin. Ja lasku on se sama riippumatta siitä, paljonko tienaat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ollut arvattavissa. Eihän siinä muuta kuin siirtää omaisuutta nuorempien nimiin, kun alkaa näyttää hoivakodin tarve lähestyvän. Tai myy ja käyttää rahat mukavaan elämään. 

Ehdottamasi yhtälö ei toimi. Hoivakotiin mennään pääsääntöisesti huonossa kunnossa ja mahdollisesti edunvalvonnassa, joten ei silloin lahjoitella kenellekään mitään. Hyväkuntoisina omaisuutta sijoitetaan ja ajatellaan kerätä mahdollisimman hyvä perintö jälkeläisille eli ei taaskaan ennakkoperintöä. Tämä ihan omassa elämässä koettuna sekä iäkkäät sukulaiset tekivät samoin. Heillä on eläessään oikeus tehdä omalla omaisuudella ihan mitä tahtoo, joten tilanne on vaan hyväksyttävä ilman katkeruutta.

Toki ihanne olisi, että vanhukset käyttäisivät elämiseen mahdollisimman paljon, mut silloin vanhana iskee järjetön nuukuus. Mihinkään ei raaskita käyttää r

Onko tuossa sitten jokin ongelma? Kuvailemasi kaltaiset vanhukset sitten vaan maksavat itse siitä hoivakodissa olemisestaan enemmän kuin ne, jotka ovat pienentäneet oman varallisuutensa määrää siirtämällä varallisuuttaan lapsilleen jo ennenkuin ovat ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa. Kuten sanoit, heillä on oikeus tehdä omalla omaisuudellaan ihan mitä haluavat eli vaikka sitten korotettuja hoivakotimaksuja. Jos he haluavat tehdä niin, ei kukaan ole heitä kiletämässä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ollut arvattavissa. Eihän siinä muuta kuin siirtää omaisuutta nuorempien nimiin, kun alkaa näyttää hoivakodin tarve lähestyvän. Tai myy ja käyttää rahat mukavaan elämään. 

Näin juuri. Se mukava elämä voi sisältää myös sen, että ostaa sellaisia palveluita, joiden ansiosta hoivakodin tarve siirtyy yhä kauemmas. Jos hyvin käy, ehtii kuolla syöpään, sydäninfarktiin, aorttan repemään tms (mihin kuolisi ihan samalla tavalla hoivakodissakin) jo ennenkuin on edes joutunut hoivakotiin.