Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 210: "Ihmisen velvollisuus on itse lukea se pakkausseloste ja pysyä kartalla siitä, mikä saattaa olla sivuvaikutusta. Sitten, kun ei enää pakkausselosteita ymmärrä tai kykene omaa oloaan havainnoimaan, on varminta lopettaa kaikki lääkkeet (paitsi kivunhoitoon tarkoitetut). Silloin sillä lääkkeiden mahdollisesti tuomalla eliniän pidennyksellä ei ole enää mitään merkitystä, kun laadukasta elämää ei ole enää jäljellä. 

Lääkityskysymyksessä pitäisi aina miettiä nimenomaan elämänlaatua, ei tilastollisten riskien pienenemistä, ja ihmisen pitää tehdä se miettiminen itse, ei ajatella että lääkäri on joku Jumala, joka viisaudessaan määrää taikapillerin joka estää kuolemasta. 

Pitäisi ymmärtää, että lääkäri ei Määrää lääkkeitä, vaan suosittelee. Lääketehtaiden infon perusteella, useinkaan ne ei ole itse ensinkään lukeneet tutkimuksia ko. lääkkeistä, eivätkä tiedä miten tehoton se "tilastollisesti merkittävä" lääke oikeasti on. "

Samaa mieltä kanssasi. Mutta esimerkiksi mun 1927 syntyneelle äidilleni lääkärit olivat Jumalasta seuraavia, joten äiti oli koko elämänsä tottunut siihen, että lääkärit tietävät lääketieteestä enemmän kuin hän 1940-luvun lopussa kauppakoulun käyneenä tiesi. Ja äidille siis jokainen resepti oli lääkärin määräys eikä suositus. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelunaihe mutta typerä tarina. Kukaan ei missään sairaalan aulassa rustaa aloituksia vauvapalstalle. Miksi ei voi tehdä ihan aitoja aloituksia ilman keksittyjä tarinoita?

No mä olen kyllä rustannut. Kännykässä on se hyvä puoli, että kun istut jossain sairaalan aulassa pyörittelemässä peukaloitasi ja odottelet, että jotain tapahtuu, niin voi vaikka kirjoitella palstalle. 

OT, minulla on aina käsilaukussa paitsi kirja luettavaksi, myös päiväkirja kirjoitettavaksi. Paljon mielekkäämpää odottamista kuin aivoton kännykän plaraaminen. Lisäksi olen ollut huomaavinani, että ihmiset aina hymyilevät kun istun lukemassa tai kirjoittamassa, eli piristän siinä itseni lisäksi muitakin. 

Käsilaukku ei kyllä sitten voi olla kovinkaan pienensorttinen. 

No mulla taas on pienehkö käsilaukku. Sillä kännykälläkin voi kirjoittaa päiväkirjaa, kuunnella vaikka podcasteja, lukea e-kirjoja tai vaikka viestitellä muille omaisille, että olen nyt sairaalassa hakkemassa vanhusta kotiin. Mutta se käy myös siihen, että voi kirjoitella palstalle. 

Nro 193: "Ei ne yksityiset palveluntarjoajat (niitä toki saa jo nyt rahalla) ole mitään omaisia. Jos palvelut on pelkästään yksityisiä niin ehkä sitten ne koordinoijatkin on yksityisiä mutta jos ja kun tarvitaan niin sote kuin vapaa -ajan kulttuuripalveluita niin todennäköisesti ne joutuu tilamaan ja sopimaan tulevaisuudessakin eri tahojen kanssa. Ihan samalla tavalla se toki menee usein omaistenkin kanssa joku hoitaa lääkärissä käynnit toinen raha-asiat ja vaikkapa ystävät sitten kuskaa ja houkuttelee niihin kulttuuripalveluihin. Hiustenlekkuutta toki voi järjestää se kotihoitokin tilaamalla palvelun asiakkaan puolesta kampaajalta joka tuo palvelut kotiin tai esim. palvelutaloon. Ja osaltaan toki esim. seniorikodit niitä kulttuuripalveluita koordinoi ja tuo niitä sinne palvelutaloon/seniorikotiin tai miten niitä halutaan nimittää."

Sä puhut omaisista ilman lainausmerkkejä ja mä puhun "ammattiomaisista" lainausmerkeillä. Tunnut kovasti vastustavan sitä, että Suomessa jonain päivänä olisi sellainen palvelu, jossa yksi taho koordinoisi niin elintärkeitä asioita kuin sitäkin, että vanhuksen elämä olisi mahdollisimman mukavaa. En ole missään vaiheessa sanonut, että tällainen taho olisi verorahoilla maksettua palvelua. Ei sillä ole väliä, kuka siellä Oy Ammattiomainen Ab:ssä lopulta konreettisesti ne varaukset tekee ja järjestää kuljetukset sun muut. Eli ei ole väliä, onko se työntekijä Jessica,  Niko vai kuka työntekijöistä. Ne olisivat kuitenkin kaikki sen saman tahon työntekijöitä. Tuossa kommentissasi sä valjastat taas ne omaiset, ystävät jne  tekemään kukin erilaisia asioita, mutta mä taas tässä omassa ajatustavassani pyrin siihen, ettei vanhuksen asioiden hoitamista tarvitsisi hajauttaa vaan olisi yksi taho, joka hoitaa noi kaikki. Mikään ei edelleenkään estäisi omaisia hoitamasta mainitsemallasi tavalla vanhuksen asioita, jos niin haluavat tehdä. Ei tämän Oy Ammattiomainen Ab:n palvelut olisi mitenkään pakollisia vaan tarkoitettu niille, jotka mieluummin keskittävät vanhuksen asioiden hoidon yhdeelle taholle sen sijaan,e ttä voittelevat toisilleen, että sopiiko sulle tai kuka nyt hoitaa tällä kertaa tämän asian. Lisäksi se palvelisi niitä, joilla ei omaisia edes ole tai omaiset eivät syystä tai toisesta voi tai halua hoitaa näitä asioita. 

Nro 179: "Vastuu omiin käsiin pitäisi ottaa tuossa lääkitysasiassakin. Yksi vanhusten suurimpia ongelmia on ylilääkitseminen. Moni syö jopa vuosikymmeniä lääkkeitä miettimättä koskaan itse, voisiko tämä jalkojen kramppailu joka estää nukkumasta johtua tästä verenpainelääkkeestä. Tai että pitäisiköhän lääkityksiä tarkistaa, kun vanhuksen maksa ei enää ole yhtä tehokas kuin nuoren ihmisen. Tai että mahtaakohan näillä olla kovinkin paljon yhtenäisvaikutuksia. 

Ja viime kädessä: jos tämä lääke EI lisää elämänlaatuani tässä hetkessä, vaan pelkästään pienentää tilastollisesti jotain riskiä, mutta sivuvaikutukset kyllä heikentää elämänlaatua, kannattaako todella syödä sitä? 

"Tilastollisesti merkittävät" hyöty lääkkeestä nimittäin saattaa olla silti naurettavan pieni. Äärimmäisenä esimerkkinä SSRI ja SNRI -lääkkeet, joita masennukseen pitää syödä seitsemän hengen, että yksi saa "avun" -ja apu tarkoittaa jonkinasteista masennuksen lievenemistä, ei varsinaista paranemista. "

Juuri tuosta syystä mä kannatan omalääkärijärjestelmää. Nykyisin joka vaivasta pitää varata eri aika terveyskeskukseen ja jos huonosti käy, sun jokaista vaivaasi hoitaa eri lääkäri. Yksityisellä vielä pahempi, kun erikoislääkärivalikoima on lähes rajaton. Joskus vuosia sitten ihmettelin mun äidin valtavaa lääkemäärää ja kun aloin tutkia niitä lääkkeitä ja kysellä, mihin mikäkin lääke on, niin selvisi, että aika moni lääke oli määrätty toisen lääkkeen sivuvaikutuksiin. Eri lääkäri, jolla ei ollut hajuakaan, että äidille oli juuri hiljattain määrätty lääke, jonka tyypillinen sivuvaikutus on juuri se, mihin toinen lääke oli määrätty. Varasin äidille ajan lääkäriin ja ihan vain sitä varten, että tarkistetaan lääkitysten tarpoeellisuus ja päällekkäisyys. Ja hups, lääkkeiden määrä tipahti kolmeen. Äiti jopa alkoi voida paljon paremmin (siis silloin hänellä ei vielä ollut muistisairautta), kun ne "turhat" lääkkeet jätettiin pois. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelunaihe mutta typerä tarina. Kukaan ei missään sairaalan aulassa rustaa aloituksia vauvapalstalle. Miksi ei voi tehdä ihan aitoja aloituksia ilman keksittyjä tarinoita?

No mä olen kyllä rustannut. Kännykässä on se hyvä puoli, että kun istut jossain sairaalan aulassa pyörittelemässä peukaloitasi ja odottelet, että jotain tapahtuu, niin voi vaikka kirjoitella palstalle.