Reipas ja tunnollinen lammas

Jos otan, niin työterveyshuollon kautta saan sen. Toistaiseksi en ole ajatellut ottaa, mutta mikäli aloitan uudelleen sytostaattihoidon, sitten täytyy harkita. Toistaiseksi en ole aloittamassa sitäkään. 

Mietin kyllä aikoinaan, muuttaisiko pienempään, mutta ei tämä 98 m2 4h+k niin iso ole, etteikö täällä voisi yksinkin asua.

Nro 78: "Se on hyvä, jos osaa päättää itse, tarvitseeko vai ei, mutta monet vanhukset kokevat olonsa turvalliseksi popsimalla pillereitä. Mitä enempi pillereitä, sitä turvallisempi olo."

Mun äiti oli vakuuttunut, että ne pillerit on jotain myrkkyä ja hoitajat yrittää myrkyttää hänet. Kyseessä oli siis ihan vaan verenpainelääke ja kilpirauhaslääke, joita äiti oli käyttänyt jo vuosikymmeniä ennen muistisairauttakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa varmaan helpottuu jos saa oman rauhan. Haluaa lyhyen käynnin. Ehkä myös aikana jolloin se sopii, eikä säikähdä. Osa ehkä tarvitsee pidempää aikaa tai ystävän apua?

Saat jäädä omaan rauhaasi ihan heti, kun otat ne lääkkeet siitä. Valitettavasti en voi oman turvallisuutesi vuoksi jättää niitä tarjolle, että itse ehkä otat ne ruokailun jälkeen kuten toki vakuutat. Aiemman perusteella tiedän, että todennäköisemmin heität ne vessanpönttöön tai jemmaat patjan väliin talouspaperisytterössä. 

Mummoni oli jossakin palvelutalossa tms.  Hoitaja toi pillerin, ihmeen kestävä pelargonia oli pöydällä kun sinne pillerinsä tyrkkäsi multaan.  Tätä oli tehnyt jo pidemmän aikaa.

Mun muistisairas  äitini oli pari viikkoa kriisipaikalla hoivakodissa eikä se sielläkään suostunut ottamaan lääkkeitään. Eivät lääkinneet väkisin. Jos ei ota, niin ei ota. 

Mä olin sairaanhoitajana 1988 kotisairaanhoidossa ja silloin tosiaan oli aikaa vähän jutellakin asiakkaan kanssa. Tai vaikka juoda kahvit. Pyrittiinkin siihen, että aina kävisi samat hoitajat, jolloin muutokset asiakkaan voinnissa oli helpompi havaita. En mä silloinkaan siivonnut tms, mutta asiakasta hoidettiin siihen aikaan kokonaisvaltaisemmin ja osa hoitoa oli myös psyykenhoito. Asiakkaan kanssa jutellessa tuli esille sitten mielialaan ja mielenterveyteen liittyviä asioita tai sitten jotain uusia fyysisiäkin vaivoja, joita ei millään parin minuutin käynnillä vanhus ehdi mitenkään kertoa ja kuvailla. Näistä sitten tervetyskeskukselle palattuani konsultoin lääkäriä.