Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Kyllä he sen sitten itsekin huomaavat, kun ei vät oikeasti enää pärjää. Pitää vaan toivoa, että ei satu mitään ennen sitä.

Meillä on jo useampi vuosi varovaisesti yritetty avata keskustelua, että olisiko aika harkita uutta asuntoa. Vanhukset asuvat keskenään kaksikerroksisessa talossa, jossa pesutilat ja ulko-ovi on alakerrassa ja loput asuintilat yläkerrassa ja paljon kynnyksiä sekä teräviä kulmia kiinteissä tasoissa yms. Nyt on vuoden aikana tullut useampi sairaalakeikka, kun ovat kompuroineet kynnyksiin, kaatuneet portaissa yms. ja vihdoin ovat alkanaeet katsoa sitä uutta asuntoa.

Ymmärrettävästi se muutto tuntuu raskaalta eikä haluaisi myöntää, ettei se vuosikymmenien koti ole enää sopiva paikka, mutta jossain kohtaa se totuus sitten jääräpäisimmillekin valkenee.

Tuosta tuli mieleen, että ikääntyvää voi ihan vaan pyytää laskeskelemaan, paljonko erilaiset asunnon muutostyöt tulevat maksamaan, jos ja kun tulee se ajankohta, että ei esimerkiksi portaissa pääse enää kulkemaan. Mun vanhemmat - tai siis nyt enää isä - asuvat 2-kerroksisessa rivitaloasunnossa. Alakerrassa keittiö, olohuone ja ulko-ovet, yläkerrassa makuuhuoneet ja kylpyhuone. Muutama vuosi sitten isäni hankki portaisiin kerroshissin (siis sellaisen, jolla pääsee rappuset istuen ylös) ja silloin se maksoi asennuksineen noin kymppitonnin. Erilaisia apuvälineitä, kaiteita yms on mahdollista hankkia ja korkeat kynnyksetkin muuttaa mataliksi. Teräväkulmaiset huonekalut ja kiinteät kalusteet voi vaihtaa sellaisin, joissa on pyöristetyt kulmat. Mutta se kaikki tietenkin maksaa. 

Ap:n vanhempien ongelmana tosin vaikuttaa eniten olevan piha ja erityisesti talvisaikaan, kun jonkun pitäisi tehdä lumityöt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lähitulevaisuudessa työikäisten odotetaan huolehtivan ikääntyvistä vanhemmistaan töiden ohella."

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010727273.html

"TULEVAISUUDESSA työikäiset saattavat joutua huolehtimaan töidensä ohella ikääntyvistä vanhemmistaan. Tiukkaan paikkaan joutuvat erityisesti nykyiset 50-60-vuotiaat.

Olemme tottuneet, että lastenhoitoon tarvitaan joustoja, mutta suurempi paine tulee itse asiassa vanhempien hoidosta, Murto sanoi."

Tämäkö nykyään haittaa yli 50-vuotiaiden työllistymistä? Vastuu vanhemmista? 

Mä olen miettinyt, että kun työhaastattelussa rekrytoija ei saa kysyä työnhakijalta mitään lapsista, niin saako kysyä, onko työnhakijan vanhemmat vielä elossa :D

Joo. Täällä pilvistä, mutta ei kuitenkaan sada. Koiran kanssa aamulenkki tehty.

Koska en ole lainkaan "parisuhdeihminen". Parikymppisenä tuli 2 kertaa kokeiltua avolittoa, mutta ei ollut mun juttu. Ekan kerran jälkeen ajattelin, että oli vaan väärä ihminen. Tokan kerran jälkeen ajattelin, että mä olen väärä ihminen parisuhteeseen. Muistan tokassa parisuhteessa, miten kerran tulin töistä kotiin. Olin jo laittamassa avainta kotioven lukkoon, mutta muutinkin mieleni ja menin mun vanhemmilleni kahville. Olin 22v ja ajattelin, että onhan tää aika noloa, että mun ikäinen mene emieluummin mutsille ja faijalle kahville kuin kotiin avomiehen luokse. Mulla oli hyvä, onnellinen ja turvallinen lapsuus, mutta sen ajan tapaan varsin autoritäärinen kasvatus. "Niin kauan kuin asut minun kattoni alla...." jne. Parisuhteessakaan ei voinut elää, mennä ja tulla miten halusi ja koin jotenkin kaikki sopimiset sellaisena, että mun pitäisi kysyä jotenkin lupaa. Ihan kuten lapsena piti aina kysyä lupa vanhemmilta, jos halusi tehdä jotain. 

Tapasin myöhemmin miehen, jolle oli ihan ok, että molemmilla on omat kodit. Tuo suhde toimi jonkin aikaa, koska lasten takia noin muutenkaan en ollut ernää samalla tavalla vapaa kuin sinkkuna ennen lapsia. Kun lapset kasvoivat, alkoi tulla taas vapaudenkaipuuta. Pysyttiin exän kanssa kuitenkin kavereina ja kun exä yli neljännesvuosisata sitten tapasi nykyisen naisystävänsä (eivät hekään ole koskaan asuneet yhdessä), ystävystyin myös hänen kanssaan. 

En ole koskaan pitänyt siitä, että olisin tilivelvollinen kenellekään tekemisistäni tai että mun pitäisi ottaa huomioon joku toinen ihminen, kun teen omaa elämääni koskevia päätöksiä. Lapset - silloin, kun olivat alaikäisiä - oli tottakai poikkeus. Jos kaipaan jonkun mielipidettä ennenkuin teen asiasta x päätöksen, kysyn asian x ammattilaiselta enkä joltain, joka vastaa vaan mutu-tuntumalta. 

Nro 79: "Eikö poliisikaan etsi muistisairasta vanhusta?"

Kyllä, mutta ennenkuin poliisikaan ehtii paikalle, vikkeläjalkainen vanhus voi olla jo vaikka missä. Mulla kuitenkin menee kotoa vanhemmilleni alle minuutti, niin järkevintä oli, että mä lähdin heti isän soiton jälkeen etsimään äitiä. Ei kertaakaan  ehtinyt kovin pitkälle.