Reipas ja tunnollinen lammas

Ihan yksilöllistä. Mun isäni täyttää joulukuussa 95 vuotta ja asuu omassa kodissaan. Turvapalvelu on ja joka toinen viikko käy siivooja. Tilaa ostoksensa Cittarista kotiinkuljetuksella. On hankkinut kotiinsa paljon erilaisia apuvälineitä mukaanlukien porrashissin, koska polvet on jo huonot ja portaiden kiipeäminen hankalaa. Hankalaa varsinkin silloin, jos pitää kantaa jotain alakerrasta yläkertaan tai päinvastoin.  Hyvin pärjää. 

Äitikin sai nukkua omassa kodissaan omassa sängyssään ikiuneen. Oli kuukautta vaille 97 v kuollessaan. Hänellä kaikki muu toimi paitsi ei pää eli oli pahasti muistisairas. Kun äiti oli viimeisten kuukausien aikana muutamia kertoja sairaalassa ja yhden noin 2 viikon jakson kriisipaikalla hoivakodissa, yhtä sekaisin äiti niissä oli kuin kotonakin. Mutta kuten kommentoija nro 6 kirjoitti, myös mun äitini ei kokenut kotiaan, jossa oli asunut jo yli neljännesvuosisadan, enää kodikseen vaan kaipasi lapsuudenkotiinsa, jota rakennustakaan ei ole ollut olemassa enää vuosikymmeniin. Silti niillä sairaala- ja hoivakotijaksoilla hän oli pelokkaampi kuin mitä oli kotonaan. Joten äidillekin - kaikesta huolimatta - oli parempi vaihtoehto olla kotona. Niin rankkaa, kun mulle olikin se noin 1,5 vuotta juosta vanhemmillani milloin minkäkin asian takia tai käydä etsimässä karkuteille lähtenyttä äitiäni tuolta kaduilta, niin näin jälkikäteen mietittynä pääsin ehkä sittenkin helpommalla kuin että olisin sitten käyttänyt päivittäin tai lähes päivittäin ensin pari tuntia julkisilla köröttelyyn hoivakotiin ja sitten siellä äidin seurana vietetty aika siihen päälle. 

Kävin loppukesästä katsomassa yhtä tuttua Kontulan seniorikeskuksessa ja kun tulin sieltä, toivoin, että isäkin voisi olla loppuun asti kotona. Nimittäin se paikka oli ihan karmea. Joku vanhus huusi koko sen ajan, kun olin siellä (noin 2 tuntia), kovaan ääneen apua. Kotisairaanhoidossa ja vanhainkodissa aikoinaan työskennelleenä kyllä ymmärrän, että ei näille oikein voi mitään, mutta isä ei todellakaan viihtyisi sellaisessa paikassa. Onneksi isä lopulta suostui siihen, että äitiä kävi viimeiset viikot hoitamassa kotihoito, joten jos hän itse jossain vaiheessa tarvitsee sellaista apua, niin eiköhän hän ole valmis sellaista ottamaan vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen harkinnut tilaavani temusta, ainoa asia mikä jarruttaa minua on se, miten siellä myydään varastettuja designeja ja printtejä, jopa koruja. Seuraan monia pienyrittäjiä (ulkomaalaisia) ja harmillisen usein heiltä tulee päivityksiä miten heidän koruja löytyy temusta, sheinistä, yms.

Piraatituotteita myytiin jo 1980-luvulla Välimeren maissa turistikohteissa. Ei siis ole mikään uusi ilmiö, jonka vasta Temu tai Shein olisi ottanut käyttöön. 

Neljässä sukupolvessa löytyy. Isäni ensimmäisessä, sitten minä ja siskoni toisessa, meidän kummankin lapset kolmannessa ja siskoni lapsenlapset neljännessä.

Istumatyö mullakin ruudun ääressä ollut jo 24 vuotta, mutta sairastuin nivelreumaan 34-vuotiaana ja tänään tuli 63 vuotta mittariin, niin mä en oikeastaan edes muista enää, millaista on olla ilman kipuja. Lisäksi mulla on moninivelrikko (molemmissa polvissa on jo tekonivelet) ja tällä hetkellä toinen lonkka on jo aika mäsänä, samoin molemmat olkanivelet. Istuminen ei siis tosiaankaan ole tuon lonkan takia mitään mukavaa. Teen 100%:sti etätöitä (olen tehnyt jo yli 11 vuotta) ja nykyisin vain 3-päiväistä työviikkoa, joten onneksi ei tarvitse istua ruudun ääressä enää kuin kolmena päivänä viikossa. Etätyön hyvä puoli on ollut - siis sen lisäksi, ettei tarvitse nilkuttaa toimistolle - se, että kotona mulla on just mun kannalta paras mahdollinen ergonomia työpisteessäni. Ei siis ole niska-hartiasärkyjä kuten oli toimistolla, missä työpiste aina vaihtui eikä yksikään työpiste ollut tarkoitettu tällaiselle hukkapätkälle, vaikka miten sääti työtuolia. Mutta onneksi ei ole enää kovin kauaa eläkepäiviin.  

Suomen taloustilanne ei ole romahtanut parissa vuodessa vaan kyseessä on paljon pidempiaikainen muutos, joka vaan nyt sattuu sitten kumuloituessaan näkymään tavallisille kansalaisille paremmin. Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta mietin tätä jo vuosikymmeniä sitten, että kun länsimaat lahjoittaa rahaa kehitysmaille koulutukseen, niin jossain vaiheessa tulee tilanne, että niissä maissa osataan sitten jo samoja asioita kuin mitä aikoinaan osattiin vain länsimaissa. Ja koska elinkustannukset on niissä maissa halvempia, myös palkat voivat olla pienempiä ja siten tuotantoa on tietenkin järkevämpää siirtää niihin maihin.

Noin muuten väestörakenteen muutos on vaikuttanut paljon ja tulee entisestäänkin vaikuttamaan. Kyse ei ole vain suurista ikäluokista vaan myös 1950- ja 1960-luvulla syntyneistä. Julkinen sektori on paisunut paljon ja vaikka joskus vuosikymmeniäkin sitten esim valtiolla oli paljon työntekijöitä, osa niistä oli kuitenkin valtion omistamissa yhtiöissä töissä. Yhtiöissä, jotka valmistivat vientituotteita. Näitä yhtiöitä sitten lähdettiin yksityistämään ja lopulta myymään ulkomaisille sijoittajille.

Nokia oli hetken aikaa suomalaisten runsaudensarvi, mutta sekin sitten meni mönkään ja mun mielestä Suomi jäi jonkinlaiseen Nokian jälkeiseen pysähtyneisyyden tilaan. Peukalo suuhun odottamaan, että joku tulisi ja perustaisi uuden Nokian. Niin kauan, kun mä muistan, Suomessa on ollut tapana sanoa "Suomessa ei työnteolla rikastu". Ja näinhän se on. Yrityskaupoilla ja pääomatuloilla voi rikastua, mutta ei duunia painamalla. Yhdessä vaiheessa Suomessa perustettiin yrityksiä, laajennettiin toimintaa ja heti, kun sopiva tilanne tuli, myytiin yritys. Isot firmat ostivat pienempiä ja sitten isokin firma myytiin ulkomaisille sijoittajille. Olin itsekin aikoinaan töissä firmassa, joka alunperin oli pääkaupunkiseudun kuntien omistama, sitten yksityistettiin, sitten se firma osti ympäriltään pienempiä saman alan yrityksiä ja nyt se on jo pitkään ollut kanadalainen firma. Pääkonttorikin ollut jo pitkään Kanadassa. Ja yt-neuvotteluja ollut Suomen toimipisteissä harva se vuosi. 

Suomesta on yritetty jo jonkin aikaa vääntää palveluyhteiskuntaa, mutta en oikein ymmärrä, minkä takia. Meitä on tässä harvaanasutussa maassa ihan liian vähän, jotta yhteiskunta pyörisi siten, että sä laitat mulle ruokaa ja mä pesen sun pyykit. Kun joka välissä siitä eurosta, mikä siirtyy henkilöltä toiselle, menee vielä alvit, niin lopulta koko euro on mennyt veroihin. Meidän pitäisi pystyä myymään sekä tavaraa että palveluitamme muille kuin toisillemme, mutta ei meillä Suomessa ole kovin paljoa sellaista, mikä joku haluaisi meiltä ostaa.