Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 94: reseptit kyllä näkyy, vaikka olisi Omakannassa laittanut käyntitietoihin kiellotkin. Multakin just viime kuussa terveyskeskuslääkäri kysyi, onko mulla yksi tietty lääke vielä käytössä (resepti kun oli vielä voimassa). Sanoin, että ei ole enää. 

Tuosta lääkeallergiasta sen verran, että mulla on kyllä HUS:in potilastiedoissa tiedot lääkeaineallergioistani. Jos mulle tapahtuu jotain sellaista, että en ole tajuissani enkä pysty siis itse hoitohenkilökunnalle allergioistani kertomaan, mut toimitetaankin silloin HUS:iin eikä yksityislääkärille tai edes terveyskeskukseen. Omakannassa lääkeaineallergiatieto on hyvä silloin, jos on syytä olettaa, että joutuu tajuttomana tai muusta syystä puhekyvyttömänä sellaiseen hoitopaikkaan, jossa ei ole aiemmin asioinut. 

Vierailija kirjoitti:

Raskasta, mutta antoisaa, jos osaa nähdä vanhukset ihmisinä, joilla on elettyä elämää takanaan, koko sen kaari ja kirjo. Mua on aina liikuttanut kohdata joku Toivo, Lahja, Armas, Voitto, Helmi tms ajatuksella, että jokainen heistä on ollut joskus vastasyntynyt ihmeellinen lapsi, jota äitinsä on katsellut ihaillen. Olen miettinyt, mitä hänen vanhempansa ovat puhelleet nimiä miettiessään, minkälaista tulevaisuutta lapselleen ajatelleet.  Sekin, kun olen katsellut kuvia ikäihmisistä, heidän elämästään, on lisännyt mun ymmärrystä. Ja vielä. Yksikään vanhus ei ole kertonut halunneensa vanhaksi, raihnaiseksi, avun tarvitsijaksi, mutta jokaisella ken saa elää, se on vääjäämättömästi edessä. Se, että olen voinut helpottaa heidän oloaan, on ollut minun tehtäväni, jonka olen mieluusti hoitanut. 

Kirjoitit tosi kauniisti <3

Mulle ei ole selvinnyt, mitä tavaraa tai palveluita tuottavat nämä vientiyritykset, joissa on nyt liian kallispalkkaista porukkaa töissä ja sen vuoksi muista maista ei osteta näiden yritysten tuotteita? Ja mitä Satonen ja kumppanit pelkää tapahtuvan, jos lastentarhanopettajan tai  lähihoitajan palkka nousee prosentuaalisesti enemmän kuin näiden jo valmiiksi liian kalliden vientiyritysten työntekijöiden palkat? Että ne vientiyritysten työntekijät ryhtyvätkin lastentarhanopettajiksi tai lähihoitajiksi ja sitten loppuu vientiyrityksistä työntekijät? 

Se on ihan totta, että monessa muussa maassa tuotetaan halvemmalla kuin Suomessa. Ja siten muut maat ostavat muualta kuin Suomesta. Mutta eihän me voida laskea suomalaisten vientiyritysten palkkoja samalle tasolle. Millä ne työntekijät sitten maksavat asumisensa ja elämisensä? Vai ajaako Satonen siis sitä, että vientiyrityksissä Kela maksaa työntekijöiden "palkat" ja Satonen kumppaneineen tarjoaa korkeintaan iltapäiväkahvit päälle? Jos näin, niin miten tämä istuu yhteen sen kanssa, että niitä Kelan tukia leikataan? Jossain Aasian maissa tehtaan työntekijä voikin asua perheensä kanssa teltassa ympäri vuoden, mutta Suomen ilmastossa se nyt vaan ei onnistu. Muuten Satonen ja kumppanit ihmettelevät, kun penteleen työntekijät menivät kuolemaan hypotermiaan. 

Ymmärrän kyllä, että vienti pitäisi saada vetämään. Mutta se saadaan vetämään vain siten, että kehitetään ja tehdään jotain sellaista, mitä muut eivät - ainakaan vielä - osaa. Valitettavasti tämä ei ole ihan helppoa, koska kehittyvissä maissa koulutustaso nousee kohisten ja Suomessa taas laskee, kun porukkaa pääsee peruskoulustakin osaamatta edes kunnolla lukea ja kirjoittaa. Tätä menoa jos jatketaan, niin - kärjistetysti -  aikanaan meillä insinööriopiskelijoillekin aloitetaan matematiikka yhteen- ja vähennyslaskuista. Meidänhän pitäisi päästä osaamistasossamme merkittävästi näiden maiden edelle, jos aikoisimme olla parempia kuin ne. 

 

Vierailija kirjoitti:

Tytäryhtiötalous

 /Wikipedia

Tytäryhtiötalous tarkoittaa valtiota tai aluetta, jonka yritystoiminta on tytäryhtiöistä riippuvaista, ja tytäryhtiöiden omistus on ulkomailla tai alueen ulkopuolella. Tytäryhtiötaloutta voidaan pitää kielteisenä ilmiönä valtiolle, koska omistus ja pääkonttori sijaitsevat ulkomailla, ja tästä syystä pääomatulot kulkeutuvat ulkomaille ja niistä kannetaan verot ulkomailla, eivätkä pääomatulot ja niistä kannetut verot näin ollen hyödytä tytäryhtiön maata.

Tämä. Suomessa on varsin tavallista, että kun yritys alkaa menestyä, se myydään ulkomaiselle omistajalle. Vaikka toimintaa jääkin Suomeen, pääkonttori on jossain muualla. Tavallista on myös se, että isommat yritykset ostavat pienempiä yrityksiä ja kun niitä on tarpeeksi, se isompikin yritys myydään ulkomaille. Harvassa on enää niitä yrittäjiä, joille riittää, että yritys menestyy hyvin vasta sitten, kun pojanpoikakin on jo toimitusjohtajana. Tähän voi toki vaikuttaa sekin, että nuoret valitsevat ammattinsa itse ja isän ja isoisän jalanjäljissä kulkeminen ei ole se, mitä omalta elämältä halutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vanheneminen on usein kurjaa. Vanhenemiseen kuuluu kehon rappeutumista, muistin ja keskittymiskyvyn heikkenemistä, monenlaisia sairauksia ja raihnaistumista. Naisilla vaihdevuodet ovat hedelmättömyyden ja biologisen ja henkisen vanhenemisen selvä merkki.

Suurin osa ihmisistä kokee jonkinlaisia ikäkriisejä. Kaikki ihmiset eivät halua tai uskalla puhua avoimesti ikääntymiseen liittyvistä ongelmistaan. Vanhenemiseen liittyvät kielteiset ajatukset ja tunteet ovat yhteiskunnassa tabu. Suomessa 50- ja 60-vuotiaan pitäisi hymyillä valokuvassa ja viettää iloisena syntymäpäiväänsä. Odotus on, että ikääntyvän ihmisen pitäisi järjestää isot juhlat sukulaisille, puolison sukulaisille, naapureille ja kyläläisille. Joillekin ihmisille oma syntymäpäivä on kuitenkin surullinen päivä ja vanheneminen aiheuttaa paljon ahdistusta ja monenlaisia ikäviä tunteita.

Mä jaksoin ihan hyvin järjestää 50- ja 60-vuotisjuhlani, mutta 70-vuotisjuhlani aion jo skipata. Tai sitten järjestän ne jossain ravintolassa. Mun vanhempani järjestivät vielä 85-vuotisjuhlansakin, mutta he järjestivätkin viiskymppisestä lähtien aina ravintolassa. Vasta 90- ja 95-vuotissynttärit sitten me siskoni kanssa järjestettiin heille. Tai no ysivitoset vasta äidille, isän ysivitoset on ensi kuussa.