Reipas ja tunnollinen lammas

Mä asun rivitalossa, joten mulla ei ole edes sellaista verkkokellaria, mikä yleensä kerrostaloissa on jokaista asuntoa kohti. Mun kotivarani ei kuitenkaan ole mitään sellaista, joka syödään ja juodaan vasta sitten, JOS jotain tapahtuu. Mun kotivarani on ihan sitä normaalia elintarviketta, mitä käytän ruuanlaitossa muutenkin. Ja ne kaikki on ruokakomerossa keittiössä. Valtaosa ruokakomeroni sisällöstä on sellaista, minkä voi syödä lämmittämättäkin. On mulla myös sellainen laite, joka toimii spriillä ja sillä voi halutessaan ruuan lämmittääkin. Ja itseasiassa mullahan on myös fondue-pata, joka niin ikään toimii spriillä. Lisäksi mulla on taskulamppuja (ja paristoja), öljylamppuja (ja lamppuöljyä), kynttilöitä (ja tulitikkuja). Kynttilöitä ja öljylamppuja käytän varsinkin talvisaikaan, kun on mukavaa illalla vähän tunnelmoida.  Otsalamppu löytyy myös ja sitä käytän muutenkin ulkona, jos pimeään vuodenaikaan ulkoilen koiran kanssa metsässä. Lisäksi mulla on muutama iso kanisteri vettä (nämä lähinnä kissaa ja koiraa varten) sekä kivennäisvesiä ja huoneenlämmössä säilyviä tuoremehuja. Niin ja tietenkiin punaviiniä :D Lääkekaapissa on aina tarvittavat lääkkeet ja ensiapulaukussa ensiaputarvikkeet. Paristokäyttöinen radiokin löytyy. En ostanut sitä kotivarasuosituksen takia vaan siksi, että halusin keittiöön radion, jota kuunnella ruokaa laittaessani. Vasta myöhemmin huomasin, että se toimii myös paristoilla. Lämpimiä vaatteitakin löytyy vaikka kuinka paljon. Edellinen koirani oli alaskanmalamuutti ja sen kanssa piti olla ulkona tuntikausia, vaikka joskus  olikin jopa 30 astetta pakkasta. Löytyy myös kosteuspyyhkeitä, roskapusseja jne. 

Mun varautumisessani ehkä keskeisintä on, että mä tiedän tasan tarkaan, mistä mikäkin kotoa löytyy. Joskus aikoinaan mulla oli tavaroita ripoteltuna vähän eri huoneisiin ja kun jotain tarvitsi, se herkästi jäi multa siihen huoneeseen, missä olin sitä tarvinnut.  Esim jos hiirestä loppui paristo, koko paristopaketti jäi työhuoneen poöydälle, mistä sen sitten laitoin jossain vaiheessa työpöydän laatikkoon. Nyt mulla on kaikki paristot yhdessä kannellisessa laatikossa ja laatikon kyljessä lukee "Paristot". Kun hiirestä loppuu paristo, haen sieltä laatikosta vain yhden ja loput jää edelleen siihen laatikkoon. 

Mä olen vantaalainen ja mulle nimettiin terveyskeskukseen omalääkäri jo 12 vuotta sitten. Vasta tänä syksynä kävin ensimmäistä kertaa omalääkärin vastaanotolla, koska olen aiemmin hoitanut kaikki muut paitsi sairaalahoitoa vaativat sairauteni yksityisellä. Mulla oli aika paljon ennakkoluuloja, koska olin kuullut niin paljon huonoa terveyskeskuksista. Siis tyyliin että vaikka olisi pää kainalossa, ei saa muuta kuin kehotuksen ottaa Buranaa. 

Olin positiivisesti yllättynyt, kun vastaanotolla oli nuori lääkäri, joka oli jo ennen vastaanotolle saapumistani katsonut mun tiedoista kaiken oleellisen, mitä niissä tiedoissa oli nähtävissä. Hän siis tiesi jo valmiiksi, mitä sairauksia mulla on ja mitä lääkkeitä niihin käytän. Yhdellä ja samala käynnillä hoitui niin se vaiva, jonka vuoksi olin ajan varannutkin, sekä varmistettiin muidenkin sairauksieni hoitotasapaino ja seuranta. Tehtiin myös alustava suunnitelma reumalääkitykseni uudelleen aloittamisesta.  Omatiimin ja lääkärin kanssa viestittely onnistui myös loistavasti Maisa-portaalin kautta ja mä pidän erinomaisena asiana, ettei mun tarvitse itse soittaa minnekään eikä myöskään odotella, että lääkäri tai hoitaja soittaa. Nyt olen kuullut kahdelta muultakin vantaalaiselta (asioivat eri terveyskeskuksissa) , että ovat olleet oikein tyytyväisiä omalääkäri- tai siis tähän omatiimi-systeemiin. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

No jos on sellaisessa paikassa mun kehoa (esim selkä, takaraivo tai niska), mihin mä en ylety tai en näe, mutta jolle pitäisi kuitenkin tehdä jotain, joutuisin pyytämään mun siskoltani (asuu naapurissa) apua. Mutta jos on paikassa, mihin näen ja yletyn, voin tehdä toimenpiteen itsekin. Molemmilla kerroilla, kun mulla on polviin laitettu tekonivelet, hakaset olisi pitänyt käydä 2 viikon päästä poistattamassa terveyskeskuksessa, mutta poistin ne itse. Yhden hakasen päälle iho oli kasvanut sen verran umpeen, että piti pari kertaa hengittää syvään ennenkuin nappasin sen pois. Mulla kyllä asuu seinän takana ortopedi ja toisella puolella seinän takana sairaanhoitaja, joten hätätilassa voisi heiltäkin pyytää apua. 

Juurikin tarkoitin mainitsemaasi tilannetta, jossa et itse ylety etkä kunnolla näe ko. kohtaa joka pitäisi esim. säännöllisesti puhdistaa.

Mun sisko varmaan. Tai sitten yksi naapurissa asuva nainen, joka muutti vuosi sitten lastensa kanssa takaisin lapsuudenkotiinsa. Uskoisin, että hän voisi hoitaa homman. Ollaan siis hänen kanssaan muutenkin aika paljon tekemisissä.

No jos on sellaisessa paikassa mun kehoa (esim selkä, takaraivo tai niska), mihin mä en ylety tai en näe, mutta jolle pitäisi kuitenkin tehdä jotain, joutuisin pyytämään mun siskoltani (asuu naapurissa) apua. Mutta jos on paikassa, mihin näen ja yletyn, voin tehdä toimenpiteen itsekin. Molemmilla kerroilla, kun mulla on polviin laitettu tekonivelet, hakaset olisi pitänyt käydä 2 viikon päästä poistattamassa terveyskeskuksessa, mutta poistin ne itse. Yhden hakasen päälle iho oli kasvanut sen verran umpeen, että piti pari kertaa hengittää syvään ennenkuin nappasin sen pois. Mulla kyllä asuu seinän takana ortopedi ja toisella puolella seinän takana sairaanhoitaja, joten hätätilassa voisi heiltäkin pyytää apua. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette keskustele

Puhun teidän kaikkien ihanasta vauraasta terveestä vanhuudesta?

"Kaikki eivät sairastu Alzheimeriin"  ei tarkoita suomen kielessä, että kukaan ei sairastu Alzheimeriin. Se tarkoittaa, että vaikka osa sairastuukin, osa ei sairastu. Ihmisillä on - myös vanhana - erilaisia taloudellisia tilanteita. Jollain on oikein hyvä, joillain riittävän hyvä ja joillain huono eläke. Lisäksi joillain vanhuksista on säästöjä ja sijoituksia, mutta ei suinkaan kaikilla. On myös ihmisiä, jotka vielä ylimmän eläkeiän jälkeenkin jatkavat työelämässä. Eli saavat sekä eläkkeen että sen päälle vielä palkankin. Vanhuuseläkkeellä olevilla on lähes aina omat lapset jo aikuisia, joten ei ole enää lapsiakaan huollettavina. Monilla on myös asuntolainat maksettu, joten ei mene rahaa siihenkään. Mun äitini jatkoi kokoåäivätyössä 84-vuotiaaksi asti ja isäni 89-vuotiaaksi asti, mutta siskoni aikoo lopettaa työnteon jo nyt 70-vuotiaana. Mä aion lopettaa heti, kun alin eläkeikä tulee täyteen. Mulla eri tule olemaan iso eläke, mutta ihan riittävän hyvä eläke kuitenkin. Saisin noin 1000 €/kk isomman eläkkeen, jos jatkaisin ylimpään eläkeikään asti, mutta koska olen aika nuuka eikä mulla ole autoa, mökkiä, venettä tai muutakaan ylimääräistä rahareikää, en tarvitse isompaa eläkettä. 

Siitä olen kuitenkin samaa mieltä sun kanssa, että elämä hoivakodissa paskavaipoissa ei ole mitään kivaa. Sen vuoksi mulla ei ole mitään pakottavaa tarvetta elää mahdollisimman vanhaksi. Olenkin tehnyt tätä varten jo hoitotahdon, jossa on melko yksiselitteiset ohjeet, miten pitää toimia, jos mulla todetaan jokin muistisairaus.