Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 102: "Kenellä ylipäätään on sotkuinen koti?

Kyllä on huonosti lapset kasvatettu jos lasten vuoksi koti on sekaisin. Kertoo vain vanhempien vastuuttomuudesta ja siitä, miten epäkelpoja kasvattajia he ovat."

No en tiedä, mutta joillain varmasti on, jos kerran toisen kivasti laitettu jouluinen koti ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Onnen hetket on helpompi jakaa kuin surun tai epäonnen.Et voi tietää mitä tragedioita noiden kuvien taakse piiloutuu.Kenenkään elämä ei ole täydellistä.

Tämä on totta. Jos vielä muistelee aikaa ennen digikameroita, niin hautajaiset taisivat olla ainoa surullinen asia, josta otettiin valokuvia. Ei kukaan kuvannut silloinkaan sotkuista kotiaan, kipsattua nilkkaansa, omaa tai muiden naamaa kovassa flunssa tms. Kyllä silloinkin - ja varsinkin silloin - ikuistettiin just niitä elämän hyviä hetkiä. Ja kun kaveri oli käynyt jossain Teneriffalla tms, niin seuraavalla kerralla kyläillessä katsottiin ne lomakuvat läpi. 

Ymmärrän kyllä, että sosiaalisen median kuvat voivat aiheuttaa joissain kateutta, mutta miksi ihmeessä seurata sellaisen henkilön sometiliä? Somen hyvä puolihan on just se, että jokainen ovi itse katsoa, jos hyvittaa. Ei tarvitse enää istua jäähtyvän kahvikupin ääressä ja katsella kaverin tai sukulaisen lomakuvia Teneriffalta. Mä liityin Facebookiin noin 15 vuotta sitten, kun esikoinen lähti vähän pidemmäksi aikaa Meksikoon. Hän lähteissään sanoi, että tulee liian kalliiksi soitella kuulumisia sieltä sukulaisille, ystäville ja kavereille, joten hän päivitää Facebookin seinälleen kuulumiset ja jokainen voi lukea sieltä, jos haluaa.

Riippuu ihan tilanteesta. Ymärrän hyvin, ettei jotain teinejä kiinnosta "boomereiden" jutut. Kuitenkin raahattu mukaan sukujuhliin, vaikka teini itse olisi jäänyt mieluummin kotiin. On muitakin tilanteita, jotka ymmärrän hyvin. Esim olet mukana avecina tilaisuudessa, jossa muut puhuvat aiheista, joista et tiedä yhtään mitään. Hymyillä toki voi välillä, vaikkei mitään sanoisikaan. Mä olen meidän lähisuvun juhlissa yleensä aina hiljaa, mutta johtuu siitä, että isäni ja siskoni rakastavat olla äänessä. Ja rakastavat myös puhua aiheista, joista mä en tiedä mitään. Paitsi sen, mitä olen sadat kerrat heiltä kuullut, mutta ei mulla ole edes mitään mielipiteitä näihin asioihin saati sitten mitään asiantuntemusta. Isäni, siskoni ja siskonpoikani ovat kaikki samalla alalla ja koska isä vielä 95-vuotiaanakin rakastaa puhua menneestä työstään ja urastaan, eipä mulla ole siihen mitään sanottavaa. Onneksi eivät edes odota, että sanoisin jotain. Toisenlaisessa porukassa voin olla hyvinkin puhelias, jos puheenaiheet on jotain sellaisia, mistä mulla on riittävästi tietämystä. 

Vierailija kirjoitti:

Te jotka rasitutte ja väsytte ylenmääräiseen ruoanlaittoon tai sukulaisissa vierailuun jouluna- olisiko aika ensi jouluna ottaa rennommin?

Viettää pyhät omassa kodissa ilman stressiä? Nyt on vuosi aikaa valmistella muita tuohon ajatukseen.

Minä mukavuudenhaluisena en halua mitään ylimääräistä touhua elämääni.

Näin mun oli tarkoituskin viettää tämä joulu. Viime jouluna olinkin yksin kotona ja mun vanhemmat olivat siskollani. Tarkoitus oli, että tänä jouluna äiti ja isä tulisivat mun luokseni, mutta koska äiti kuoli toukokuussa ja isällä siis ensimmäinen joulu 75:een vuoteen ilman ensimmäistä ja ainoaa rakkauttaan, joulu kahdestaan mun kanssa olisi voinut olla isälle vieläkin masentavampi kuin mitä se on isommassa porukassa. Siksi siis vielä kerran sukujoulu. Ensi vuonna kutsun isän meille ja seuraavana vuonna menee taas mun siskolleni. Näin jatketaan niin kauan, kun isä on elossa. 

Huonosti nukuttu yö takana. Nukahdin vasta puolen yön aikana, heräsin muutaman kerran ja aamulla viideltä en saanut enää uudelleen unta. Näköjään jostain alitajunnasta palasi taas tämä unettomuus, jos en laita kännykkää yöksi äänettömälle. Isä oli kuitenkin illalla sen verran huonossa kunnossa, että kehotin osittamaan, jos vointi menee huonommaksi. Ja siksi oli jätettävä kännykkään äänet päälle. Noh, isän yö oli mennyt oikein hyvin ja on paremmassa kunnossa jo. Mä sen sijaan olen ihan zombi :D

Sienisalaatti tehty, lanttulaatikko uuniin menoa vaille valmis ja muidenkin joulusapuskoiden alkuvalmistelut tehty. Taas kerran totesin, ettei tällaisen rivarineliön keittiö ole mikään suurtalouskeittiö. Vaikka meitä onkin tänä jouluna joulupöydässä vain 9 eikä vaikeimmat ruokarajoitteiset osallisti ja siskoni tekee oman osuutensa, niin silti tekee tila vähän tiukkaa. Olisikin edes vain aaton ruuat, mutta kun perinteisesti meillä on aina tehty kaikkiin kotitalouksiin koko joulun ruuat eli kolmeksi päiväksi. Ymmärrän kyllä, että "nuoriso" ottaa mieluusti kotiin lähtiessään sapuskoita rasioissa mukaan, niin ei tarvitse itse kokkailla, mutta mä vaan olen jo liian vanha ja väsynyt näihin sukujouluihin.  Noh, tämä on elämäni viimeinen sukujoulu, joten ei haitanne, vaikka vähän zombina meneekin. 

Rauhallista Joulua kaikille!