Reipas ja tunnollinen lammas

Kävin tänään sunnuntaiseen tapaan isän luona kahvilla. Isä alkaa pikkuhiljaa päästä yli äidin kuolemasta. Vaikka edelleen isä pitää huolen, että äidin valokuvan vieressä on maljakossa aina tuoreita ruusuja. Onhan se kyllä...75 vuotta yhdessä ja 72 vuotta naimisissa...varmaan aika outoa, kun toista ei enää siinä vierellä enää olekaan. Kun olivat vielä vuosikymmeniä päivätkin töissä yhdessä (perheyritys). Isä sanoi, että jos vaan terveyttä riittää, hän ihan mielellään eläisi vielä 5 vuotta eli 100-vuotiaaksi. Kotiin palatessani mietin, että mä kun olisin ihan tyytyväinen, jos eläisin edes 75-vuotiaaksi asti. Mutta oli jotenkin söpöä katsella pientä haurasta vanhusta, jolla elämänhalua edelleen riittää. Isä on välillä vähän rasittava, mutta on se aika hellyttäväkin <3

Nyt illalla olen viestitellyt hyvän ystäväni kanssa. Hän kertoi, miten hänen vävykokelaansa oli ollut niin iloinen voidessaan ostaa kaupan lihatiskiltä entrecote-pihvit. Tää vävykokelas tykkää ruuanlaitosta kuin hullu puurosta, mutta opiskelijabudjetilla ei kauheesti "master chefiä" olla. Mä kuitenkin joulun jälkeen laitoin ihan yllätyksenä tälle opiskelijapariskunnalle tilille vähän ylimääräistä rahaa ja nyt saivat hetken nauttia ylimääräisestä luxuksesta. Ja aloin miettiä, että oikeastaan voisin tilata tälle nuorelle parille ernsi viikolla kotiinkuljetuksella kaikkea vähän erikoisempaa raaka-ainetta. Tykkään itsekin kotikokkailla ja kokeilla kaikenlaista, joten jos nuori mies on intohimoinen kotikokki, niin miksipä ei. 

Vielä pitää viedä koira iltalenkille. Pakkasta ei ole enää kuin 4 astetta, joten ei tartte piskille pukea talvitakkia. Piski ja katti kuitenkin makaa umpiunessa makkarin ovensuussa olevalla koiranpedillä nyt onnellisesti vierekkäin eikä näytä olevan kiirettä minnekään. Ja siksi mäkin istun taas tietokoneen ääressä ja kuuntelen Youtubesta lempibändiäni eli Portion Boysia.

Mrp 298: "C-Uhriutujalla tarkoitan ihmistä,joka tietää ja tunnistaa,mitä hän jaksaa ja mitä ei jaksa, muttei tee tilanteelleen yhtään  mitään,vaikka voisi ja hänen aikuisena ihmisenä tulisi edes jotain asialle kyetä tekemään. Jos et opettele pitämään puoliasi vaikka tiedostat ongelman ja keinot tilanteen ratkaisemiseksi, älä valita, jos energiasyöppö kävelee ylitsesi-olet itse valinnut uhriutumisen ja tilanteeseen jäämisen. Olen myös maininnut,että on toimittava olosuhteiden sallimissa rajoissa ja ketään tahallisesti loukkaamatta. "

Niin...aloituksessahan olikin oikeastaan kyse just tästä. Tai siis siitä, että ei saisi asettaa rajojaan vaan pitäisi vaan jaksaa kuunnella. Uksoisin, että moni ihminen kuuntelee ensin ihan vain kohteliaisuuttaan, mutta lopulta ei enää jaksa. On pakko alkaa asettaa omat rajansa ja joskus mikään sanominen ei auta vaan on yksinkertaisesti vain laitettava välit poikki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista törmänneeni tähän ilmiöön ennen, mutta on yleistynyt hurjasti nyt 2020-luvulla ikäisteni kolmekymppisten naisten keskuudessa. Näitä naisia yhdistää se, että ovat omassa elämässään ahdistuneita ja kuormittuneita, lisäksi vaativat toisilta paljon. Aivan kuin toisten pitäisi suorittaa asiat heidän mukaansa, jotta ahdistus säilyisi jotenkin aisoissa.

Eikä ainoastaan kolmikymppisten keskuudessa, vaan myös eläkeikäisten. Jos monikymmenvuotisesta ystävästä ei enää ole mitään hyötyä (taloudellista tms.), niin hänet heivataan kylmästi mitään syytä ilmoittamatta. Siinä sitten toinen ihmettelee, että mitä tapahtui, eikä ymmärrä!

Juuri näin ja tätä faktaa täällä alapeukutetaan . Millaisia ihmissuhteita teillä oikein on, ei todellisia ystäviä taida olla ainuttakaan.

No mulla on monenlaisia ihmissuhteita. On perheenjäseniä, lähisukulaisia, kauempia sukulaisia, ystäviä, kavereita, työkavereita, tuttavia, naapureita jne. Voin ihan rehellisesti myöntää, että tällä hetkellä 95 v isäni kuuluu mun elämässäni energiasyöppöihin. Mutta mä jaksan häntä, koska hän on isäni ja jo 95v. Jos hän olisi joku kaverini, niin en jaksaisi. Tai kaukaisempi sukulaiseni, naapurini tai työkaverini. Ystävästäkään en olisi ihan varma, paitsi jos ystävänikin olisi jo 95v ja tietäisin, ettei tätä kestä enää kovin montaa vuotta. Mutta kuten tuolla jo aiemmin kerroin, pidän huolen siitä, ettei kukaan kuvittele olevansa mun ystäväni, jos hän ei todellisuudessa sitä ole. Olen jo aikoja sitten oppinut pitämän omat rajani enkä päästä ketään sellaista, joka haluaa multa enemmän kuin mitä olen valmis antamaan, lähelleni. Voin olla sattumalta tavatessamme ihan ystävällinen, mutta minkäänlaista yhteydenpitoa en tällaisen ihmisen kanssa harrasta. Mulla menee vähintään vuosi ennenkuin uudesta tuttavuudesta voi tulla edes kaverini. 99%:sta  tuttaviani ei koskaan tule kavereitani. Heidän kanssaan mulle reiittää tuttavuus ihan hyvin. Ja 99%:sta kavereitani ei tule koskaan ystäviäni. Heidän kanssaan mulle riittää kaveruus ihan hyvin. Ystäviä mulla on muutama ja se riittää mulle ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista törmänneeni tähän ilmiöön ennen, mutta on yleistynyt hurjasti nyt 2020-luvulla ikäisteni kolmekymppisten naisten keskuudessa. Näitä naisia yhdistää se, että ovat omassa elämässään ahdistuneita ja kuormittuneita, lisäksi vaativat toisilta paljon. Aivan kuin toisten pitäisi suorittaa asiat heidän mukaansa, jotta ahdistus säilyisi jotenkin aisoissa.

Eikä ainoastaan kolmikymppisten keskuudessa, vaan myös eläkeikäisten. Jos monikymmenvuotisesta ystävästä ei enää ole mitään hyötyä (taloudellista tms.), niin hänet heivataan kylmästi mitään syytä ilmoittamatta. Siinä sitten toinen ihmettelee, että mitä tapahtui, eikä ymmärrä!

Niin...pitäisi oikeasti aina ymmärtää, miksi joku ihminen haluaa olla kanssasi tekemisissä. Joku tosiaan haluaa olla vain siksi, että saavat sinusta taloudellista hyötyä. Joku toinen taas jonkun muun hyödyn takia. Nämä ihmiset, jotka haluavat hyötyä sinusta tavalla tai toisella, ovatkin eräänlaisia energiasyöppöjä. Eivät ehkä sun energiasi suhteen, mutta vaikka rahojesi tai jonkun muun suhteen. Syöppöjä joka tapauksessa. Näissä tilanteissa se heivattu ei ole energiasyöppö vaan se heivaaja. Moni ihminen tässäkin ketjussa kuitenkin on tunnistanut elämässään näitä energiasyöppöjä ja ovat heivanneet heidät elämäsdtään ennenkuin syöppö heivaa heidät itser, koska eivät enää saakaan haluamaansa hyötyä. Tyhjiin imetty ystävä on energiasyöpölle tarpeeton ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse käsitän energiasyöpöiksi ihmiset, jotka arvostelee ja vähättelee sun elämänvalintoja, arvoja tai mitä vaan sulle tärkeää, tai joista kuuluu vain silloin kun ne ite tarttee jotain, eivätkä itse ole koskaan tueksi muille. Se, että elämässä kaikilla on välillä murhetta, on eri juttu kuin energiasyöppöys

Juuri näin,mutta sitä ei täällä haluta syystä jos toisesta myöntää lainkaan. Uhriutuminen on niin kivaa.

Kyllä tässä ketjussa on useampikin todennut, että energiasyöppö on just sellainen, joka on koko ajan vain ottamassa itselleen, mutta ei ole koskaan valmis antamaan mitään toiselle. Mä itse näen tuon aiemman kirjoittajan kommentista kohdan "arvostelee ja vähättelee sun elämänvalintoja, arvoja tai mitä vaan sulle tärkeää" siten, että kyseessä on yksinkertaisesti vain kusipää, mutta sitten tämä "joista kuuluu vain silloin kun ne ite tarttee jotain, eivätkä itse ole koskaan tueksi muille" on nimenomaan energiasyöppöyttä. Ja vielä niin, että niitä yhteydenottoja tapahtuu useamminkin kuin muutaman kerran vuodessa. Mä  itse koen energiasyöpöksi ihmisen, joka lähes viikottain ottaa yhteyttä tarvitessaan multa jotain, mutta ei ole koskaan kiiinnostunut edes tietämään, mitä mä mahdollisesti tarvitsisin. Puhumattakaan siitä, että hänellä olisi aikomustakaan antaa mulle yhtään mitään sellaista, mitä taas hän olettaa aina saavansa multa.