Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos eutanasia sallittaisiin kaikille yli 80vuotialle, moni ongelma poistuisi. Ja vanhukset saisivat arvoisensa lopun.

N 75v valmis kuolemaan heti, kun en yksin pärjää.

On tutkittu,  että useimmilla hyvinkin vaivaisilla ja iäkkäillä on vahva elämänhalu tallella. 

Mun vanhemmalla oli tahto elää loppuun saakka vahva. Kuoli yli 100-vuotiaana. Teki työuransa jälkeen toisen uran puolisonsa omaishoitajana pitkään. Se oli rankempaa kuin hänen työuransa. 

Mutta on myös heitä, jotka toivovat kuolevansa ja puhuvatkin siitä, koska vaivoja on niin paljon. Mutta elämä jatkuu vaan.

Ja sitten on niitä, jotka ovat jatkuvasti peloissaan ja ahdistuneita, koska eivät enää ymmärrä, missä (kodissaan, jossa on asunut jo yli neljännesvuosisadan) ovat ja keitä ovat nuo ihmiset (siis puoliso ja omat lapset), jotka siellä samassa asunnossa ovat. Näkevät ja kuulevat harhoja, pelkäävät viereisessä huoneessa olevia ihmisiä tai olentoja (ei siellä oikeasti ketään ole) ja haluavat vain itsepintaisesti päästä kotiin (siis lapsuudenkotiinsa) läheistensä (isä, äiti ja sisarukset, jotka ovat kaikki kuolleet jo vuosikymmeniä sitten) luokse. Tällaista oli mun äitini viimeiset 1,5 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten käy niiden, joilla on vain poikia? 

Pojat tai poika hoitaa vanhempiaan, ei omaishoito ole yksin naisten harteilla.

T: 70v vanhempiaan hoitanut mies omaishoitaja.

Kyllä se on ON NAISTEN HARTEILLA! Ihan tilastoista voit katsoa, että lähes kaikki omaishoitajat ovat naisia.

Tilastollisesti kyllä, koska tavallisin omaishoitaja on puoliso. Ja koska naiset elävät yleensä pidempään kuin miehet ja parisuhteessa nainen on yleensä nuorempi kuin mies, on ihan tavallista, että vaimo hoitaa miestään eikä päinvastoin. Noh, mun isäni oli äitiä pari vuotta nuorempi ja  äidin omaishoitaja eli joskus näinkin päin. 

Ei ole pelkäs

Se on kyllä totta. Mä ajattelin tässä lähinnä vanhusten omaishoitajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten käy niiden, joilla on vain poikia? 

Pojat tai poika hoitaa vanhempiaan, ei omaishoito ole yksin naisten harteilla.

T: 70v vanhempiaan hoitanut mies omaishoitaja.

Kyllä se on ON NAISTEN HARTEILLA! Ihan tilastoista voit katsoa, että lähes kaikki omaishoitajat ovat naisia.

Tilastollisesti kyllä, koska tavallisin omaishoitaja on puoliso. Ja koska naiset elävät yleensä pidempään kuin miehet ja parisuhteessa nainen on yleensä nuorempi kuin mies, on ihan tavallista, että vaimo hoitaa miestään eikä päinvastoin. Noh, mun isäni oli äitiä pari vuotta nuorempi ja  äidin omaishoitaja eli joskus näinkin päin. 

Nro 236: "Reippaalle ja tunnolliselle lampaalle: Ihan aiheesta oli tuo pelko isälläsi, että ei halunnut, että ulkopuolinen näkee, miten huonossa kunnossa oleva siellä huolehtii vaimostaan. 

Meille tuli vastaavassa tilanteessa hankaluuksia. 

Tuo kerran viikossa sinun käyntisi on aika vähän noin iäkkäälle vanhukselle. Voisitkohan olla siellä vaikka kerran viikossa yökylässä. "

Riippuu varmaan siitä, missä vanhus asuu. Täällä Vantaalla ei tahdo saada yksinasuvaakaan muistisairasta hoivakotiin ennenkuin vasta sitten, kun edes 4-5 kertaa vuorokaudessa kotihoidon käynnitkään ei riitä. Tai jos vanhus sitten sytyttää asuntonsa tuleen tai sattuu jotain muuta vastaavaa. Ketään sellaista, jolla vielä puoliso laittaa ruuat, pesee pyykit, siivoaa, auttaa vessaan, antaa lääkkeet jne, ei kukaan tule kotoaan hakemaan ja vie väkisin minnekään hoivakotiin. Ensin kokeillaan ainakin ne kotihoidon käynnit. 

Tuota en oikein ymmärtänyt, miksi mun mielestäsi pitäisi jäädä isän luokse vielä yöksikin. Ei musta isälle - eikä kenellekään muullekaan - ole öisin seuraa, koska mä nukun silloin. Mä en myöskään ole ainoa, joka isän luona käy. Mun siskoni käy myös ja aina välillä myös isän lapsenlapset. 

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan että odotatte perintörahoja vanhenevilta  vanhemmiltanne, ostakaa yksityiseltä laadukasta ja kiireetöntä kotihoito palveluja heille. Molemmat voittaa, ja tuette samalla suomalaisia yrityksiä. Ihmettelen aina rahojaan pihtaavia vanhuksia, jos vain rahaa on, niin itse aion ainakin ostaa palveluja vanhana, lasten kanssa sitten keskitytään muutoin yhdessäoloon. 

Vanhus, jolla on sekä rahaa että halua palkata ulkopuolista apua, ei muutukaan lapsilleen rasitteeksi. Ongelma on usein se, että vanhukselta puuttuu joko raha tai sitten halu. Vanhukselle on paljon mukavampaa, jos oma tytär/poika juoksee vanhuksen luona hoitamassa milloin mitäkin asiaa. Tällainen vanhus saattaa pyytää apua sellaiseenkin asiaan, minkä voisi tehdä vielä itsekin. Mutta kun se on niin mukavaa, kun tytär/poika tulee käymään. Ulkopuoliselta et voi edes odottaa, että jäisi vielä homman hoidettuaan juomaan kahvit ja kuuntelemaan, miten kerrot naapurin Marjatan pojantyttären edesottamuksista tai taloyhtiön hallituksen tekemistä typeristä päätöksistä. Vaan kun tytär/poika tulee vaihtamaan telkarisi kaukosäätimeen pariston, tilanne on toinen. Eihän tällä nyt NIIN kiire voi olla, ettei ehtisi kupillista kahvia juoda! 

Mun isälläni oli kaksi syytä, miksi ulkopuolinen apu ei kelvannut. Toinen oli just tuo, mistä edellä kirjoitin. Toinen oli sitten se, että 90+ huonosti liikkuva isäni huolehti 90+ muistisairaasta äidistäni. Isä ei halunnut, että kukaan ulkopuolinen pääsisi näkemään, miten huonosti he siellä pärjäävät. Isä kun kuvitteli, että äiti voidaan viedä väkisin hoivakotiin, ja isä oli aikoinaan luvannut äidille, että mihinkään laitoshoitoon äiti ei joudu. Vasta, kun äidin kunto meni tosi huonoksi, isäkin ymmärsi, että vaikka äiti välillä kärrättiinkin päivystykseen nesteytettäväksi, äiti tuli sieltä aina bumerangina kotiin. Nyt äiti on jo kuollut ja isälle kelpaa oikein hyvin ulkopuolinen apu. Ostaa tarvitsemansa palvelut yksityiseltä. On hyvin tyytyväinen saamiinsa palveluihin ja yksityisellä maksetaan vieläpä ajasta eikä käyntien lukumäärästä. Jos on ostettu tunti ja hoitajalla meneekin vähemmän aikaa, niin hoitaja istuu vaikka isän kanssa vanhoja valokuvia katselemassa. Hoitaja lähtee vasta sitten, kun tunti on kulunut. Mä käyn isän luona joka sunnuntai klo 14 kahvilla ja kun isä tietää tämän, niin hänen ei tarvitse soitella mulle pitkin viikkoa tehden tikusta asiaa, jotta saisi mut käymään. Eli nyt keskitytään mun kanssani juuri tuohon, mitä kommenttisi lopussa sanoit.