Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 445: "Jos vaikka sairastun vakavasti tai jään työttömäksi, niin sitten kosken säästöihin. Pyrin pitämään säästötilillä 1500-2000€ likvidiä rahaa ja loput säästöt on rahastoissa. Välillä teen myös ylimääräisiä lyhennyksiä asuntolainaan, jos muita isompia kuluja ei ole tulossa lähiaikoina. 

En ymmärrä, miten jotkut voivat elää ns. hetkessä ja saatuaan vähän rahaa, ne hassataan turhuuksiin. Itselleni on ollut aina todella tärkeää olla taloudellisesti omavarainen, seurata kuluja ja suunnitella taloutta. Se ei tarkoita, ettei käytäisi välillä vaikka ulkomailla lomalla tai hankittaisi jotain itselle/kotiin - mutta asiat tapahtuu tärkeysjärjestyksessä, eli lomareissu pitää säästää etukäteen eikä ostaa velaksi."

Mä tavallaan ymmärrän hetkessä eläjiäkin. He ovat ihmisiä, jotka luottavat yhteiskunnan ottavan kopin, jos kaikki meneekin päin peetä. Ja joskus näin olikin, mutta ei enää. Muistan, kun kasarilla lähdin hoitovapaan jälkeen töihin, yksi mun silloinen ystäväni kysyi, olenko laskenut, kannattaako mun mennä töihin vai tehdä vaikka toinen lapsi. No joo, kun laskin, niin työssäkäynnistä hyödyin noin 400 markkaa kuukaudsessa. Mutta se 400 markkaa oli mulle ihan riittävän iso raha parantamaan elintasoani. Kuopuksen kohdalla sitten varsinkin olin tilanteessa, jossa jokainen palkankorotus nosti sekä päivähoitomaksuja että pienensi asumistukea. Mutta eihän lapsi ikuisesti olisi päiväkodissa. Ja silloin sattui olemaan vielä ysärin lamavuodet, jolloin asuntojen hinnat laski aika reippaasti ja mä pystyin yksinhuoltajanakin ostamaan oman asunnon. En silloinkaan ottanut pankista suurinta lainaa, minkä olisin saanut, koska halusin, että pystyn asuntovelallisenakin säästämään ja sijoittamaan edes vähän. 

Kaalikeitto

Vierailija kirjoitti:

Hetkessä eläjä ei säästä, koska hetkessä eläjälle huomista ei ole. Mulla on yks tällanen kaveri. Mihinkään tulevaan ei varaudu. Jos tässä kuussa jää satanen ylimääräistä, se humpataan sitten vaikka baariin sen sijaan, että ensi kuussa saattaa joutua käymään hammaslääkärissä. Joskus vuosia sitten hänellä oli yhden kuukauden vuokra rästissä, kun olikin tullut just muita laskuja. Mä sain silloin sopivasti osingot ja lahjoitin hänelle 1000e. Maksoiko hän vuokrarästinsä? Ei vaan osti 950e hintaisen pölynimurin. Hetkessä eläjät on toinen äripää verrattuna niihin, jotka katsovat ja varautuvat jopa vanhuuden päiviinsä.

Mulla myös yksi tällainen kaveri. Tulot eivät ole nousseet eikä menot pienentyneet, mutta viime vuonna hänelle ei olisi ollut mukamas mahdollisuutta laittaa 50€/kk säästöön, mutta nyt yritti lainata multa 500€ kymmenen kuukauden takaisinmaksuajalla eli 50€/kk. Kun yritin kysellä tarkemmin, mistä se 50€ ylimääräistä nyt on ilmestynyt, niin suuttui. Ja kun kysyin, että miten se takaisinmaksu sitten onnistuu, jos sulla vaikka kännykkä hajoaa, suuttui vielä lisää. Mä olisin voinut periaatteessa vaikka lahjoittaa hänelle sen 500€, mutta mä en ihan oikeasti luota hänen juttuihinsa. On jopa väittänyt joskus, että hänellä menee ruokaan 50€/kk. Eli koko kuukauden ruokarahansa olisi siis ollut valmis maksamaan mulle velanlyhennykseksi? Ja ollut seuraavat 10 kuukautta kokonaan syömättä? Uskokoon ken tahtoo. Ihan kiva ihminen, mutta....

Vierailija kirjoitti:

Itselläni säästöt kertyvät ilman suurta ponnistelua. Olen siirtänyt säästöt sijoituksiin, koska niin saan paremman tuoton kuin säästötilillä. Ja miksi minusta on hyvä olla säästöjä/sijoituksia? Jään eläkkeelle reilun 15 vuoden kuluttua ja haluan, että minulla on taloudellista turvaa, mikäli yhteiskunta tekee elämäni haastavaksi. Mukavinta toki olisi, että elelen leppoisan ja huolettoman vanhuuden, ostelen vuosittaisilla osingoilla jotain pikkukuvaa, ja lopulta sijoitukseni päätyvät melkein sellaisenaan lapsilleni.

Samoin. Jo 1970-luvun lopussa, kun olin vielä lukiossa, kirjanpitäjä-äitini opetti mulle, että asumiskulujen jälkeen joka kuukausi laitetaan vähintään 1/3 säästöön. Oli se 1/3 sitten vaikka vain yksi markka. Myöskin vuosibudjetin tekemisen äiti opetti mulle. Alussa tein lyijykynällä sinikantiseen ruutuvihkoon ja kun tuli tietokoneet ja taulukkolaskentaohjelmat, niin niihin. Mulle tapaninpäivä on perinteisesti ollut se päivä vuodessa, kun teen seuraavan vuoden budjetin. Menot yläkanttiin ja tulot alakanttiin. Kun summat muuttuu, niin sitten korjaamaan summaa, jos on tarvetta. Nyt mulla on vuosibudjetti jo vuoden 2027 loppuun asti ihan vaan siksi, että pari vuotta sitten alkoi kiinnostaa, miten tulen pärjäämään eläkkeellä. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä sen rahan tarkoitus sitten on? Olla siellä säästössä? Kai sille jokin tarkoituskin pitäisi olla. Vai vain olla?

No mulla säästöt ja sijoitukset on nk pahan päivän varalle. Ja nyt, kun on tässä uutisia ja muita kanavia seurannut, niin ilman rahaa ei taida olla kovin häävi vanhuus. Koska eutanasia ei ole vielä sallittu eikä ole takeita, että kuolisi nk saappaat jalassakaan, mä ainakin ihan mielelläni varaudun siihen, että joudun ostamaan mitä erilaisimpia palveluita. Ja jos en joudukaan, niin ihan mukava jättää perintöä lapsille.