Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vielä on reilu vuosi ennenkuin täytän 65v, joten jäisin odottelemaan, tarvitaanko mua ja jos, niin mihin. Isä tyietysti pitäisi saada systerin mukaan mökille, kun tuskin tänne pääkaupunkiseudulle kannattaisi jäädä. Ja noin muuten odottaisin viranomaisohjeita.
Kävin isän luona iltapäivällä kahvilla. Hän tyhjentelee nyt kaapeistaan tavaroita, joita ei enää tarvitse. Toin mukanani yhden ison kattilan sekä paistokasarin. Yks ystäväni sanoi, että hänelle kyllä kelpaa. Ja itselleni reikäkauhan ja jotain muuta pientä keittiötarviketta. Nikkarointiprojektit on nyt tauolla. Tasohiomakonnestani loppui hiekkapaperi ja tilasin uudet, joten muutama päivä pitää odotella, että paketti on noudettavissa. Sormien ja ranteiden niveletkin huutaa hoosiannaa eilisen sahaamisen vuoksi ja mietin, että pitäisköhän ostaa akkukäyttöinen pistosaha? Oiskohan sellainen hyvä? Kokemuksia?
Vähän väsytti kotiin palatessa, mutta päätin kuitenkin jatkaa yläkerrassa "kuolinsiivousta". Asunnon alakerran osaltahan homma on jo tehty ja yläkerrassakin jonkin verran. Mä olen aina muuttanut vain isompaan asuntoon. Ensin yksiöstä kaksioon, sitten kaksiosta kolmioon ja lopuksi kolmiosta neliöön, joten ei ole koskaan ollut suoranaista tarvetta vähentää tavaramäärää. Onneksi huominen ja ylihuominenkin on vapaata eikä mitään sovittuna kenenkään kanssa niille päiville, joten ei haittaa, vaikka homma jää tältäkin illalta kesken.
Ai niin, ripustin nikkaroimani "keskiaikaisen kidutusvälineen" (näyttää ihan sellaiselta :D ) makkarin ikkunaan. Eli ketjuilla verholaudasta roikkuva hylly. Kylvölaatikoihin kylvin chilin ja paprikan siemenet ja nostin ne siihen hyllylle valoon. Vielä pitää jossain vaiheessa käyttää koira iltalenkillä ja ehkä jotain ruokaakin tehdä. Ei kyllä ole vielä oikein nälkä, kun isällä oli Fazerin laskiaispullia ja n eoli aika isoja, joten olen vieläkin ihan täynnä.
Nro 9328: "Ollaan kaikki niin erilaisia. Minä olen nyt 50+ ikäisenä vasta alkanut kiinnostumaan politiikasta. Luen paljon ja katson keskusteluohjelmia. Olen kotona 99% ajastani sairauden vuoksi. On aikaa seurata ja pohtia asioita. Ei vaan ole ketään kenen kanssa vaihtaa ajatuksia kun kaikkia muita kiinnostaa vaan muiden ihmisten asiat joihin paneutuvat oikein juoruamisen intensiteetillä. Nautin kun saan uppoutua kuuntelemaan keskustelua jossa keskustelijat ovat oikeita alansa asiantuntijoita. Jotkut Salkkarit tai maajussille morsian ei kiinnosta pennin vertaa. Janoan tietoa mutta läheiset suuttuvat jos haluan jostain yhteiskunnan epäkohdasta keskustella."
Erilaisia ollaan. Mä vähän luulen, että mun kiinnostukseni politiikkaan on laantunut ainakin osittain siksi, ettei ketään tuttuani kiinnosta politiikka. Ei siis ole tosiaan ketään, kenen kanssa siitä jutella. Olenkin siirtynyt katsomaan ja myös podcasteista kuuntelemaan erilaisia dokumentteja. Erityisesti tiede ja historia kiinnostaa. Ei mulla ole keskustelukumppania niillekään aiheille, mutta eipä se oikeastaan haittaa. Ja samaan törmännyt kuin sinäkin, että monia kiinnostaa muiden ihmisten asiat viimeistään sen jälkeen, kun on ruotinut ensin omat asiansa. Mä taas olen aina ollut keskusteluissa kiinnostuneempi asioista kuin ihmisistä.
Pitkikselle ja sille toiselle, joka kertoi vanhempansa kanssa juttelemisesta. Mun äitini ei koskaan - siis ei edes ennen muistisairauttaan - ollut kiinnostunut nk maailmanmenosta. Puheenaiheet liittyivät lähes aina joko hänen työhönsä, hänen tuntemiinsa ihmisiin tai sitten johonkin kirjaan tai tv-ohjelmaan. Äiti saattoi kertoa hyvinkin pintään, mitä Ridge Forrester oli tehnyt tai sanonut :D Isä on ollut vieläkin enemmän työorientoitunut ja varmaan sen vuoksi tekikin kokopäivätöitä 89-vuotiaaksi asti ja vielä senkin jälkeen toimi konsulttina, kunnes 94-vuotiaana lopetti myös sen. Tänään menen taas isän luokse kahville ja kuuntelen, mitä hän on tänään syönyt ja sen jälkeen varmaan kertoo muisteluitaan työurastaan tai vaihtoehtoisesti pitää mulle luennon fysiikasta tms (isä oli aikoinaan sivutoiminen opettaja Teknillisessä korkeakoulussa). Isä kyllä lukee sanomalehdet, mutta ei maailmantapahtumatkaan ole oikein asia, josta häntä kiinnostaisi keskustella.
Mitä tulee muhun itseeni, niin iän myötä olen huomannut muuttuvani hieman samanlaiseksi. Ei jaksa enää päivänpolitiikka kiinnostaa. Vuosikausiin en ole enää katsonut mitään vaalitenttejä tms. Välillä miettinyt, pitäskö vaan siirtyä nukkuvien puolueeseen. Mutta viimeistään päivää ennen vaaleja sitten luen eri puolueiden agendat ja sen, mistä on tarkoitus seuraavalla kaudella päättää ja sen mukaan valitsen ensin puolueen ja sitten puolueesta ehdokkaan. En siis ole puolueuskollinen vaan valitsen milloin minkäkin puolueen sen mukaan, mikä niissä asioissa, joista on tarkoitus päättää seuraavaksi, on lähimpänä omaa ajattelutapaani.
Vähän harmillista, että tällä hetkellä - ja itseasiassa jo muutaman vuoden - lähes kaikilla ystävilläni on joko oman terveytensä tai läheisensä terveyden osalta vaikeita aikoja. On ymmärrettävää, ettei heitä kiinnosta, mitä heidän elämänsä ulkopuolella tapahtuu. Joten heidänkin kohdallaan mulla on lähinnä kuuntelijan ja tukijan rooli. Yksi puolituttu pariskunta (en tiedä edes kummankaan nimeä) osuu aina silloin tällöin tuohon paikalliseen hakemaan take away -ruokaa tai juomaan lasillisen ja heidän kanssa on mukavaa jutella monenlaisista asioista. Ovat jo päälle 70-vuotiaita, mutta edelleen kiinnostuneita maailmanmenosta ja yhteiskunnallisista asioista. Ja onneksi on myös tämä palsta :)
Hmm... se onkin näköjään muuttunut 68:aan vuoteen:
"Valmiuslain mukaan jokainen Suomessa asuva terveydenhuollon alalla toimiva tai alan koulutusta saanut 18-68-vuotias, jolla on kotikunta Suomessa, on niin erikseen määrättäessä velvollinen tekemään poikkeusoloissa väestöä suojaamiseksi välttämätöntä työtä terveydenhuollossa."
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/