Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 10716: Synlabissa otetaan labrakokeita ilman lääkärin lähetettäkin. Maksaa vähän enemmän kuin jos on lähetekin, mutta esim ei mulla reumakoe maksanut Synlabissa kuin 54 €. Halusin nimittäin itse tietää tuon tutkimuksen tuloksen eli onko mun reuma aktivoitunut uudelleen, kun tk:n omalääkärini oli lomalla eikä sen vuoksi ollut nähnyt viestiäni, jossa pyysin otettavaksi myös tuon labratutkimuksen. Jos olisi ollut normaali arvo, olisin jättänyt asian siihen, mutta koska ei ollut, otin uudelleen yhteyttä omalääkäriin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensirakkauksista on puhuttu ja muka 23-vuotias olisi liian nuori sitoutumaan! Me olimme 19- ja 21-vuotiaita ja monia seurustelusuhteita kummallakin jo takana, kun rakkaus iski. Niin sitä mentiin naimisiin puolen vuoden päästä ja yhdessä oltu kohta 50 vuotta. Onneksi tajuttiin, että tämä on se oikea. Ei se ikä ratkaise. Yhdessä opiskeltiin ja kesätöitä tehtiin, otettiin opintolainaa ja sitten valmistuttiin aikanaan. Lapset tuli kymmenen vuoden päästä. Kaikki ei koe rakkautta koskaan, siihen on tartuttava rohkeasti, jos se osuu kohdalle.

Järjellä ymmärrän, että minä en ollut valmis suhteeseen...

mitä kohtaa tässä et  m u k a ymmärtänyt?

 

Rakkaus ei ole järjellä ymmärrettävä asia, ei ollenkaan.

Mutta rakastunutkin ihminen voi käyttää järkeään. Esimerkiksi ei ole vielä itse niin 100%:n varma, mitä tulevaisuudeltaan haluaa, joten ei koe järkeväksi lyödä lukkoon loppuelämän suhdetta, koska jossain alitajunnassaan tietää, ettei toinen välttämättä halua samoja asioita kuin mitä itse aikanaan haluaa. Kun ei itsekään vielä tiedä, mitä tulevaisuudessa haluaa.

Mä kyllä tiedän, millaista on, kun rakkaus sokaisee. Sitä on 18-vuotiaana  yllättäen asunnoton ja rahaton syksyisenä perjantai-iltana. Ja vain siksi, että valitsi sen rakkauden. Noh, eipä siinäkään sitten hyvin käynyt, mutta sainpahan kokea kerran elämässäni sen suuren rakkauden. En osaa vieläkään sanoa, kannattiko. Vaikka tästä on kohta 45 vuotta aikaa. Ainakin se opetti selviytymään ja pärjäämään itse. 

N64; Mun suurin vikani tässä asiassa on, että olen luonteeltani ratkaisukeskeinen. Olipa ongelma iso tai pieni (esim se, että patja ei pysynyt sängyssä ->ulkovarastosta hain lautaa ja nikkaroin sängynpäädyn), pyrin asap ratkaisemaan sen. Ainakin siten, että tilanteesta tulisi edes jollain tavalla siedettävä. Kun itse on tällainen, sitä helposti ajattelee, että toinenkin haluaisi jonkin ratkaisun ongelmiinsa. Todellisuudessa toinen kaipaisi vain kuuntelijaa ja neuvominen alkaa vain ärsyttää häntä. Hyvä vinkki tietysti on kuunnella, kysyykö toinen jotain vai ei. Ja jos kysyy, vastaa vain siihen, mitä toinen kysyi, eikä johonkin ihan muuhun (kuten mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa tms)

Heräsin taas aamuyöllä puoli neljän maissa enkä saanut uudelleen unta. Suden hetki. Sillä erotuksella tosin, että en miettinyt valvoessani mitään ongelmia tai murheita, kuten nk suden hetkeen yleensä kuuluu,  vaan suunnittelin kaikkea mahdollista, mitä teen edessä olevalla 10 päivän vapaalla. Nousin lopulta keittämään aamukahvit ja sen vuoksi onkin nyt lounastauko pari tuntia normaalia aikaisemmin. 

Enää 3 osa-aluetta töissä, missä mä olen vastuuhenkilö. Kaksi niistä pitää käydä seuraajan kanssa vielä läpi, mutta kolmannesta riittää se, että teen helpon ja selkeäsanaisen oppaan ko hommasta. Eilen tipahti yksi kokonaisuus seuraajan vastuulle eli enää jäljellä noi 3. 

N64: Liekö meidän täti-ihmisten ongelma, että niin helposti aletaan neuvoa, vaikkei neuvoja ole pyydetty? Huomaan itsekin sortuvani siihen. Onneksi en enää syyllisty siihen realimaailmassa - ainakaan kovin usein - , mutta täällä somessa siihen lipsahtaa paljon helpommin. Ehkä siksi, että monesti somessa nimenomaan kysytään neuvoja ja sen vuoksi silloinkin, kun niitä ei kysytä, alkaa neuvomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Työpäivä taas. Siirtelen vanhalta työkoneeltani tiedostoja uudelle ja asennan uuteen tarvittavia ohjelmia. Tylsää ja hidasta puuhaa, mutta hyvä juttu on, että teen tämän viimeistä kertaa. Seuraava läppäri kun tulee olemaan oma eikä enää työkone. Kohta alkaa yks palaveri ja sen jälkeen  lopetan työpäivän. Käyn apteekissa, koska ajattelin kokeilla, voisko matkapahoinvointiin tarkoitetut lääkkeet auttaa myös sytostaattien jälkeiseen pahoinvointiin. Todennäköisesti ei auta, mutta kaikkea pitää kokeilla. Paitsi mummoaan ja kansantanhuja...vai miten se nyt oli.

Hei Lammas

Eikös se ollut: anoppia ja kansantanssia...   :)

Oletkos jo päättänyt eläkkeelle jäämisajankohdan? Muistelen, että vaihtoehtoja pähkäilit. Itselle OVE heti 61v ja mukavia satunnaisia töitä sen jälkeen on ollut loistava, itselle sopiva ratkaisu. Osto-j

Anoppi ja kansantanssit! Niin se olikin :)

En ole vielä päättänyt ajankohtaa. Tietenkin viimeistään 1.8.2026, kun alin eläkeikä tulee täyteen. Toiveena olisi jo tämän vuoden syyskuussa, mutta se riippuu muutamista asioista töissä. Aika vähänhän mä töitä enää teen, mutta haluaisin jo ajan, jolloin ei tartte olla enää edes puhelimella tavoitettavissa.