Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
No mä en ole vielä eläkkeellä (alin eläkeikä tulee täyteen ensi vuonna), mutta aloin jo 2 vuotta sitten ensin kokeilla elämää eläkepäivieni elintasolla ja kun se olikin ihan riittävä elintaso, ryhdyin tekemään vain 3-päiväistä työviikkoa. Tämä aika on siis ollut eräänlaista valmistautumista tuleviin eläkepäiviin, joten en usko, että mitään erityisempää tulee yllätyksenä.
Joku ketjussa aiemmin mainitsi, että monet hankinnat on järkevää tehdä vielä työelämässä ollessaan. Olen samaa mieltä. Mä olen nyt hankkinut uuden tiskikoneen, uuden hellan, uuden jääkaapin, uuden pakastimen ja uuden pesukoneen. Ei siis pitäisi ihan hetkeen tulla uusimisen tarvetta. Olen myös tehnyt "kuolinsiivousta" eli luopunut sellaisista tavaroista, joille mulla ei tule olemaan enää käyttöä. Ja sisustanut kotiani sillä ajatuksella, että kohta ei tarvitse enää tehdä etätöitäkään, joten pian pääsen eroon tästä työpisteestäkin. Suunnittelen jääväni oloneuvokseksi jo syyskuussa, mutta katsotaan nyt, onnistuuko.
No mulle lasku on maksu, jota ei tehdä ostohetkellä vaan myöhemmin. Ja yleensä vielä niin, että maksu suoritetaan omalta tililtä maksun saajan tilille. Mutta kuten moni on ketjussa todennutkin, niin tuota "paljonko jää laskujen jälkeen" käytetään varsin usein, kun tarkoitetaan niitä laskuja, jotka tulevat toistuvasti säännöllisin väliajoin. Siis laskuja, jotka on ennakoitavissa ja siten helppoa budjetoida (esim just vuokra/vastike, sähkö, vakuutukset jne). Mulle itselleni esimerkiksi sote-laskut eivät ole tällaisia, koska lääkärin tai muun hoidon tarpeeni on vielä satunnaista, mutta jos olisin jo kotihoidon asiakas, niin silloin laskisin myös sen sote-laskun em laskuihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kaiken ikäisenä elänyt nykyhetkeä.
Samoin. Kutakuinkin. Toki jonkin verran olen nähnyt järkeväksi varautua tulevaisuuteenkin. Mitkään nk saavutetut edut eivät välttämättä ole pysyviä, joten sen varaan ei voi laskea, että mikään ei muuttuisi huonommaksi. Ja nyt tämän hallituksen aikana moni on jo asian huomannutkin. Mä huomasin asian jo ysärin laman aikana.
Vastasin äsken ketjuun, jossa kyseltiin pääsiäisperinteistä. Ja jäin sitten miettimään asiaa. Yli 60 vuotta mun elämässäni perhe, suku ja kaikki mahdolliset sukujuhlat oli tärkeitä. Monet ovat todenneet, että kun isovanhemmat kuolee, sitten hiipuu suhde serkkuihin ja muihinkin sukulaisiin. Mun äidilleni oli aina erittäin tärkeää, että vietetään niin juhlapyhät, synttärit kuin jopa nimpparitkin ydessä. Itseasiassa ennenkuin siskoni sai lapsenlapsia, syyskuu oli ainoa kuukausi vuodessa, jolloin ei ollut mitään sukujuhlia. Useimpina kuukausina oli ainakin kaksi suvun yhteistä kokoontumista. Joulukuussa 4 (itsenäisyyspäivä, isän syntymäpäivä, joulu ja uusi vuosi) Ja siskoni lapsenlapsi sitten syntyi syyskuussa :D
Pandemiakin 2020 pienensi kokoonpanoa, kun päälle ysikymppisten takia piti olla ihan varmoja, ettei kukaan vie heille tartuntaa. Ja siten kokoonpanot pienenivät, mutta silti jollain tavalla juhlittiin. Nyt kun äiti on kuollut, ei kukaan nuoremmista enää edes kysele pääsiäispäivällisen perään. Ja koska mulle tulee pääsiäiseksi taas hoiitokoira, niin en järjestä pääsiäisipäivälliistä edes isälle. Käyn hänen luonaan vain kahvilla.
Näin se vaan meilläkin menee, että kun mummi kuoli, loppuivat perinteet. Tavallaan hieman surullista, mutta mulle kuitenkin helpotus. Johan noita kekkereita tuli järkättyä pari vuosikymmentä.
Olet kyllä ihan oikeassa. Mulle ei ole koskaan tullut aiheettomia laskuja, joten en ajatellut asiaa tuolta kantilta, ja siksi ajattelen, että lasku=maksu, koska se lasku pitää maksaa.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/