Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman eroon päätyneen avioliiton tuoman kokemuksen myötä en enää ikinä ottaisi aamutorkkua/myöhäisrytmistä miestä. Pikkulapsiaikana se oli kamalaa. Pienet herää yleensä aikaisin ja siihen mennessä kun isä vasta availi silmiään kahvikupin ääressä puolilta päivin, olin jo itse herännyt lasten kanssa, antanut aamupalan, ulkoillut heidän kanssa, tultu sisälle, laitettu ja syöty lounas ja lapset menossa päiväunilleen. Mukavahan se oli ukon heräillä rauhassa ja alkaa vaikka sitten vinkumaan se**iä kun lapsetkin sopivasti päiväunillaan. Siinä vaiheessa itse olin jo melkeinpä työpäivän verran hommia tehnyt.

Tätä on ap luvassa, jos hänen kanssaan lisäännyt, valitettavasti.

Ei apua! Sos! Eikö iltavirkut ihmiset suostu normaaliin rytmiin edes lasten synnyttyä, vaan jättävärät rankat aamut puolisolle yksin : O??? Aivan järkyttävää! Millä stn verukkeella toi

Mä tunnen perheitä, joissa lapsetkin on olleet iltavirkkuja ja aamun torkkuja. Mutta niillä lapsillakin on ollut aika rankkaa, kun on raahattu päiväkotiin kesken yöunien. Samassa perheessäkin toinen lapsi voi olla aamuvirkku ja toinen ei. 

Vierailija kirjoitti:

#miesvihanäkyväksi

Höpöhöpö. Ei ole mitään miesvihaa, jos mies haluaa äidin eikä vaimoa. Muistan kyllä, kun mun oma poika hangoitteli 13-vuotiaana vastaan, kun olisi pitänyt pestä omat pyykkinsä, mutta sanoin hänelle, että jos pesukone on sulle liian vaikea tekninen laite käytettäväksi, niin tietokone on vieläkin vaikeampi, joten voin antaa sen tietokoneen pois. Kummasti ei pesukone ollutkaan liian vaikea vempain. 

Vierailija kirjoitti:

Mies on oppinut isältään tuon olemisen mallin. Veljensä on aivan samanlainen. Ei ole masentunut, enkä usko, että mitään lääketieteellistä on kyseessä. Menköön lääkäriin jos haluaa, ei kyllä ole mun tehtävä häntä sinne raahata. Naisten ei tarvitse aina olla fiksaamassa miehiä. Ap

Eli ihan vaan opittu tapa. Ikävä juttu, mutta ei taida olla sulle sopiva kumppani. Mulla oli parikymppisenä vähän samanlainen avomies. Oli vielä työtön (siis haloo! 1980-luvulla) ja yks kerta sitten perjantaiaamuna sovittiin, että hän siivoaa ja mä laitan töistä tultuani ruokaa ja vietetään kiva romanttinen ilta yhdessä. Arvaa, oliko koko tyyppi edes kotona, kun tulin? Tai mitään siivottu? Hän vielä aika usein muisti mainita, miten paljon parempaa ruokaa hänen äitinsä tekee. Noh, minä en ollut 21-vuotiaana vielä mikään gourmet-kokki, joten kotiin tultuani kimpaannuin. Katoin pöydän kauniisti. Viinilasit, lautasliinat jne. Miehen lautaselle laitoin paperilapun, jossa oli hänen äitinsä puhelinnumero. Pakkasin mukaan vähän vaatteita ja lähdin ystäväni luokse viikonlopuksi. Siihen aikaan ei ollut somea eikä edes kännyköitäkään, joten siinähän ihmetteli kotiin tultuaan, mihin hemmettiin se akka on kadonnut :D Suhde päättyi siihen, mutta ei mua ole koskaan haitannut, että päättyi. Toisaalta eka avomieheni taas oli nimenomaan siivousfriikki ja mä en osannut hänen mielestään laittaa edes tuorekelmua oikein juustopalan päälle. Oli sekin aika ärsyttävää, kun ne kelmun kulmat olisi pitänyt taitella ihan tietyllä tavalla. 

Nro 231: "Joo siis en tosiaan kestä elää haisevassa läävässä kovin monta päivää. On kokeiltu. Mies ei ala tiskaamaan useammin, vaikka antaisin olla. Häntä ei häiritse haju ja sotku. Ap"

Tuossa tapauksessa olen sitä mieltä, että ei muuta kuin eri osoitteisiin. Oletan, että olet ottanut jo aiemminkin puheeksi sen, että et voi asua sellaisessa läävässä, missä miehesi mielestä on ihan jees asua. Jos miehesi olisi työelämässä, hän voisi vaikka palkata viikkosiivoojan, niin sillä kuittaisi oman lasikottelunsa, mutta jos on opiskelija, niin tuskin on rahaa siihen. Edelleenkään en usko, että erirytmisyys olisi tässä ongelmana. Sen verran sun tilanteessasi saattaisin miettiä, etät onko mies ihan kunnossa. Joku jo ehdottikin tiettyjä labratutkimuskia. Mulla todettiin kymmenkunta vuotta sitten D-vitamiinin imeytymishäiriö ja D-vitamiinitasoni oli kuin aliravitulla kehitysmaalaisella. Vaikka vedänkin päivittäin sen 100 mikrogrammaa D-vitamiinia, mulla on edelleen D-vitamiinin puutos, mutta ei niin paha kuin mitä oli aikoinaan. Myöskin masennus voi aiheuttaa väsymystä ja toimintakyvyn heikkenemistä. Tosin jos jaksaa tehdä itselleen mieluisia asioita, mutta ei epämieluisia, niin sitten tuskin on masennuksesta kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mun mielestä ongelmana ei ole teidän erilainen vuorokausirytmi vaan se, että sinä teet eikä miehesi tarvitse tehdä mitään. Mä en siivoaisi enää koskaan yhtään mitään, JOS aina herättyäni koti olisi siisti. Mutta kun mulla ei ole sun kaltaista kodinhengetärtä, niin pakkohan mun on itse siivota. Ei tosin ole miestäkään, joka eläisi kuin ellun kana tehden kodista sikolätin. Mutta tuossa teidän tilanteessa sä taidat olla nk mahdollistaja miehesi kotitöiden välttämiselle? Onneksi teillä ei ole vielä lapsia eikä kannata sellaisia hankkiakaan ennenkuin mies oppii olemaan sotkematta. Lakkaa tekemästä miehen puolesta. Lakkaa olemasta hänen äitinsä/kotiapulaisensa. Tiskiharjakin pysyy hänen kädessään viimeistään sitten, kun tiskikaapista ei löydy yhtäkään puhdasta lautasta hänelle. 

Kyllä mies tiskaakin sitten, kun ainuttakaan puhdasta astiaa ei

Kuinka usein annat tuota tapahtua? Mä ajan nyt takaa sitä, että todennäköisesti miehesi luottaa siihen, että sinä teet, kun hän ei viitsi tehdä. Ja kun vielä todistat hänen luottamuksensa oikeaksi, ei hän tietenkään tee. En minäkään tekisi, jos joku muu sivoaisi mun sotkuni ja pesisi pyykkini. 

On ihan mahdollista, että sun hermot ei kestä sitä, että antaisit olla ja mies kulkekoon sitten likaisissa vaatteissa ja kaivelkoon tiskialtaasta jonkun lautasen, mutta niin kauan, kun teet miehen puolesta, ei mies koe tarpeelliseksi tehdä itse.