Reipas ja tunnollinen lammas

Vaikea kysymys, koska nykymaailmassa muut maat menee kehityksessä  Suomen ohi kuin luotijuna. Olen osittain samaa mieltä osingoista, mutta en kokonaan. Ei kukaan halua sijoittaa omia rahojaan johonkin sellaiseen, mistä ei saa mitään tuottoa. Silloinhan voisi makuuttaa rahojaan ihan vain pankkitilillä. Olen töissä ja osakkaana pk-yrityksessä ja aika ajoin meilläkin heitetään ilmoille ajatus, että osakassopimusta muutettaisiin siten, että myös muut kuin yrityksessä töissä olevat voisivat omistaa osakkeita. Tämä on kuitenkin lähes yksimielisesti todettu huonoksi vaihtoehdoksi, koska ulkopuolista osakastahan ei tippaakaan kiinnosta, joudutaanko osa työntekijöistä (jopa osakkaista) irtisanomaan, koska vain osingot on syy, miksi on ylipäätään investoinut yritykseen. 

En osaa sanoa, mikä olisi keino, jolla saataisiin yrityksiä panostamaan enemmän innovaatioihin ja tuotekehittelyyn. Jotenkin tuntuu, että Suomi eli Nokian huumassa ja kun Nokia romahti, ei kukaan enää tehnyt mitään. Odotettiin, että se kuuluisa Joku Muu perustaa uuden "Nokian". Onhan meillä toki menestyviä yrityksiä syntynyt sen jälkeenkin, mutta yleensä nämä myydään pian nousun alettua joko osittain tai kokonaan ulkomaalaisille omistajille. Kuten esimerkiksi Supercell, josta jo yli 80% on kiinalaisomistuksessa. Itse näen muutoksen syntyneen asenteista. Enää ei olla tyytyväisiä, jos firma kukoistaa pojanpojan tai tyttärentyttären astuessa toimitusjohtajan paikalle. Nyt halutaan maksimaalinen hyöty jo ihan itselle. Toisaalta nykyisin ei ole enää niin tavallista, että lapsenlapset (tai edes lapset) jatkaisivat isovanhempiensa (tai edes vanhempiensa) jalanjäljissä. Yrityksensä suhteen ei siis kannata edes suunnitella, että aikanaan joku omista lapsista ta lapsenlapsista perisi niin yrityksen kuin sen toimitusjohtajan pestinkin. Hakeutuvat ihan eri aloille eikä. 

Sitten mietin sitäkin, että kuinka moni työntekijä käyttää vapaa-aikaansa siihen, että kehittäisi omaa osaamistaan, tutkisi asioita ja kehittelisi jotain uutta juttua. Työntekijät eivät ole enää kovin sitoutuneita työnantajiinsa, mutta eipä ole olleet työnantajatkaan enää aikoihin työntekijöihinsä. Työntekijä on vain välttämätön resurssi ja pistetään pihalle tai lomautetaan heti, kun ei enää tarvita, eikä ajatella ollenkaan, että no ehkä puolen vuoden päästä taas tarvittaisiin. Tietenkään työntekijäkään ei sitoudu tällaiseen työnantajaan eikä todellakaan käytä vapa-aikaansa työasioiden miettimiseen. 

Nro 69: "Tuli mieleeni, että olimme olleet jo monta vuotta naimisissa kun minulle selvisi, että mieheni ilmoittaa lähiomaisekseen isänsä, joka asui 850km päässä. Hän oli luullut, että lähiomaisen pitää olla verisukulainen. Kerroin, että jos joudut yllättäen tajuttomana sairaalaan, niin sieltä ilmoitetaan isällesi eikä minulle. Isä ei tietenkään ilmoita minulle, koska luulee jo minulle ilmoitetun. Sen jälkeen alkoi merkitä minut.

Mieheni kuoli 6v sitten. Toivottavasti olen muistanut joka paikkaan muuttaa hänen tilalleen vanhimman tyttäreni omaksi lähiomaisekseni. "

Tuo lähiomainen on nimenomaan juridinen juttu ja jos potilas on avioliitossa, aviopuoliso ohittaa niin potilaan vanhemmat kuin tämän täysi-ikäiset lapsetkin. Poikkeuksena se, jos aviopuoliso on esimerkiksi muistisairas tai muulla tavalla kykenemätön osallistumaan puolisonsa hoitoa koskevaan päätöksentekoon. Nykyisin lääkäri kyllä loppupeleissä tekee päätöksen itse, mutta lähiomaista kuitenkin kuunnellaan (jos siis se vain on mahdollista) ennen päätöksentekoa. 

Huomentapäivää. Nukahdin eilen kesken puoli ysin uutisten eli viisujen semifinaali jäi katsomatta. En tosin uskonutkaan jaksavani valvoa niin pitkään. Aamulla oli kännykässä ystäväni pojalta viesti, jossa kysyi, ehtisinkö jutella. Harmittaa, että olin ehtinyt nukahtaa eikä hän soittanut. Ei olisi tarvinnut kysyä, ehdinkö vaan olisi vaan soittanut. Voin kuvitella, miten pitkältä yö on hänestä tuntunut, jos on ollut kovasti huolissaan. Laitoin heti herättyäni viestiä ja toivottavasti on saanut nyt nukuttua edes jonkin verran ja soittaa, kun herää/ehtii. Aamulla oli myös Messengerissä lyhyt viesti ystävältäni. Teholla on ja laittaa viestiä lisää sitten, kun pystyy ja jaksaa. 

Mun todo-lista on pitkä kuin nälkävuosi ja nyt mietin, mistä aloittais. En ehkä viitsi vielä mennä keikkumaan tikkaille maalitelan kanssa vaan odotan ensin, että puhelin soi. Pitäisi maalata jätelajitteluastioiden kannet oransseiksi ja siitä voisi vaikka aloittaa. Tai imuroinnista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi aikuisille lapsilleni ilmoitettavan, jos meinaisin kuolla. Mieluummin ystävilleni  : )

Potilastiedoissa kysytään lähiomaista. Ilmoita sinä Omakantaan kavereittesi nimet.

Vieläkö muuten potilastiedoissa on erikseen lähiomainen ja yhteyshenkilö? Näillähän on se ero, että tuo ensimmäinen on - mikäli potilas itse ei enää kykene - henkilö, jonka kanssa lääkäri voi keskustella esimerkiksi hoidon jatkamisesta. Yhteyshenkilö taas voi olla vaikka joku kaverikin, mutta kaverilla ei ole juridisesti tällaista oikeutta. Mulla oli aikoinaan lähiomaisena äitini ja yhtyshenkilönä silloinen avomieheni.  Eli avomieheni oli se, jolle ilmoitettiin asioista, mutta jos olisi tarvittu henkilöä, jolla olisi ollut juridisesti oikeus osallistua hoitoni päätöksentekoon, tämä henkilö olisi ollut äitini. Myöhemmin mulla ei ole ollut yhteyshenkilötietoa ollenkaan vaan ensin lähimaisena oli äitini ja kun esikoiseni täytti 18, vaihdoin tyttäreni lähiomaiseksi. Myöhemmin vaihdoin poikani lähiomaiseksi, koska hänellä on paremmat mahdollisuudet huolehtia asioistani (ihan jo käydä viemässä koirani ulos, jos olen sairaalassa) ja hän pystyy hyvin pitämään yhteyttä muuhun sukuun. Hänellä on myös enemmän kokemusta yllättävistä tilanteista, koska sattui   olemaan paikalla silloin, kun mulla 13 vuotta sitten repesi munuaisvaltimo.  Mä en tiedä, oliko mut merkitty äidin tiedoissa lähiomaiseksi vai yhteyshenkilöksi. Oletin olevani yhteyshenkilö ja isäni olevan lähiomainen, koska tarkoitus oli, että mulle tiedotetaan äidin voinnista yms ja mä sitten kerron muille, mutta yhden kerran lääkäri soitti mulle kysyen asiaa, johon vain lähiomainen voi ottaa kantaa. Kehotin lääkäriä soittamaan isälle. Tästä mulle siis tuli mieleen, että eikö nykyään ole enää erikseen lähiomainen ja erikseen yhteyshenkilö. Jos mut oli merkitty lähiomaiseksi, sitten ymmärrän sen lääkärin soiton. 

Hetki sitten tuli viestiä, että ystäväni ehti leikkaussaliin ajoissa ja nyt on tehostetussa valvonnassa. Käytin koiran jo iltalenkillä ja nyt voisi vaikka mennä kokeilemaan nukkumaanmenoa. Muuta en ole koiran ulkoilutusten lisäksi tänään tehnytkään kuin kytännyt kännykkää. Ja telkkaria, joskin olen katsonut yhden sarjan samaa jaksoa yli 4 tuntia, kun aina ajatukset harhailee ja pitää kelata takaisin alkuun. Huomenna uusi päivä ja sääennusteen mukaan lähes 10 astetta lämpimämpää kuin tänään.