Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Olen terveydenhuollossa töissä ja tämä on täysin ok ettei vastaa, mutta silloin ei kannata jälkikäteen raivota ettei tieto tavoita jos itse jättää puheluihin vastaamatta. Tämä on oikeasti lähes päivittäin toistuva ilmiö että potilas jättää raivoisaa palautetta kun ei ole kukaan soittanut vaikka ohjelmisto antaa sekunnintarkat tiedot koska on potilaan puheluun soitettu, kauanko hälyttänyt ja mihin aikaan. 95% potilaista alkaa myös mutista selityksiä kun kysyy ystävällisesti että teille on eilen koetettu soittaa kello 13:50 ja kello 14:20 mutta ette ole vastanneet puheluihin. 

No tuohan on sitten ihan omaa typeryyttä, jos tietää odottavansa soittoa, mutta ei siltikään halua vastata. Turha siitä on kiukutella. 

Vierailija kirjoitti:

Nää jutut ketjussa, osoittavat erinomaisesti millaista sakkia tällä palstalla liikkuu.

Normaalit terveet ihmiset puuttuvat kokonaan.

Pelätään vastata puhelimeen.  Ei vastata ystävien / sukulaisten / vanhempien puheluihin.

Ei muka jakseta puhua.

Ei ihme, että ovat syrjäytyneitä, köyhiä luusereita. Kun ei osata edes jutella muiden ihmisten kanssa.

Milloin tähån maahan kasvoi tuollainen aikuisten ja nuorten joukko?

 

Minä en pelkää vastata puhelimeen. Kyse on siitä, että en välttämättä ole sillä hetkellä sellaisessa paikassa tai tilanteessa, että puhelimeen vastaaminen olisi ok. Miten ihmeessä ihmiset pärjäsivät ennen kännykköitä? Minä pärjäsin ihan loistavasti. Lankapuhelinta ei voinut ottaa mukaan kauppaan, kävelylenkille, ravintolaan, leffateatteriin, uimahalliin , taloyhtiön yhtäkokoukseen, lääkärin vastaanotolle jne jne. Kukaan ei myöskään repinyt pelihousujaan, jos kaveri sattui olemaan saunassa tai vaikka paskalla eikä sen takia juossut heti vastaamaan. Mä vähän luulen, että tämä nykypäivän oletus 24/7 tavoitettavissa olemisesta on yksi syy ihmisten stressiin. Ja juuri sen vuoksi ärsyynnytään, jos puhelin TAAS soi. Lankapuhelinten aikaan olin tavoitettavissa arkisin klo 18-21 ja viikonloppuisin mahdollisesti klo 10-22 välisen ajan eikä kukaan olettanutkaan, että olisin muulloin tavoitettavissa. Eikä edes tuolloinkaan, jos en ollut kotona. 

 

Vierailija kirjoitti:

Puhelimen softa onneksi varoittaa puheluista jotka epäilee häiriösoittajaksi.

Sama mulla. Tämä on ihan loistava juttu. Edellisessä puhelimessani ei tällaista ollut. Näihin soittoihin en koskaan vastaa. Muihin soittoihin sitten sen perusteella, kuka soittaa ja mikä mun tilanne on sillä soiton hetkellä. Esimerkiksi akuutissa hätätilanteessa mun siskoni ei koskaan soittaisi mulle vaan omille aikuisille lapsilleen. Omatkin aikuiset lapseni soittaisivat hätätilanteessa ensin toisilleen ja vasta sitten mulle. Mulla saatta aolla kännykkä myös käsilaukun pohjalla enkä edes kuule, että se soi, jos ympärillä on liikenteen tai muun melua. Lisäksi pistän kännykkäni aina värinälle, jos olen jonkun toisen ihmisen seurassa (esim ystäväni kanssa kahvilla)  tai muuten paikassa, jossa ei ole tarkoituksenmukaista, että puhelin soi (esim eilen taloyhtiön yhtiökokouksessa). Ja vain silloin, kun mulla on syytä olettaa, että tulee jokin oikeasti tärkeä puhelu, pidän värinällä olevan kännykän vieressäni enkä käsilaukun pohjalla. 

Nro 11994: "Moni yksinäinen kaipaa jotain,  mitä ei osaa sanallisesti  yksilöidä.  Tunnetta,  että edes joku välittää.  Ei tarvitse olla mitään konkreettisia tekojakaan.  Konkreettisen avun saaminen on usein mahdotonta niillekin,  jotka eivät tunne itseään yksinäisiksi.  Muuttoon on tilattava muuttofirma, ostokset tilattava kotiinkuljetuksella jos jalka on poikki, lainaa haettava pankista jne. 

Eri"

Minäkin uskon, että kyse on pitkälti tästä. Ei oikeasti olla mitään terapeuttia tai turvamiestä vailla vaan ihmistä, joka aidosti välittää. Mitä se välittäminen sitten itse kullekin on, riippuu ihan ihmisestä. Tänään isän luota lähtiessäni vähän mietin tätä ketjua ja näitä aiheeseen liittyviä kommentteja ja tulin siihen tulokseen, että jos minuutti lähtöni jälkeen isäni olisi saanut vaikka sydäninfarktin ja kuollut, niin mulle se selviäisi vasta viikon päästä, kun menisin taas isän luokse kahville. Paitsi jos tämän viikon perjantai on se perjantai, jolloin hoivapalveluyritys tulee tekemään isän luona siivouksen. Siskoni lähti taas reissuun ja tulee vasta kesäkuun alussa. Vanhempieni lapsenlapset soittelee harvakseltaan. Olenko minä 95v isälleni "turva", kun en kuitenkaan soittele päivittäin enkä yleensä muutenkaan vaan käyn vaan kerran viikossa siellä kahvilla? En tiedä. Voin olla siinä tapauksessa, jos isä itse kykenee hälyttämään mut apuun. Jos ei kykene, niin......

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mun päivä on pilalla :D Olin niin suunnitellut, että viikonloppuna on 4 vapaata ja ehdin tehdä kaikenlaista. Mutta  sitten mun siskoni sanoi, että helatorstai on ensi viikolla. Olin ensin ihan että häh, miten niin, mutta tosiaan helatorstai onkin jo ensi viikolla. Ja siten mulla ensi viikko siis päivystysviikko. Viikonloppuna onkin vain 2 vapaata ja sitten 5 töitä. Myös helatorstaina joutuu päivystämään puhelimitse, onneksi ei sentään tarvitse istua tietokoneen ääressä. 

Onni yksillä, helatorstai kaikilla.

Totta :D