Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Huomenna olisi sitten taas työpäivä. Äsken vielä viimeiset viestittelyt ystäväni lasten kanssa. Kaikki on niin hyvin kuin näissä olosuhteissa on mahdollista. Valoisin mielin huomiseen. Hyvää yötä!
N64: Minä viihdyn loistavasti ihan vaan itsekseni. En kuitenkaan ole mikään ihmisvihjaaja tai erakko. Kun mietin, miksi viihdyn niin hyvin vain omassa seurassani, niin syy taitaa olla se, että vain itseeni voin luottaa. Enkä itseenikään 100%:sti, mutta paljon enemmän kuin kehenkään muuhun. Viihdyn kyllä silloin tällöin muidenkin seurassa, mutta vain sen ajan, minkä koen hyväksi itselleni. Onneksi ystäväni ovat samanlaisia "mörököllejä" kuin minäkin tai ainakin antavat mulle tilaa olla oma itseni.
Vierailija kirjoitti:
Viralliset tahot kuten terveydenhuolto ei myöskään enää juurikaan lähetä niitä tekstiviestejä etukäteen sen takia että ne yllätys, yllätys, maksaa. Esim omassa duunipaikassa on tekstarien lähetys kielletty jotakuinkin kokonaan koska maksoi julkiselle organisaatiolle useampi sata tuhatta vuodessa.
Kun mun äiti siirrettiin reilu vuosi sitten Peijaksen päivystyksestä yöllä Simonkotiin kriisipaikalle, mulle oli tullut yöllä asiasta tekstiviesti. Eivät kahden aikaan yöllä soittaneet vaan laittoivat tekstarin. Minusta tämä oli oikein ystävällisesti tehty. Antoivat mun nukkua, mutta herättyäni oli tieto heti saatavillani. En tiedä, kuinka paljon kalliimmaksi se viesti hyvinvointialueelle tuli kuin se, että olisivat soittaneet.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen terveydenhuollossa töissä ja tämä on täysin ok ettei vastaa, mutta silloin ei kannata jälkikäteen raivota ettei tieto tavoita jos itse jättää puheluihin vastaamatta. Tämä on oikeasti lähes päivittäin toistuva ilmiö että potilas jättää raivoisaa palautetta kun ei ole kukaan soittanut vaikka ohjelmisto antaa sekunnintarkat tiedot koska on potilaan puheluun soitettu, kauanko hälyttänyt ja mihin aikaan. 95% potilaista alkaa myös mutista selityksiä kun kysyy ystävällisesti että teille on eilen koetettu soittaa kello 13:50 ja kello 14:20 mutta ette ole vastanneet puheluihin.
No tuohan on sitten ihan omaa typeryyttä, jos tietää odottavansa soittoa, mutta ei siltikään halua vastata. Turha siitä on kiukutella.
Lisään vielä tähän, että mä olen tosi tyytyväinen Vantaa-Kerava -hyvinvointialueen Maisa-portaaliin. Lääkäri pistää viestit Maisaan ja mä käyn lukemassa ne sieltä, kun mulle sopii. Lääkärin ei tarvitse soittaa mulle eikä mun odotella lääkärin soittoa.
Jos omistaa mökin, niin ymmärrän kyllä, että siellä sitten haluaa myös olla. Mun siskoni vietti kyllä mökillään mahdollisimman paljon aikaa jo työelämässä ollessaankin, mutta eläkkeelle jäätyään vieläkin enemmän. Käy kaupungissa vain silloin, jos hänellä on lääkäriaika tai jotain vastaavaa. Hän kuitenkin ottaa lapsenlapsiaan mukaansa mökille. Nyt tosin vähän hankalampaa, kun lapset ovat kouluikäisiä, mutta esim lähtee perjantaina, kun lapset pääsee koulusta, ja sitten lasten isä hakee mökiltä sunnuntaina, jotta lapset pääsevät taas maanantaina kouluun. Omilla vanhemmillani eiollut mäkkiä, joten eivät he ikinä mökillä olleet. Omat isovanhempani taas asuivatkin maaseudulla eikä hekään sieltä satojen kilometrien päästä tulleet lapsenvahdiksi, jos mun vanhemmat halusivat mennä leffaan tms. Kesälomilla olin mummolassa (äidin äiti), mutta en ehtinyt olla kovin montaa kertaa, koska mummo kuoli, kun olin 9v. Isän äidin luona en ollut koskaan hoidossa. Hänkin asui maaseudulla, mutta sen verran lähempänä, että siellä käytiin sitten päiväseltään koko perhe kääntymässä. Ei siis oltu koskaan yötä.
Mutta se tuli mieleen, että onhan tämän päivän eläkkeelle jäävät yleensä aika hyväkuntoisia. Eli eivät olekaan vielä "keinutuolissaan kuolemaa odottavia". Ja moni haluaa eläkkeelle jäätyään tehdä kaikkea sitä, mitä ei työelämässä ollessaan ehtinyt. Tunnen ihmisiä, jotka eläkkeelle jäätyään pistivät ison omakotitalonsa myyntiin ja ostivat tilalle kerrostalokaksion ja mökin. Eivät siis ole varautuneetkaan yövieraisiin kuin korkeintaan siellä mökillä. Siskoni kanssa just eilen juteltiin ja hän kertoi, että on vaikea saada kaveriporukkaa kasaan, kun kaikilla (ovat siis kaikki jo eläkkeellä) on niin kiire. Kaikille sopivaa ajankohtaa ei tunnu löytyvän. Omat vanhempani tekivät niin pitkän työuran, että heidän lapsenlapsensakin olivat jo aikuisia, kun jäivät pois työelämästä. Heille ei siis tullut mitään "menevää ja kiireistä" eläkeikää vaan samaa työssäkäyvän arkea elivät yli kahdeksankymppisiksi.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/