Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme jankutusta tässä ketjussa. Kuten jo sanoin, se että ottaa jonkun asian puheeksi tällä foorumilla ei todellakaan tarkoita että se olisi ainoa puheenaihe koko elämässä ja on täyttä paskaa olettaa toisesta koko ajan sellaista. Tässä nyt kyse vain siitä että te ette myönnä että on olemassa rumien ja köyhien syrjintää mutta kyllä se on fakta. 

Ei se ole sinänsä syrjintää. Ihmiset vain pyörivät omissa ympyröissään ja ympyrän vaihtaminen paremmaksi vaatii työtä, "huonompaan" on aina helppo valua. 

Tuo on totta ja melko kurjaa on olla tuossa välillä eli on kuin jossain limbossa, kun se "huonompi" ei sovi itselle oikein millään tavalla (kokeiltu on) vaikka ei itseään mitenkään parempana pidäkään vaan ainoastaan erilaisena esim ajatus- ja arvomaailmansa suhteen.

Sitten taa

Liittyykö nk tasoteoriat nykyisin myös ystävyyssuhteisiin?

Nro 155: "Joo mutta näissä spekseissä yksinäisyys ei myöskään ole yksinäisen oma syy, mikä oli otsikon pointti."

No tuosta olen ihan samaa mieltä. Ja kirjoitinkin jo aiemmin kommentin tästä. Ihan sattumaahan se on, kohtaako sellaisen ihmisen, jonka kanssa klikkaa ja vielä sellaisessa tilanteessa, että molempien elämäntilanteet mahdollistaa tutustumisen ja suhteen kehittymisen. Olen tavannut elämäni aikana monia mukavia ihmisiä ja osasta heidän kanssaan olisi voinut syntyä ystävyyssuhteitakin, jos aika olisi ollut toinen. Konkreettisena esimerkkinä vaikkapa mulla vuosituhannen vaihde, kun olin kokopäivätöissä, opiskelin uutta tutkintoa työnohessa monimuoto-opiskeluna ammattikorkeakoulussa kahden alakoulikäisen lapsen yksinhuoltajana, huushollissa lisäksi isokokoinen ja paljon liikuntaa tarvitseva koira (lapset vielä liian pieniä ulkoiluttamaan koiraa), kaksi kissaa ja kaksi hamsteria. Lisäksi omat vanhemmat ja muu lähisuku. Ja jo ne olemassaolevat ystävät ja kaverit. Siihen ei uusia ihmissuhteita mahtunut, vaikka silloisissa opiskelukavereissani oli ihan hyviä tyyppejä. Jos joku heistä oli yksinäinen, ei se silti minunkaan syytäni ollut, että olivat. Miksi edes pitäisi etsiä syyllistä?

Vierailija kirjoitti:

Olen yli  kuusikymppinen mutta en kyllä koskaan ole miettinyt sen kummemmin hyvien ystävieni ulkonäköä. Ollaan tunnettu nuoresta asti ja silloin tietysti oltiin sen ajan mukaan varmaan kaikki nuoria ja nättejä, nyt ei olla kumpaakaan, mutten kyllä ymmärrä yhtään miten sen ulkonäön ylipäätänsä pitäisi liittyä ihmissuhteisiin. kaikkia kummallisuuksia täältä saakin lukea. No oppia ikä kaikki. 

Mä ystävystyin muutama  vuosi sitten ihmisen kanssa, jota en ollut koskaan edes nähnyt. Ei mua kiinnostanut hänen ulkonäkönsä eikä rahatilanteensakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkäs muun syy se on? Kuvitteletko, että yhteiskunta on sinulle velkaa ystäviä. Niinhän incelit uikuttaa, että heille pitäisi hommata naisia. Ihan ihmisen oma tehtävä on hankkia niitä ystäviä, seurustelukumppanin tai puolison, tai sitten olla ilman.

Mutta syrjintä on edelleen tosiasia jonka saa sanoa ääneen. Ei voi syyttää pelkästään uhria tässäkään, niin kuin ei ikinä.

Syrjintä on tosiasia, mutta ystävyyssuhteet ovat silti kahden yksilön välisiä täysin vapaaehtoisia ihmissuhteita. Ei siis asia, joka voitaisi yhteiskunnan keinoin jotenkin muuttaa muuksi. Tai johon voitaisiin asettaa yksilöille velvollisuuksia. Jos ei toisen kanssa klikkaa, niin ei klikkaa. Kun istun kauniina kesäiltana yhden naapurini kanssa pihallani kahvilla, en minä syrji muita naapureitani, vaikka en olekaan kutsunut heitäkin mukaan. Syrjimisenä voitaisiin pitää korkeintaan silloin, jos kutsuisin kaikki muut paitsi en yhtä. Mutta edelleenkin on täysin oma valintani, kenen seurassa vapaa-aikaani vietän. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kyllähän tilastot ihan asiaa kertoo, mutta pitää huomioida myös olosuhteet. Harvemmin Westendissä asuvat viettävät aikaansa Kontulan ostarilla. Näin kärjistetysti sanottuna. Monilla ystävyyssuhteet alkaa ihan jo opiskelupaikasta ja sitten uusia syntyy harrastusten, työpaikan, asuinalueen tms kautta. Tai niiden jo olemassa olevien ystävien kautta. Metallista tykkäävän kohtaa todennäköisemmin Tuska-festareilla kuin oopperassa. Ja päinvastoin. Taloudellinen tilanne tietenkin vaikuttaa siihen, mikä on mahdollista. Mutta se, että on hyvä taloudellinen tilanne, ei suinkaan tarkoita, että haluaisi tehdä kaikkea kallista. Ja varsinkaan tehdä vain ja ainoastaan kaikkea kallista. Tässä kohtaa tulee sitten tilastojen sijasta yksilöt esille. 

Noista tilastoista ja ylipäätään ihmisten lokeroimisesta mielikuvien perusteella....Kun tapan jonkun uuden ihmisen, mulle on välittömästi red  flag, jos toinen alkaa kyselemään mun koulutustani, ammatti

En siis tapa vaan tapaan :D