Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Onneks elämä ei ollu yhtään epävarmaa 30-luvulla ku syntyvyys oli suomessaki varmaan 7 lasta per nainen

Silloin ei ollutkaan vielä ehkäisykeinoja ja raiskaus avioliitossa ei ollut rikos. Ehkäisymenetelmät alkoivat kehittyä kunnolla vasta 1960-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä ihmiset ajattelee oman tulevaisuutensa kun lapsia ei ole? Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja se ei huolehdi jos ei uusia ihmisiä synny. Kenen ajattelitte maksavan eläkkeenne?

Nämä tulevaisuuden epävarmuudesta murehtiat on kuin itseään totetuttava ennustus. Tuo on kuin tekisi kuolemanpelon takia itsemurhan.

Sun eläkkeesi maksaa ne, jotka on silloin työelämässä. Ei sillä ole mitään merkitystä, mistä maasta he ovat kotoisin tai minkä värinen iho heillä on. Meillä on jo nyt Suomessa satojatuhansia suomalaisia, jotka eivät kelpaa yhteiskunnalle edes sun eläkkeesi maksajiksi, vaikka haluaisivatkin päästä töihin. Sun, mun ja kaikkien muidenkin eläkkeet voidaan maksaa vain, jos tässä maassa työikäisillä on työpaikka. Ei työttömät sun eläkkeitäsi maksa. Me saadaan tuolta maailmalta vaikka 20 miljoonaa uussuomalaista, jos halutaan. Siinä on sulle eläkkeiden maksajia, kunhan vaan jostain hommataan niille työpaikatkin. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, talous ollut kuralla jo melkein viimeiset 20 vuotta eikä muutosta parempaan näkyvissä.

Valtio aktiivisesti vihaa suomalaisia ja haluaa vaihtaa nämä ulkomaalaisiin.

Valtio aktiivisesti tunkee nenäänsä vieraisiin konflikteihin, kuten sotaan Ukrainassa, ja tuntuu kerjäävän uuden rintaman avaamista Suomessa.

Ja sitten ihmetellään, miksi ihmiset eivät halua tai kykene hankkimaan lapsia? Millaisen tulevaisuuden näille voi antaa kun ei ole toivoa muutoksesta parempaan?

Kai vaihtaa kun oman maan kansalaiset ei lisäänny. 

Ja oman maan kansalaiset ei lisäänny, koska tulevaisuus on epävarmaa. Jos erehtyykin epävarmassa tilanteessa lisääntymään, sitten vaan todetaan, että no mitäs lisäännyit, oma vikasi.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on laskettava herkuksi? 

Kaikki, mikä maistuu suussa hyvälle :D



Aloittajan kysymykseen: en. Olen laihtunut ihan ilman laihduttamista tai mitään ongelmia noin kilon kuukaudessa, vaikka syön kaikkea mitä ennenkin. Syön kuitenkin määrällisesti vain sen verran, mitä sitten tavoitepainossanikin voin syödä. Nopeampaa tahtia en edes halua, koska mulla kyse ei ole laihduttamisesta vaan paluusta normaalipainoisen elämään. Normaalipainosta puuttuu enää 1,5 kg, mutta tavoitepainostani vielä 10 kg. 

Tuttua mullekin. Omalla kohdallani aikoinaan totesin, että johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että vähäisille vapaapäivilleni asetan itse itselleni ihan liikaa vaatimuksia. Tilanne vähän helpotti, kun aloin tehdä lyhyempää työviikkoa. Mutta mun luonteelleni ei sovi se, että aloitan jonkun homman, sitten menen käymään jossain muualla ja kun tulen takaisin, onkin taas joku muu homma ajankohtainen ja se, minkä alunperin aloitin, siirtyy jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Kun aloitan jonkun homman, haluaisin tehdä sen mieluiten loppuun asti tai ainakin siihen asti, ettei silmät pysy enää auki vaan on pakko mennä nukkumaan. Koiran ulkoilutukset on ainoat keskeytykset, jotka on ihan on. En siis viitsi edes aloittaa, jos jo valmiiksi tiedän, että kesken homman pitää hypätä sinne sun tänne. Nyt mulla on useampikin keskeneräinen projekti, mutta se ei enää haittaa, koska reilu viikko sitten  irtisanoin itseni töistä (vaikka eläkeikään on vielä yli vuosi) ja mun oloneuvoksen päivät alkaa jo ensi syyskuussa. 

Jorkut jo kirjoittikin, että kun vaan aloittaa tekemisen, niin siitä se sitten lähtee. Olen huomannut itsessäni saman. Vaikka mua rassaakin keskeytykset, se ei ole siltikään niin ärsyttävää kuin se, ettei saanut edes aloitetuksi.