Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 59: "Tuon tutkimuksen mukaan on, mutta nykyinen ilmapiiri laittaa keski-ja hyvätuloisten pihistämään ja säästämään, vaikka tarvetta ei siihen oli. Onko syynä työttömyyden pelko ja yleinen epävarmuus, kun valtiovarainministeri toitottaa, ettei ole varaa korkeaan elintasoon. 

Nyt hallituksen viesti on mennyt perille, nyt pitää pihistellä 8000€ tonnin palkalla, eikä ostella autolla, ihan samalla tavalla kuin se Riitta, joka saa työttömyysräturvaa 1200euroa. 

Nyt kysymys on asenteista ja mielikuvista.  Ja siksi talous taantuu ja taantuu, autokauppa pystynyt, samoin asunto, kodinkonekauppa, polkupyörä jne. Ihmiset parsivat sukatkin, eikä osta, jolla pyöritetään yhteiskunnan rattaat. "

Tämähän se. Monet suomalaiset työssäkäyvät (varsinkin julkisella sektorilla) ovat vuosikymmeniä kuvitelleet, että työttömyys ei voi osua omalle kohdalle. Ja jos se kuitenkin osuisi, ansiosidonnaisella pärjää siihen asti, että uusi työpaikka löytyy. Nyt julkiselta irtisanotaan porukkaa, joita periaatteessa kyllä tarvittaisiin, mutta koska pitää säästää, niin teetetään irtisanottujenkin työt niillä onnekkailla, joita ei irtisanota. 

Näistä irtisanomisista sekä konkursseista on uutisoitu nyt niin pitkään, että yhä harvempi enää uskoo, että kollega ei millään tavalla osaisi tehdä juuri minun hommiani. "Olen korvaamaton" alkaa olla yhä useamman mielessä lähinnä toiveunta ja realismi on alkanut nostaa päätään. Samoin laskelmat, joita on ehkä joskus aiemmin tehty työttömyyden varalle, eivät nyt enää pädekään. 

On ihan hyvä, että ihmiset ennakoivat ja varautuvat etukäteen eli säästävät, mutta kääntöpuoli tälle sitten on, että kuluttaminen vähenee. Tuon jutun 8000 euroa tienaava mieskin kertoi kyllä myös säästävänsä eli ei hänkään elä mitään "tili tuli, tili meni" -elämää. 

Juhannus meni ihan mukavasti. Aattona olikin aurinkoinen ilma, joten tuli oltua lähes koko päivä ulkona. Alkuillasta grillattin naapurin kanssa. Elinen oli sadepäivä ja yksi kaverini vinkkasi Yle Areenasta Kadonneet perilliset -sarjaa. Tuli katsottua kaikki kaudet. Kokkailla ei tarvinnut, koska oli aaton ruokia vielä sopivasti. Tänään taas aurinkoinen päivä ja olen ollut paljon ulkona. Iltapäivällä kävin katsomassa sekä ystävääni että ex-anoppiani sairaalassa. Sattuvat olemaan samassa sairaalassa, eri osastoilla vain. Exä soitti viikko sitten ja kertoi äitinsä olevan siellä eikä kotiinpaluu ole enää mahdollinen. Terminaalivaiheen syöpä. Ei olla nähty 19:een vuoteen ja hän oli tosi iloinen, kun  tulin käymään. Muuten tänäänkin pääasiassa ulkona nauttimassa kesästä. Koiran kanssa on tehty jo 3 lenkkiä ja vielä iltalenkki vähän ajan päästä. Jonkin verran olen seurannut päivän mittaan uutisia. Huomenna ja tiistaina vielä vapaapäivät eikä niille vielä mitään suunnitelmia. Katson aamulla, mikä fiilis.

No mua on hyttyset syöneet jo ihan tarpeeksi kaupungissakin, joten en tosiaankaan kaipaa minnekään mökille. Olisin mä päässyt siskoni mökille juhannukseksi, mutta siellä mä sitten istuisin suunnilleen vankina peukaloitani pyöritellen hyttysten syötävänä  ja odottaisin, koska täältä pääsee pois. Kotona on sentään kaikenlaista tekemistä. Ja jos kotona ja kotinurkilla oleminen kyllästyttää, niin hyppään vaikka bussiin ja menen Seurasaareen katsomaan juhannuskokkoja. 

Kannattaa katsoa niitä 1970-luvun taloja, joissa ei vielä asunnoissa ollut saunaa. Eikä myöskään esteettömiä kylpyhuoneita. Niissä on yleensä halvemmat vuokrat kuin uusissa. 

Aamupäivällä tein pari työhommaa, joita en ole vielä delegoinut muille. Sen jällkeen aloin "siivota työpöytääni" eli kävin tietokoneeltani läpi, onko mulla jotain sellaisia tiedostoja omalla koneellani, joita ei ole vielä firman palvelimella. Löytyi muutamia, mutta ne on sellaisia, että niissä oleva tieto on jo olemassa muissa dokumenteissa. Tänään tuli myös yhdestä työhommasta sähköpostia ihmiseltä, jonka kanssa olen vuosia asioinut, ja kertoi, että jää viikon päästä eläkkeelle ja hänen tilalleen tulee uusi henkilö, joka ottaa yhteyttä elokuussa. Joten mun pitää nyt sitä ennen siirtää se yksi viimeisistä hommista työkaverille, jotta tämä uusi tyyppi ottaa sitten mun sijasta yhteyttä työkaveriini. 

Huomiselle luvassa epävakaista säätä. Katsotaan nyt, huvittaako grillata. Oli tarkoituys mennä vapaapäivinä katsomaan ystävääni, mutta nyt siellä on samassa huoneessa yhdellä potilaalla noro ja toisella keuhkokuume. Joten en nyt sitten menekään. Kun mun äitini reilu vuosi sitten oli tuossa samassa paikassa "kuntoutettavana", niin ne soitti mulle, että voiko äidin lähettää nyt suunnilleen heti kotiin, kun siellä osastolla riehuu noro eikä äitiin ollut vielä ilmeisesti ehtinyt tarttua. Sanoin, että voi, vaikka oikeasti ei olisi voinutkaan, koska ulkopuolista apua ei isä ollut ehtinyt vielä järjestää. Taas yksi niitä hetkiä, kun mun poikani joutui käymään viemässä mummiaan vessaan yms. Mutta ainakaan äidin ei tarvinnut kuolla sinne laitokseen.

Mulla on vähän ihmeellinen olo. Sellainen "kaikki on ohi", mutta ei negatiivisella tavalla vaan helpottuneena. Reilun 2 kuukauden päästä alkaa vihdoin mun  ikioma elämäni. Pessimisti ei kuitenkaan pety koskaan ja uskon vahvasti Murphyn lakiin, joten 2 kk päästä saatankin sitten jo asua isän luona isän omaishoitajana. Ja se siitä ikiomasta elämästä :D :D Poika on onneksi valmis ottamaan huolehtiakseen mun kissasta ja koirasta, jos niin käy.