rarehanu
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Pelimieheksi ei ryhdytä. Pelimieheksi synnytään.
Juuri näin ja siksi tuntuukin ettei aloittaja ole, eikä siitä tule pelimiestä.
Vierailija kirjoitti:
Olemme kolmekymppinen pariskunta. Olemme seurustelleet pari vuotta, josta olemme asuneet yhdessä vuoden. Lapsia ei ole.
Alussa suhde OLI intohimoinen, mutta ajan kanssa siitä on tullut luonnollisestikin valjumpi ja arkisempi. Parisuhde on hyvä; riitoja meillä on vähän, jonkun verran kuitenkin.
Kerran riidan yhteydessä mies sanoi, että pääsisi minusta yli parissa viikossa. Tuo olisi sattunut enemmän, jos emme olisi olleet riidoissa - silloinhan tulee sanottua kaikenlaista.
Tänään kuitenkin ihan leppoisasti keskustelimme parisuhteista ja elämästä yleensä, ja mies sanoi sanasta sanaan: ”jos erottaisiin, ei se olisi mulle maailmanloppu”. Viittasi siis siihen, että löytäisi kyllä uuden kumppanin tässäkin iässä.
Mutta kun minä haluan, että suhteen päättyminen kanssani olisi maailmanloppu! Haluan niin intohimoisen suhteen, että tuntuu, että sen päättyessä päättyisi kaikki.
Onko haihattelua haluta sellainen parisuhde, jossa on toiselle ihmiselle kaikki kaikessa? Mitä te ajattelette, onko mies vain realisti?
Jätä se toope, löydät kyllä paremman.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea töitä. Ja ihan töissä kirjoittelen tänne kun ei ole muuta tekemistä just nyt.
Sanoiko joku ettei ole hakenut töitä?
Se kun ei vielä lisää euroja tilille tuo vaikka kuinka monta hakemusta viikossa laittaisi.
Vielä jos ikää sattuu olemaan enemmän, niin voi olla vaikea saada töitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos mä joskus syön kaurapuuroa, sen kaverina on pakko olla tonnikalaa öljyssä.
Mulla on vähän samanlainen.
Itse tehtyä ja pitkään haudutettua hirssipuuroa ja savustettua norjan lohta ja on hyvää.
Ei se läski lähdekkään leuan alta millään lyhyt kestoisilla dieteillä.
Tälläiset dietit on muutenkin selkärangattomien juttuja, ei noilla mitään pysyvää saada aikaan.