pulu
Seuratut keskustelut
Kommentit
Ei herranen aika mitä ymmärtämättömiä idiootteja täältä löytyykään. Minullakin on paniikkihäiriö, ap, tiedän miten hirveää se on, kun paniikkikohtaus iskee, se ei ole mitään pientä tärinää ja jännitystä vaan niin voimakasta kuolemanpelkoa ja pahaa oloa, että pelkää sekoavansa, tuntuu kuin keho ei pystyisi käsittelemään niin kurjaa oloa ja siksi se menee niin holtittomaksi. Kuinka tuollaisesta kärsivää ihmistä, joka odottaa kohtauksen iskiessä puolistoltansa tukea, voi kutsua prinsessaksi tai draamakuningattareksi? Se tuki ei tarkoita lääkkeiden tunkemista kurkusta alas, ambulanssin kutsumista, terapeutiksi ryhtymistä tms. vaan yksinkertaisesti lähellä olemista. Minä itse rauhoitun siitä, kun mieheni hyräilee minulle, pitää minusta lempeästi kiinni ja juttelee niitä näitä. Missään nimessä hän ei jättäisi minua pulaan, pari kertaa kohtaus on tullut nimenomaan julkisessa paikassa (toinen ravintolassa, toinen kauppakeskuksessa) ja koska mieheni tietää, mitä tehdä, ja hän on todellakin Mies isolla m:llä, hän ei välitä muiden oudoksuvista katseista vaan tekee sen, mitä jokaisen rakastavan puolison kuvittelisi tekevän.
Tämä edellyttää tietenkin sitten sitä, että kertoo miehelle, mitä tulee tehdä kohtauksen iskiessä ja mitä paniikkihäiriö ylipäätään on.
Vierailija kirjoitti:
Pk-seudulla kaikkii hakijoihin nähden sosionominsi sisään pääsee jopa alle 10 % hakijoista. Pääsykokeeseen kutsutuista sisään pääsee yleensä n. 25 %. Suosittu ala.
Mites sitten toimintaterapian puolella, mistä löytäisin vastaavat hakuluvut Helsingin, Jyväskylän, Oulun ja Turun toiminterapia-koulutukseen?
Älä ajattele heti sitä pahinta vaihtoehtoa, voihan oikeasti olla, että hänellä oli jokin sellainen vaiva, josta ei halunnut kertoa ja tekeytyi sairaaksi? Esim. sukupuoliherpes, ulospäin ei näy mutta on todella kivulias ja istuminen on hirveää. Mitä hän sanoi, kun törmäsitte kaupoilla?
En osaa sanoa, siinä missä minä ns. "voitan" hänet, hän "voittaa" minut jossain toisessa piirteessä.
Haluatko avata vähän kommenttiasi?
Ja tosiaan, en ollut lukenut tarpeeksi pitkälle jotta olisin nähnyt viestin, jossa ap kertoo että ei käytä lääkitystä. Se on pelkkää typeryyttä, en millään voi uskoa että noin vakavan sairauden kanssa voisi elää hyvää elämää ilman oikeaa lääkitystä, itselläni on käytössä Venlafaxin. Tietysti mielenterveyteen vaikuttavien lääkkeiden aloittaminen mietityttää, mutta jos elämäsi on noin vinksallaan, niin sen aloittamista todella kannattaa miettiä.