pulu
Seuratut keskustelut
Kommentit
Joku mainitsi Turun keskustassa liikennevaloissa odottavat ihmiset ja komppaan tätä täysin. Totta kai liikennevaloissa odotetaan jos autoja on paljon ja ylipäätään liikennettä, mutta kun täällä Turussa on ilmeisesti tapana että kolmen metrin suojatien ylittäminen punaisilla valoilla on erittäin paheksuttavaa, vaikka ainoa liikkuva auto on sillä hetkellä puolen kilometrin päässä. Ei siinä sinänsä mitään, turvallisuus ennen kaikkea, mutta silti jokin kapinallinen sisälläni kihisee voitonriemusta näitä säntillisiä mallikansalaisia kohtaan, kun kävelen ja sadan metrin päässä ylitettyäni edellämainitun suojatien, heidän yhä tapittaessa liikkumattomina (ja syyttävin katsein) niitä liikennevaloja.
Kummallista, että oma miehenpenteleeni meni kuitenkin sairastumaan masennukseen, vaikka minä 17-vuotias nainen hänen kainalostaan löydyinkin. Oikeasti, voin ihan rehellisesti sanoa että ei tuon ikäisillä sen parempaa vartaloa tai mielenhallintaa ole kuin kaksvitosillakaan tai sitä vanhemmilla, päinvastoin.
Geenit vaikuttavat ja myös aineenvaihdunta. Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa joka usein tulee ykköstyypin diabeteksen kylkiäisenä, ja kyllä sen huomasi, kun aloin lääkitystä tähän tarvita; paino nousi muutamassa kuukaudessa 7 kg, vaikka olin aktiivinen liikkuja ja söin alle 2000 kaloria päivässä. Nykyisin minulla sentään on lääkitys, mutta siitä huolimatta en saa syödä (tai saan, mutta ei kannata) yli 1400 kaloria päivässä, jolloin painoni nousee räjähdysmäisesti.
Tylsäähän tämä on, varsinkin kun nyt asuntolassa eläessäni näen, miten muut ikätoverini ja paljon vanhemmatkin syövät lähestulkoon kaksi suklaapatukkaa päivässä normiruoan lisäksi eikä se näy heissä missään, vaikka moni ei liikuntaa harrastakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sitä nyt sekopäätä jaksais yhtenään rauhoitella. Sun pitää itsesi oppia elämään ongelmasi kansss
Ei kukaan tavallinen ihminen tuollaista katsele. Menköön porukalla autiolle saarelle huutamaan. Olisipa hirveää olla tuollainen, että miehen pitää hyräillä. VOI PRK.
Nyt on kyllä jollain muullakin lääkkeet ottamatta. Yksi ja sama hörhö kirjoittelee näitä samankaltaisia viestejä.
Minun linjallani on 22 oppilasta joista ainakin 5 värittää näitä ornamenttimaisia värityskirjojen kuvia, lisäksi muutama kaverini tekee sitä. Itse tykkään enemmän piirtää, värisilmää minulla ei ole, mutta ymmärrän värittämisen olevan yhtä lailla rentouttavaa kuin piirtäminen, laulaminen, ristikoiden täyttäminen tai lenkkeily. Miksi niitä ei pidetä noloina tai vain lapsille sopivina?