pulu
Seuratut keskustelut
Kommentit
Mies on sairaseläkkeellä, minä opiskelen, eli minä jäisin kotiin surffailemaan netissä ja tekemään hanttihommia mieheni matkustaessa 170 km joka viikonloppu opiskelemaan viikot viittomakieltä. Kotona mies siivoaisi perjantaisin ja minä, no, tekisin omia pikku projektejani.
Olen panseksuaali, keräilen vanhoja kirjoja, lempiartistejani ovat Phil Collins, Joe Cocker, Celine Dion, Bryan Adams ja Michael Jackson, lempibändejäni ovat Rammstein, In this moment, Lordi ja Queen, lisäksi kuuntelen paljon gregoriaanista laulua, klassista ja elokuvamusiikkia. Rakastan lintuja ja minulla on papukaija, jonka edellinen omistaja hylkäsi sen eläinkaupan ovelle syysyönä muuttaessaan takaisin Ruotsiin. Elän teatterille, kirjoittamiselle, runoilulle ja taiteelle, opiskelen viittomakielen ohjaajaksi eri paikkakunnalla missä asun. Olen lapsesta saakka tiennyt olevani vela. Olen myös ykköstyypin diabeetikko, feministi ja rakastan seksuaalisuuden ilmaisemista eikä minua haittaa vaikka minut helposti tunnistaa tältä palstalta. Lempinäyttelijöitäni ovat Richard Armitage ja Tom Hardy, suosikkikirjailijani on J.R.R Tolkien, lempisäveltäjäni Vivaldi, suomalaisista Merikanto. Realistinen unelmani on jatko-opiskella toimintaterapeutiksi, päästä töihin ja alkaa rakentaa omakotitaloa kihlattuni kanssa. Ei-niin-realistinen haaveeni on työskennellä toimintaterapeutin sivussa kirjailijana tai näyttelijänä. Olen nykyisin uskovainen, allerginen kalalle ja suosikkiruokani on pyttipannu paistetulla kananmunalla. Harrastin ennen vakavasti ultimatea, mutta jouduin lopettamaan sen mm. skolioosin vuoksi. Olen hulluna suklaajäätelöön.
Vierailija kirjoitti:
Miksi Sanni tässä suutelee poikaa, vaikka tykkää tytöistä???
Jospa hän on bi tai pan?
Suloisia ovat, mutta kyllä se vain negatiivisia viboja antaa aina kun puhutaan lapsimalleista. En vain näe siinä mitään muuta positiivista kuin raha ja sen takia kai vanhemmat sitä lapsen uraa (miettikää nyt tuotakin sanaa, lapsen ura) kannattelevatkin.
En pelkää enää. Vielä 8 vuotta sitten pelkäsin niin että sairastuin masennukseen ja elämäni meni joksikin aikaa täysin piloille. Nykyisin olen rauhallinen asian kanssa, se tulee kun on tullakseen, mutta mielestäni ihmisen elämän pituus on aina ollut aivan liian lyhyt, ennemminkin ehkä 300 vuotta alkaisi olla niillä nurkilla mitä pitäisin elämän pituisena. Mutta että semmoiset 80 vuotta... Ja päivistä puolet työssäkäymiseen 20-vuotiaasta 70-vuotiaaksi... Typerää. Ja vaikka olenkin uskovainen, niin ymmärrän sen, että en voi tietää, mitä siellä toisella puolella odottaa, vaikka uskonkin siihen, että siellä odottaa jotain mukavaa.