pulu

Minun ukkoarmaani ähisee, murisee, hymisee, mutisee, ryystää ja puhkuu useammin kuin mitä hän hengittää normaalisti. Se ottaa välillä pannuun. Aika paljonkin.

Hei kaikille, tulin vielä tänne ketjuun ilmoittamaan siitä mihin lopulta päädyin; varasin äidilleni ja minulle 5 päivän matkan Pariisiin heinäkuun lopulle :) Toinen vaihtoehtoni olisi ollut tuo Firenze, mutta tämän matkan sain vakuutuksineen, lentoineen ja hotelleineen halvemmalla, 800 eurolla. Harmi vain, että juuri sille viikolle sattui se ainoa yhteinen meno koko kesältä, nimittäin olin unohtanut kokonaan sen, että äitini varasi vuosi sitten liput Savonlinnan oopperajuhlien Don Giovanniin ja hotellin tietysti myös, lippuja ei voi peruuttaa, hotellista en tiedä, mutta koska näytökset ovat loppuunmyytyjä, uskon että liput voi myydä eteenpäin, Pariisinreissua ei voi enää peruuttaa. Tai voi, mutta se maksaisi rapiat 600 euroa minulle, myös matkan siirtäminen olisi 380 euroa, joten järkevämpää kertoa äidille matkasta jo nyt ja sitten yrittää myydä nuo oopperaliput ja mahdollisesti hotellihuonekin.

Äiti tosiaan luulee että annan hänelle korun lahjaksi. Niinpä vien tätä tarinaa eteenpäin, sillä olen sanonut äidille huomenna meneväni pajalle (olen siis seppä edelliseltä ammatiltani, jos en sitä ole vielä täällä sanonut) ja ehdotin että sen jälkeen olisi kiva käydä yhdessä pupukahvilassa ja kysyin äitiä seurakseni. Siinä samalla kun videoin kanien touhuja (teen sitä aina, joten kuvaaminen ei herätä epäilyksiä), sanon äidilleni että kuten tiedät, olen surkea pitämään salassa lahjoja ja että saat tämän lahjan jo ennen kesälomaa niin voit siitä sitten iloita ennen töiden loppumista. Sitten annan korurasian hänelle, hän avaa sen, ja sen sisällä onkin matkahammasharja. Videoin äidin reaktion tietysti kännykälle ja kohta kehotan häntä vilkaisemaan korurasian samettipohjan alle. Sinne olen piilottanut ranskanpastillien alle lentoliput Pariisiin ja hotellivarausnumeron. Katsotaan, miten äiti reagoi... :)

Vierailija kirjoitti:

Kenellä on nykyaikana on vain yksi televisio?

No minulla ei ole ensimmäistäkään.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi samanlaista raivotarta, ja aloittaja on itse lasta kohtaan väkivaltainen ja aggressiivinen. Nolla pistettä molemmille äityleille.

Lasta kohtaan väkivaltainen? Siinä vaiheessa kun tivasi, että miksi kouluikäinen poika potki 5-vuotiasta tyttöä, vai työnsi pojan kauemmas lapsensa luota kiusaamasta? Tietysti kolikolla on kaksi puolta, mutta jos asia meni näin kuin ap kertoi, niin en allekirjoita väitettäsi.

Minulla on kyllä monia sellaisia tilanteita joita jälkikäteen olen ajatellut että elämänkevät, esim. norovirusta sairastaessani kuivuin todella pahasti, ja ambulanssi tuli hakemaan minua tiputukseen sen jälkeen kun tajuni oli mennyt jo pari kertaa (ykköstyypin diabeetikoille se oli erityisen vaarallinen tila). Makasin alastomana kirjaimellisesti onsennukseni keskellä (en ollut ehtinyt vessaan viimeisellä kerralla) ja kun ensihoitaja nosti minut ylös pyörätuoliin, järkyttävä ryöpsähdys ripulia räjähti ja lorahti hoitajaparan käsille, jaloille ja vaatteille. Siinä hetkessä olin jo niin hämärän mailla ettei hävettänyt laisinkaan, jälkikäteen ajattelin että voi reppanaa.

Kaikesta noloimmalta on kuitenkin tuntunut se, kun viidennellä luokalla ollessani olin ainoa, joka ei saanut kutsua luokkalaiseni "Pommisynttäreille", muistan vieläkin noiden kutsujen nimen ja kutsukortin ulkonäön. Kun ihmettelin, mitä nuo pulpetteihin jaetut kortit olivat ja minne Aleksin juhliin kaikki sanovat menevänsä perjantaina, niin se porukan ilme ja kiusaantuneisuus oli jäätävää ja ikimuistettavaa. Sain lopulta luvan tulla kutsuille, kun olin täysin viattomana ihmetellyt että miksi olin ainoa kutsumaton. Teron vanhemmat sanoivat että olivat ajatelleet, etten minä varmaan haluaisi tulla juhliin kun en ole sellaista juhlijatyyppiä. Huoh, harmittaa vieläkin että menin paikan päälle ja vein hienon lahjankin synttärisankarille, vaikka kaikki tiesivät, kuka säälistä kutsun saanut vieras oli. Mutta toisaalta, ehkä se osoitti luonnetta kun menin silti sinne. Tiedä häntä.

Toinen todella nolo tilanne ajoittuu kuudennelle luokalle, kun olimme leirikoulussa. Minä istuin lukemassa Aku Ankkaa leiritalon olohuoneessa kun yhtäkkiä luokkamme suosituin poika tulee nauraen ja naama punastellen luokseni ja oven takana hihittelevät luokkalaiseni kuvaavat kännyköillään tilannetta, kun tämä poika sanoo minulle että "Sä olet, Puluparka, tosi nätti" ja sitten ryntää muiden luokse. Kuulin kuinka he sanoivat että miten äijä kehtasi tehdä ton, toi vaati jo pokkaa ja hatunnosto sulle. Hetken aikaa luulin että poika oli tarkoittanut sitä, ehkä hän oli aina pitänyt minua nättinä mutta että täällä muut saivat hänet rohkaistuksi sanomaan sen. Tipuin pilvilinnoista samana iltana kun opettaja tuli tätä poikaa taluttaen huoneeseeni ja sanoi "Kuulin että täällä oli leikitty pullonpyöritystä ja että sua kiusattiin täällä. Topias, pyydä anteeksi." ja selvisi siis että tehtävänä oli mennä kehumaan minua nätiksi muiden katsoessa. Tämän jälkeen Topias pyysi anteeksi ja heti lähdettyään seinän takana alkoi kälätys: "Siis se meni valittamaan itse opettajalle, vitun nolo" yms. Ja kyseessä oli ruokalan kokki, joka oli mennyt kertomaan opettajalle, en minä, sillä minähän edelleen luulin että se oli aito, joskin kömpelö kehu. Tuo on yksi elämäni noloimmista hetkistä.