pulu
Seuratut keskustelut
Kommentit
Minä en näistä asioista tiedä mitään, mutta tuntuu hassulta, että Suomessa, todellisessa korpi- ja erämaassa, johon on aina vahvasti kuulunut metsän eläimet kansantaruissa, ruoissa, sisustuksessa, vaatetuksessa, kirjallisuudessa, muinaisuskonnoissa ja koruissa, piipitetään varoitusta menemään ympäri maata kun jossain näkyy karhu.
mussukka_ kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Hienoa, että jotkut panostavat kosintaan täysillä. Minulla on niin älyttömän tylsä ja typerä kosintatarina, että jopa mieheni on unohtanut, miten ja missä ja milloin hän edes kosi, vaikka oli tilanteessa täysin vesiselvä. Olin pukenut päälleni vähän hienompaa vaatetta valmistumisjuhlaa varten, tulin kysymään mieheltä että no, miltä näytän? Mies kääntyi, katsoi ja sanoi että näytät niin kauniilta, aikuiselta naiselta. Mun on nyt pakko kysyä, että mennäänkö kihloihin?
Jälkikäteen on ärsyttänyt, että vastasin myöntävästi, koska kumpikaan ei olisi ollut vielä valmis naimisiin ja sekin ilmenee tuosta kysymyksestä, miten mieheni sen kysyi; ei naimisiin, vaan kihloihin. No, menin hämilleni ja sanoin, että mikä jottei. Seuraavana päivänä menimme sormuskauppaan, ostimme omilla rahoillamme sormukset joista omani hukkasin kolme päivää niiden saamisen jälkeen. Tajusin sitten joskus, että mieheni kaikkien odotusten ja järjen vastaisesti oli halunnut vain teinikihlat, voi elämä miten noloa. Minä en ostanut uutta sormusta enkä sanonut kenellekään uudelle tuttavuudelle olevamme "kihloissa". Hävetti ottaa vastaan sukulaisten onnittelujakin.
Tästä 4 vuotta eteenpäin voin oikeasti sanoa olevamme, se kosinnan hetki vain on melkoisen häilyvä. Vihkivuosi on päätetty ja nyt sentään olisi jotain syytä pitää sitä sormusta, mutta en halua sitä, en näe sitä tarpeellisena minulle. Miehellä on yhä se sama sormus kuin 4 vuotta sitten ns. kosiessaan. Sen merkitys on kuitenkin onneksi muuttunut matkan varrella sellaiseksi kuin sen alun perin on tarkoitettukin olevan. Huvittavaa tosiaan on se, että mies ei itse muista tuosta juuri mitään, eipä siinä paljoa muistettavaa ole. Luulen, että hänelle tuli paniikki, koska sanoin pitäväni kosintaa ihan kumman tahansa puoliskon mahdollisena hoitaa, ja että jos minä kosisin miestäni, tekisin sen Pyynikin näkötornilla, mihin hän vei minut vuokratulla moottoripyörällä ensimmäisenä yhteisenä kesäpäivänämme, kun sanoin pitäväni prätkistä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sä olet kaunis ja hän kysyi kihloihin. Te olette yhdessä kasvaneet aikuiseen parisuhteeseen.
Voithan sä toteuttaa tuon Pyynikki jutun. Tykkäisitte molemmat. :)
Heh, kiitos positiivisesta viestistäsi, ehkäpä vielä joskus tosiaantoteutan tuon Pyynikin reissun
😄
Hienoa, että jotkut panostavat kosintaan täysillä. Minulla on niin älyttömän tylsä ja typerä kosintatarina, että jopa mieheni on unohtanut, miten ja missä ja milloin hän edes kosi, vaikka oli tilanteessa täysin vesiselvä. Olin pukenut päälleni vähän hienompaa vaatetta valmistumisjuhlaa varten, tulin kysymään mieheltä että no, miltä näytän? Mies kääntyi, katsoi ja sanoi että näytät niin kauniilta, aikuiselta naiselta. Mun on nyt pakko kysyä, että mennäänkö kihloihin?
Jälkikäteen on ärsyttänyt, että vastasin myöntävästi, koska kumpikaan ei olisi ollut vielä valmis naimisiin ja sekin ilmenee tuosta kysymyksestä, miten mieheni sen kysyi; ei naimisiin, vaan kihloihin. No, menin hämilleni ja sanoin, että mikä jottei. Seuraavana päivänä menimme sormuskauppaan, ostimme omilla rahoillamme sormukset joista omani hukkasin kolme päivää niiden saamisen jälkeen. Tajusin sitten joskus, että mieheni kaikkien odotusten ja järjen vastaisesti oli halunnut vain teinikihlat, voi elämä miten noloa. Minä en ostanut uutta sormusta enkä sanonut kenellekään uudelle tuttavuudelle olevamme "kihloissa". Hävetti ottaa vastaan sukulaisten onnittelujakin.
Tästä 4 vuotta eteenpäin voin oikeasti sanoa olevamme, se kosinnan hetki vain on melkoisen häilyvä. Vihkivuosi on päätetty ja nyt sentään olisi jotain syytä pitää sitä sormusta, mutta en halua sitä, en näe sitä tarpeellisena minulle. Miehellä on yhä se sama sormus kuin 4 vuotta sitten ns. kosiessaan. Sen merkitys on kuitenkin onneksi muuttunut matkan varrella sellaiseksi kuin sen alun perin on tarkoitettukin olevan. Huvittavaa tosiaan on se, että mies ei itse muista tuosta juuri mitään, eipä siinä paljoa muistettavaa ole. Luulen, että hänelle tuli paniikki, koska sanoin pitäväni kosintaa ihan kumman tahansa puoliskon mahdollisena hoitaa, ja että jos minä kosisin miestäni, tekisin sen Pyynikin näkötornilla, mihin hän vei minut vuokratulla moottoripyörällä ensimmäisenä yhteisenä kesäpäivänämme, kun sanoin pitäväni prätkistä. Hän totesi siihen että se on miehen tehtävä ja kai luuli että olen ihan lähiaikoina kosaisemassa häntä. No, onneksi on tässä yhteisiä, mieleen painuneita hetkiä vuosien varrelta taskussa, mutta jos joku kysyy että miten meidän kosintamme tapahtui, vastaan että me vain sovimme siitä...
Miten on mahdollista että kukaan ei ole vielä maininnut Antti Tuiskua? Tykkään hänestä persoonana, mutta nämä parin vuoden sisällä tulleet biisit ovat jotain aivan mieltäalentavaa.
Party-biisi:
Äääääää
en jaksa tätä enää enempää
Äääääää
mun pitää päästä täältä menemään Woo-o-o-o-o-oo-oo
oon painanu aivan liian pitkää päivää
Woo-o-o-o-o-oo-oo
ja tänä iltana on silleen et kukkaan ei nää Nuppi kiinni, poppi päälle
aivot narikkaan villasukkaa, Tuisku rokkaa, soolo bailataan
Woo-o-o-o-o-oo-oo
ja kun mä vihdoin pääsen himaan
Ni mä oon ihan et party papiidipaadi
party papiidipaadi
party papiidipaadi
party papiidipaadi
party papiidipaadi
party papiidipaadi
party papiidipaadi
party papiidipaadi
party papiidipaadi!
Suurin fani-biisi
Ota vettä
Voi että
Kyllä tää taas tästä
Pyydä mut pois tieltä
Entten tentten teelika mentten
Jos ei mennyt homma putkeen
Tee se vielä uudestaan
Nenä pystyyn hei
Oon sun fani
Vaik nyt kaikki menis perseelleen
Sun fani
Vaik nyt kaikki menis perseelleen Perseelleeen
Beibe mä oon sun suurin fani
Wuup
Suurin fani
Peto on irti-biisi;
Laita Haddaway soimaan
laita Haddaway soimaan
laita Haddaway soimaan
Ja lupaan et flippaan
ja lupaan et flippaan
ja lupaan et flippaan
ja sit ku mä flippaan
peto on irti
Ja pöydät täyteen maailma aukee estot lähtee ja sylkee vaihtuu
aina ku flippaan peto on irti
aina ku flippaan peto on irti
peto on irti
peto on irti
peto on irti
aina ku flippaan peto on irti!
Ei nyt ehkä ihan sama mittakaava, mutta minä olen esiintynyt alasti eräässä näytelmässä. Se oli kohtaus, jossa roolihahmoni erehtyy rakastavaisestaan pimeässä sänkyyn mennessään hääyönä ja tajutessaan tämän, karkaa lammelle ja laulaa viimeisen laulunsa rannalla alastomana ja hukuttautuu. Se oli harjoituksissa välillä hupaisaa, että kaikilla muilla näyttelijöillä oli valtavat turkisvaatteet ja -viitat, saappaat ja karvalakit mutta minä hengailen ennen loppukohtausta kylpytakki päällä ja villasukat jalassa, mutta ei se tuntunut nololta ollenkaan olla siellä lavalla.