pulu

Olen aina ajatellut, että voisin harkita lapsen hankkimista, jos sitä ei tarvitsisi synnyttää, se kasvaisi yhdessä yössä täysin terveeksi täysi-ikäiseksi ja muuttaisi pois heti. Lisäksi minun ei tarvitsisi avustaa rahallisesti mitenkään eikä hoitaa mahdollisia lapsenlapsia. Eli toisin sanottuna voisin vain sanoa olevani äiti, ilman että minun tarvitsisi olla äiti. Lapsi voisi tulla aina jouluna käymään.

Vakavasti puhuen, työskentelen eri ikäisten lasten kanssa ja olen nähnyt läheltä nykymaailman raadollisuuden; ulkonäköpaineet, kiusaaminen, mielisairaudet, syrjiminen, materiaalin ja aseman tärkeys... Nuo kuuluvat jo 5-vuotiaiden elämään, saati sitten sitä vanhemmille, enkä halua asettaa noita ehdoin tahdoin omalle lapselleni. Riski sellaiseen on hyvin iso jokaisen kohdalla. En meinaa välillä jaksaa sitä työpisteideni lapsienkaan kohdalla, miten kestäisin sitä omien lasteni kanssa?

Lisäksi haluan panostaa täysillä omaan elämääni, olen elämästä nauttija sekä opiskelu- ja urakeskeinen, rakastan eläimiä ja haluan antaa niille, puolisolleni sekä muille läheisilleni paljon aikaa.



Tiedän, että minua ei ole luotu äidiksi ja elämäni on merkittävästi onnellisempaa näin. Näen asian vähän kuin kitaran hankkimisena vähän isommassa mittakaavassa; joku on aina halunnut oppia soittamaan kitaraa ja hankkii siksi kitaran, joku hankkii siksi kun toinenkin hankki, kolmas koristeeksi ja neljäs on se joka huoltaa kitaroita mutta ei itse halua omistaa sellaista. Ja joukkoon mahtuu muitakin tietysti. Ei se sen kummempi valinta ollut.

No kiva jos joku tykkää, mutta enemmän loskasäässä niitä negatiivisia puolia on kuin lumessa; ruman näköistä, tosi pimeää, vaatteet kastuvat, on yhä kylmä, turistit ihmettelevät että tällainenkö se talven maa todella on. Mielestäni luminen maa on kaunis, lisäksi pelkkään pakkaseen on helppoa pukeutua lämpimästi, kun taas neljän asteen paikkeilla sateessa se on hankalampaa.

Tosi paljon tuo on. Itse olen tottunut siihen että tilillä on 2-200 euroa. Olisi mahtavaa jos edes hetken aikaa tilillä olisi käytettävissäni yli tuhat euroa!

Läkereisön tuli ensimmäisenä mieleeni mutta mitä suuremmalla todennäköisyydellä se meni väärin.

Itsekin saan 220 euroa tukia yhteensä kuukaudessa, kesälomalla en sitäkään, mutta vaikka kaipaisin lisää rahaa, en miellä itseäni köyhäksi. Köyhällä ei ole asuntoa, ruokaa tai suht ehjiä vaatteita, minulla on, lisäksi voin joskus käydä esim. leffassa tai karkkikaupassa ym. joten tämä on tietyllä tavalla luksusta verrattuna oikeiden köyhien elämään.