ptr

Me saatiin asia nyt alulle. Eilen oli neuvolaan aika, ja siellä sitten sain kuulla eri vaihtoehdoista ja siitä mitä tuleman pitää. Nyt ensimmäisenä kaksiin verikokeisiin, lääkärille, ja myös mieheltä otetaan spermanäyte. Itse lähdin tähän operaatioon sillä asenteella, että tulee jos tulee. Nyt on vaan kohta vuosi yritystä takana, niin suurimpana huolena on että jos jokin onkin pielessä, ja siksi ei pienokaista kuulu. Neuvolassa kehotettiin kuitenkin etenemään rauhassa, tutkimuksiin pääseminen vie n. puoli vuotta. Luottavaisin mielin silti, kun olen tässä itseäni "tutkiskellut" ja kuunnellut. Testien mukaan ovulaatio tapahtuu joka kuukausi, ja voisin veikata kauheasta kivusta n. viikko ovulaation jälkeen, että jonkinlainen kiinnittymisyrityskin tapahtuisi.. Varmaksi en sano, mutta näin luulisin. Kuukautiset mulla on säännölliset, joskin runsaat. Mä itse en vielä oo raaskinut puhua tästä kenellekkään muulle paitsi lähimmälle kaverilleni, jonka kanssa olen viettänyt koko elämäni perhepäivähoidosta asti. helpompi kuitenkin jollekkin puhua ettei tarvitse itse mietiskellä. Neuvolantäti rohkaisi, että monesti ennen hoitoihin pääsyä nainen ehtiikin raskautua, nyt vaan sitten odotellaan ja ajoitetaan ähkimiset okeille päiville! :) Kertokaahan tekin, jos tilanteessanne tapahtuu muutoksia :)

Ihana kuulla että en ole pulmassa yksin! Viestistä ei selvinnyt sinun ja miehesi ikää, ollaankohan me siinäkin samoilla viivoilla? Soittelin tosiaan neuvolaan ja laittoivat mulle sinne ajan, joten sen nyt ainakin käyn hoitamassa pois alta ja varmaan sielläkin selviää sitten jatkoa. Meillä myös se, että miehellä on parin vuoden ikäinen lapsi, että tuskin se vika ainakaan miehessä on ihan ensimmäisenä.. Sen takia huolestuttaa. Kiva myöskin kuulla kokoajan "noh, millonkas teille tulee pieni?" - tms inhottavaa. Olis kiva kuulla, onko meitä vielä muita tällä foorumilla samassa tilanteessa. :)