portland

Onko muita, jotka oireilevat ikävästi ovulaation aikana? Minä olen pari viime kiertoa, ja ilmeisesti nytkin, ollut todella itkuherkkä ja ärtynyt. Luulen, et tässä kierrossa jää ovulaatio hyödyntämättä kun ei voisi vähempää kiinnostaa, eikä varmaan miestäkään, sen verran kiukkuinen olen. Limat löytyvät ym. nippailut, mutta väsymys, ärtymys ja itkuherkkyys vie voimat.

Voi kun kaipaan niitä kiertoja, joissa ovulaationa oli "on top of the world", sekä henkisesti että fyysisesti.

Ja ai niin. Tirppanen kyseli milloin kertoa töissä ja milloin palata töihin. Jos joskus tärppää niin pyrin pitkittämään kertomista niin pitkään kuin mahdollista, mutta esim. mikäli joutuu olemaan poissa töistä suht alussa niin sit se voi selvitä hyvin varhaisessakin vaiheessa (koska sairastodistuksissa lukee mistä kyse). Eli ei voi tietää. Yleisesti ottaen ajattelen, et sit kun alkaa näkyä niin silloin virallistakin viestiä.

Milloin palata töihin on sit vielä hankalampi kysymys. Taloudellisesti olisi todella hankalaa olla kotona äitiyslomaa pidempää, mutta ei se mahdotonta silti ole. En itse tiedä kuinka hyvin tulen viihtymään kotona, se riippuu siitäkin. Haluaako kiljuen takaisin työmaalle heti kun voi vai nauttiiko siitä, ettei ole enää oravanpyörässä? Sen näkee sitten.

Onnea Pinskulle :). Ja jaksamista Eugenielle jatkaa taas yrittämistä <3.

Tunnollisena työntekijänä ymmärrän hyvin sen tuskan kun ei halua jättää ketään pulaan, vaikka sinulla onkin täysi oikeus tehdä niin. Itse olen siinä mielessä "henkisesti onnekkaassa" asemassa, et toivon saavani vähän taukoa työelämästä. Tässä on vedetty jo kohta 15v täyttä häkää saman työnantajan palveluksessa, joten olisi kiva saada vähän etäisyyttä. Jospa siis kohta. Samalla rahapuolikin huolettaa, et miten ihmeessä sitä sitten pärjää, kun ei säästöjäkään oikein ole. Mutta, eiköhän kaikki järjesty, tavalla taikka toisella. Minulla tosiaan tämä suhde ja siten lapsi/perhe et al on melkoinen ylläri eikä tähän ole käytetty paljon mietintöjä tai valmisteluja, heh. Ei mitään säästämistä hoitovapaita varten tai muutenkaan. Asunto ja päiväkotihommat ym ym. Mitä täh ja vai niin. Kyllä se elämä vaan sit kantaa, siihen minä uskon.

Piinailijoille kovasti kärsivällisyyttä ja kaikille tsemppiä! Itse menen ihanan säyseillä kp 11-ajoilla, ovulaatioonkin vielä useampi päivä. Sit saa taas kuumoitella ja ihmetellä ja infernaalisesti vaan toivoa.

Samanlaisia fiiliksiä täällä. Vaikka vain säälittävät kolme yrityskiertoa takana. Eihän se ole vielä mitään! Mutta silti on herännyt juuri ne "entä jos ei"-ajatukset.

Nyt kun ei tässä kierrossa tärpännyt niin tulen varmasti olemaan yli 36 kun/jos lapsi syntyy, sekin omanlainen rajanylitys. Mietin sitäkin, et jos saadaan lapsi ja jos halutaan toinenkin niin joka kuukausi vähentää sen toisen mahdollisuutta. Aikaikkuna lapsensaannille hupenee kovaa vauhtia vaikkakin hyvällä tuurilla aikaa on vielä viitisen vuotta.

Mutta ei siinä. Vuodetaan nyt vanha toivo pihalle ja pistetään taas paukkuja seuraavaan kiertoon ja toivotaan parasta.

Yk4 / kp 3

Onnea plussanneille :)

Täällä helahti tänään kirkasta verta housuihin menkkakipuineen. Kp vain 26... Normikierto ennen minipillereitä oli aina n 29-31, mutta syksyisen 4kk:n minipillerikokeilun jälkeen kierto onkin sitten ollut aina erilainen.

Ovulaatio ollut mitä luultavimmin kp 14-17-tienoilla, fyysisten tuntemusten mukaan, eli nyt olisi dpo 9-11. Pieni mahdollisuus on toki, että ovulointi olisi ollut myöhemmin eikä aikaisemmin, jolloin tämä vuoto voisi olla kiinnittymistä, mut äh.

Juuri tätä en itselleni toivonut, tätä spekulointia ja joka oireen ihmettelyä ja turhaa stressaamista. Mut kummasti se vaan silti vetää mukaansa.

Noh, olen päättänyt, et pari yrityskiertoa vielä ja sit gynelle tarkistuttamaan perushommat, täytän kuitenkin kohta 36.