portland

Täällä dpo 5-8. Pitää varmaan, ellei tärppää, aloittaa oviksen tikuttelu, koska en tosiaan itse tarkalleen tiedä milloin ovulaatio tapahtuu, oireita on useampana päivänä.

Muuten en jaksa enää henkisesti piinailla sen enempää, testaan vasta jos menkat ovat myöhässä, mutta pari juttua on nyt silti saanut toiveeni heräämään, vaikkakin on hyvin hyvin aikaista vielä. Ensinnäkin minulla on ollut nännit kipeinä pari päivää, eikä minulla sellainen kuulu normikiertoon. Toisekseen minua on närästänyt samat pari päivää, joka on myös oire, jota minulla ei normisti koskaan ole. Se, mikä yhdistää näitä kahta oiretta on, että molempia oli silloin kun aloitin minipillereiden syönnin (joka tietyllä tavalla simuloi raskautta kehossa).

Joten pieni korotus uteliaisuusasteikolla tässä vaiheessa, on uudenlaisia oireita, joten olisikohan tämä kierto lopputulokseeltaankin toisenlainen? :)

Ja jatkan vielä vähän. Minusta tuntuu, et se suunnitelmallisuus on yksi asia, joka voi jopa olla tärpin esteenä. Aivan kuin kehon flow tarvitsisi sen oman tilan ja ajan ja tahdon, ja meidän ihmisten pyrkimykset kääntää sitä vipua asentoon, joka miellyttää meitä voi pistää pakan sekaisin.

Yritän itse nyt vain pitää huolta itsestäni, tehdä asioita, joista minulle tulee hyvä olo. On se sitten laiskottelu, lenkki tai lonkku terassilla. Koska uskon, et tasapaino tulee siitä, et keho ja mieli ovat suht yhtä ja silloin keho kykenee myös vastaanottamaan jotain vierasta ja alkaa kasvattamaan sitä sisimmässään.

Ehkä tällainen asenne olisi se, kirjaimellisesti, hedelmällisin.

Kesän yli näin ja sit syksyllä, ellei tämä 35v-keho ole syystä taikka toisesta halunnut ryhtyä kasvatushommiin, niin gynelle.

2under2, kuva on niin pimeä, ettei siitä saa selvää... Toivottavasti kuitenkin olisi kaksi viivaa, :).

Kommenttina ylempiin, minusta on ikävää, että lapsensaannistakin on tullut suorittamista. Pitää tehdä sitä ja tätä ja tuota ja olla niin ja näin ja syödä sitä ja tätä ja ei missään nimessä tuota. Se on uuvuttavaa. Eikäse yhtään auta rentouttamaan, ja se jos mikään olisi ykkösjuttu tärppäyksen kannalta.

Tottakai sitä haluaa tehdä kaikkensa, et mahdollisuus olisi parhain, mutta minusta tuntuu, että tämä yleinen vouhotus tekee enemmän hallaa kuin mitä se hyödyttää. Elämä kun on muutenkin yhtä suorittamista.

Tällaisena yleisajatuksena kokonaisuudesta. Pitää olla niin täydellinen kaikilla elämän osa-alueilla jotenkin, koko ajan tulla joksikin, parantaa itseään ja mahdollisuuksiaan, aivan kaikessa.

Miksi meillä on niin vaikeaa vaan olla, levätä ja siten rentoutua?

#päivänfilosofiset

(Minulla taas valtavat ovulaatiotunnekuohut viime päivinä. Raivonnut ja itkenyt ja ollut koko maailma sekaisin. Saatiin me silti kerran ehkä oikeaan aikaan harrastettua intiimiä kanssakäymistä. Vaikka olen ollut hirviö. Joten piinapäivät, here we come.)

Hei taas. Täytyy sanoa, et teki hyvää pitää välikierto piinailusta. On jotenkin paljon leppoisampi ja rennompi olo. Jopa niin, et olen alkanut miettimään pragmaattisemmin, et tärppäisipä vasta loppuvuodesta niin ehtisi sitä ja tätä ja... Heh.

Mutta nyt on ovulaatioviikko (yk 5) meneillään ja toivottavasti saadaan sopivasti ajoitettua sänkypuuhat. Vuorotyöläisenä se on aina vähän niin ja näin.

Onnea uusille plussille ja tsemppiä meille grindaajille, :)

Täällä jäi ovulaatio käyttämättä, kuten ounastelinkin. Viikko sitten edellisten petipuuhien ja juuri viime päivinä olisi ollut The Sauma.

Harmittaa sikäli, että kerrankin ollut kunnon oireita ja limoja, ehkä tämä olikin sitten eka kunnon kierto pillereiden poisjätön jälkeen (yk4). Mutta samalla ei. Miehellä on raskasta tällä hetkellä ja tarvitsee tilaa, itse taasen satuin olemaan ovulaatio-pirttihirmu, joten syyt pedittömyyteen ovat selvät. Siitä tiedänkin, että tilanne ohi tältä kierrolta kun tänään mieli on kirkas ja olo normaalin kepeä. Ihmeellisiä nämä hormoonit....

Mutta, seuraavaa kiertoa ja tärppimahdollisuutta nyt sit vaan odottaen. Ei sentään tarvitse piinailla yhtään, heh.

Kaikille tsemppejä! :)