portland

Mukavaa, että on tullut uutta verta tähän joukkoon, ja onnea kaikille plussaajille, :).

Mustikkainen, hienoa, et on ns. raamit ja tiekartta noin hyvin tiedossa heti alkuun! Voisin kuvitella, että poistaa vähän stressiä tilanteesta kun tietää miten homma tulee etenemään jos ei tärppää tai jos ei kuukautiset ala jne. Ja ymmärrän hyvin tuon ristiriitaisen fiiliksen ovulaatiotestausten suhteen. Meillä se on nyt hyvä lisä kun seksiväli voi välillä venähtää yli viikkoon, ei sit ainakaan "turhasta" syystä jää kierto hyödyntämättä.

Täällä nyt kp5, yk7. Menkat alkoivat sukuloinnin aikana ja se ehkä myös auttoi siinä, ettei ehtinyt edes tuntea kummempaa pettymystä tms. Oli niin paljon menoa ja ihmisiä ja kaikenlaista. Jospa tämä loman aiheuttama rentoutuminen ja mahtava tunne pelkästä olemisesta mahdollistaisi tärpin reilun viikon päästä.

Tässä tärpin viivästymisessä on kuitenkin jotain positiivistakin. Opiskelen töiden ohella ja voin nyt suht huoletta suunnitella olevani ainkain lähes koko ensi lukukauden yliopiston kirjoilla ja merkata kursseja kalenteriin sen mukaan. Normi laskettu aika kun on nyt sit aikaisintaan huhtikuun puolella. Se itse asiassa helpottaa elämää aika lailla, jos saisi repäistyä kandin alta pois ennen vauvaa. Mut katsotaan miten käy, stressiä en asiasta ota, vaan rauhalliseen tahtiin, ihan tätä yritysprosessiakin ajatellen.

Vauvakuumetta kirjoitti:

Heippa kaikille!

Täällä ollaan vauvakuumeiltu jo pidemmän aikaa ja apuakin ollaan asiaan saatu.

Keväällä hoitojakson päätteeksi päätimme yhteistuumin, että pidämme kaikesta kesätauon ja vain nautimme lomasta ja kesästä!

Nyt kuitenkin kuukautiset ovat 12 päivää myöhässä ja olen tehnyt muutaman raskaustestin. Edellispäivänä tuli +, eilen nega. Tänään aamulla tein nämä kuvan kaksi testiä ja olen hieman hämilläni tuloksesta!

Mitä mieltä olette, mihin pitäisi uskoa? 😅

Maanantaina soitan ja pyydän verikoetta, siitä asia viimeistään selviää, jos menkat ei viikonlopun aikana ala, mutta vähän hämmentynyt olen!

No on kyllä hämmentävää. Mutta mitäs jos ovulaatio on ollut myöhäinen ja hormonitasot sen myötä alhaisemmat, josta johtuen vain osa testeistä reagoi siihen?

Toivottavasti plussa pysyy ja vahvistuu!

Itsellä nyt kp26 ja dpo 12-13 ja eilen alkoi tulla pientä tuhrua, joten eiköhän ne menkat sieltä ala luultavasti huomenna... Jos jotain positiivista niin tämä kierron menkkavaihe korreloi selvästi tikuttamani suht varhaisen ovulaation kanssa, eli ovutesti oli oikein ja testaus toimi kuten pitikin. Ei muuta kuin yk7:aa kohti nyt sit vaan.

Minua kiinnostaisi muuten tietää, että kuinka paljon puhutte/voitte puhua raskaudesta ja matkasta sen alkamiseen lähipiirinne kanssa? Tiedättekö esim. kuinka kauan ystävänne ovat joutuneet odottamaan tärppiä?

Aloin itse pohtimaan yöllä kun valvoin asiaa ja vaikka kuinka on kuvitellut tietävänsä teoriatasolla sitä sun tätä niin silti tämä foorumi ja samankaltaiset keskustelut, joita on lukenut googlettamalla, ovat olleet isoin lähde niihin aitoihin kokemuksiin.

Monilla ystävistäni on lapset jo kouluiässä eivätkä he silloin kun odotusasia oli ajankohtainen puhuneet siitä mitään, varsinkaan siis ennen plussaa, eikä kyllä jälkeenpäinkään. Ehkä osasyy, että kuvittelivat ettei minua kiinnosta? En tosin myöskään silloin osannut kysyä juurikaan mitään, asia kun oli niin kaukainen.

Tiedän sen, että pari ystävää ovat joutuneet odottamaan vuosia lastaan, he alkoivat puhua asiasta kun oli kulunut jo reilusti aikaa, tyyliin kun hoitoja oli aloitettu.

Yksi ystävä kommentoi kun nyt keväällä parin kierron jälkeen kerroin yrityksestä ja samalla manailin piinapäivien silloista kauheutta tähän tyyliin: "ei vitsi ku ihanaa, mä olen vähän kadekin, et saat kokea tuon jännityksen ja tietoisen yrittämisen, meillä kun molemmat oli aluillaan ennen kuin menkat olivat edes tulleet!"

Eli kun puhutaan odotuksista ja prosessin vaiheista niin ainakin minulla oli aloittaessa sellainen kuva, et tärppi tullee suht kivuttomasti ja nopeasti TAI voi joutua hoitotielle. En ollut omassa elämässä, omassa lähipiirissä, kohdannut sellaista keskiväliä, sitä että tärpissä voi mennä yli 6kk. Ehkä sitä on esiintynyt, ja varmaan onkin, mutta SIITÄ EI OLE PUHUTTU.

Luulen, et ne ekojen kiertojen vahvat tunteet olivat, toki myös alkuinnostuksen tuomaa vahvuutta, mutta myös sitä, etten ainakaan minä kokemustasolla (teoriatasolla kyllä, mutta se on eri asia) tiennyt kuinka tavallista on joutua odottamaan pidempäänkin.

Miten teillä muilla siis, oletteko puhuneet tällaisista asioista ystäväpiirissänne? Tai onkohan se asia, joka jotenkin avautuu kunhan ilmoittaa raskaudesta ja siten pääsee jonkinlaisiin äitipiireihin?

Jaksamista kaikille, missä vaiheessa kiertoa sitten menettekin <3

(Itsellä tänään dpo 10, ei juurikaan oireita, muuta kuin perusjuilintaa alavatsalla. Viime kierrossa oli järkky kasa oireita, naama kukki ja nännejä vihloi ja väsymys kaatoi sänkyyn. Ehkä siksi tässä kierrossa ei ole suurempaa stressiäkään tai mitään jännitystä, keho on levollinen eikä sinkoile eriskummallisia viestejä koko ajan, muistutellen päivästä ja tilanteesta ja mahdollisuudesta. Ihanaa.)

NIMS kirjoitti:

Mamma-98 kirjoitti:

Hei, kiinnostaisi että onko tämä raskaaksi tuleminen todella niin vaikeata kuin ihmiset antavat ilmi? Olenko jotenkin onnekas kun tulin kahden kuun jälkeen raskaaksi, vaikkei puolison kanssa ns. "yritetty" eli seurattu ovista jne...?? Kuitenkin, esikoinen löytyy, on jo melkein puoltoista vuotias ja kovasti olen synnytyksen jälkeen halunnut toista lasta ❤ tilanteemme vain on sellainen ettemme pystyisi juuri nyt ottamaan toista lasta tilanteeseen mukaan. Mikä teidän muiden mielestä on ihanteellinen ikäero lapsille? Harkitsimme itse että sellaiset 3-5v olisi väliä esikoiseen seuraavalla ❤

Itsekin olen pohtinut, että miten vauvan yrittäminen on muuttunut radikaalisti vuosien aikana. Juttelin äitini kanssa, joka kertoi ettei silloin laskeskeltu päiviä, ovulaatioita tai muutakaan. Jätettiin ehkäisy pois ja siitä noin vuoden sisällä usein jäi raskaaksi, kuten tilastot ja tutkimuksetkin osoittavat. Nyt en tällä viestillä tarkoita tietenkään ihmisiä, kenellä on oikeasti haasteita hedelmöittymisessä ja vauvaa on tuloksetta yritetty pitkään. Mutta tässäkin keskustelussa on PALJON ihmisiä, jotka jo parin kuukauden jälkeen ovat "masentuneita", pettyneitä jne. Ymmärrän kyllä odotuksen, molempia lapsiani olen yrittänyt reilu puoli vuotta ja kyllä se oli ajoittain harmittavaa, mutten missään vaiheessa olettanutkaan, että se ekasta kierrosta nappaa. Lopetin kuitenkin tämän ketjun seuraamisen ja kommentoinnin osaksi toki siksi, että itsellä nappasi, mutta isoksi osaksi myös sen vuoksi, että on jotenkin härskiä lukea näitä itkeviä kommentteja, joiden lopussa todetaan, että no tää olikin vasta toka kierros, varsinkin kun ketjussa on ihmisiä, joille raskautuminen on kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Tai niitä, joissa ei millään voida uskoa "haaleaa" viivaa vaan pitää tehdä sata testiä ja sittenkin manaillaan, että varmaan kemiallinen. Toki saa pohtia ja kaikki on mahdollista, mutta liika on liikaa. Enemmän toivoisin sellaista hyvän mielen ketjua, jossa yhdessä toivotaan vauvaa <3

T. 17+4

Ihan mielenkiinnosta niin miten tästä saisi sellaisen hyvän mielen ketjua, jossa kaikki yhdessä positiivisessa mielessä, ilman mitään stressiä ja "liiallista" ajattelemista, kommentoisivat tilannettaan? Ehkä suurin ero entisiin aikoihin on se, että on olemassa tällainen paikka, jossa on mahdollista purkaa mahdollista turhautumista, omaa tyhmääkin stressaamista ja kaikkea sitä, mitä tällaisena yritysaikana pääsä liikkuu. Ainakin minulle täällä lyhyt kommentointi aika ajoin aiheuttaa sen, ettei omassa arjessa livenä ole niin paljon tarvetta pohtia asiaa. Täällä sen saa pois päästään ja vielä kertoa sen ihmisille, jotka todellakin tajuavat. Vertaistuki jne.

Kirjoitin itsekin joku aika sitten siitä, että on sääli, että "lapsenteostakin" on tullut suorittamista ja projektinomainen tuottotavoite, pitää tehdä sitä sun tätä ja olla niin ja näin ja ah ja pah. Mutta vaikka tiedostaakin tuon asian ja pyrkii elämään normaalia elämää koko pre-odotuksen ajan niin kyllähän niitä tunteita silti on, kyllähän se turhauttaa, vaikka todellakin tiedostaa, ettei ensitärppi ole normi, tai edes tokatärppi tai kolmostärppi. Ja ainakin omasta mielestä ne ekat kierrokset olivat ne pahimmat tunteiden osalta, se oli niin jännittävää aikaa muutenkin, hyvällä tavalla, joten tottakai pettymysten tunteetkin olivat kovimmat. Kiertojen myötä tunteet ovat tasaantuneet molemmista päistä.

Mutta siksi tällainen foorumi on arvokas, se on paikka, jonne saa suoltaa niitä tunteita, samalla ehkä nauraen vähän itselleen. Saa tsemppiä ja rauhoittuu kun lukee muidenkin samankaltaisia ajatuksia.

Ovistestailuista. En olisi halunnut ryhtyä siihen, liian teknillistä ja säätämistä, mutta nyt ekan testikierron jälkeen niin huomaan jo sen, et ainakin tässä kierrossa ovulaatio oli aikaisemmin mitä olisin luullut, ja mitä sovellus on luullut. Ilmeisesti ne fyysiset oireet, mitä olen kuvitellut ovulaatioksi, ovatkin post-ovulation kremppaa tai jotain. Eli melko hyvä, että testasin. Ja onhan tämä muutenkin hyvä keino tutustua omaan kehoon paremmin, pystyy paljon paremmin yhdistämään oireita kuukautiskierron vaiheisiin.

Dpo 5 täällä meneillään. Kaikenlaista pistelyä ja vääntöä alavatsalla, mutta se on normaalia minulle.