portland

Piipari kirjoitti:

Bööpö kiitos kun jaoit tarinasi, luo itsellekin toivoa kuulla kuinka muut ovat onnistuneet hieman pidemmänkin yrityksen jälkeen. Onnea plussasta sinulle ja myös Jaunalle ja Niinalle 😊

Minulla jatkuu läheisten ja työkavereiden vauvauutiset. Nyt viimeisen viikon aikana entinen työkaveri sekä läheinen ystävä ilmoittivat raskaudesta. Olen kyllä innoissani varsinkin ystäväni raskaudesta ja toisaalta mietin että olisikohan kohta meidänkin vuoro. Ja nyt olisi kiva jos oltaisiin yhtä aikaa raskaana ja äitiyslomalla.

Nyt kuitenkin tässä kierrossa en yhtäkkiä olekaan onnistunut löytämään ovisplussaa vaikka kp22 tänään. Limoja on ollut jo kahteen kertaan tässä kierrossa mutta ei ovisplussaa. Harmittaa koska olen ollut viime aikoina hieman optimistisempi ja nyt alkaa taas toivo hiipua ja pelottaa että venyykö kierto todella pitkäksi.

Minulta otettiin eri verikokeita ja ultra ja kaikki on lääkärin mukaan kunnossa ja suositteli vielä jonkin aikaa yrittämään luomuna. Amh oli 13 eli ilmeisesti ihan ok ja normaali.

Tsempit kaikille omiin tilanteisiin ja positiivista mieltä 😊

Piipari, oliko AMH-arvo tosiaan 13? Se on todella iso luku ja voi viitata PCO-tyyliseen tilanteeseen. AMH:n yläraja-arvo PCOS-diagnoosissa on Duodecimin mukaan 4.7. Pisti vaan heti silmään tuo luku, enkä nyt muista oliko sinulla aikaisemmin epäilty PCOS:ta ❤️.

Villahuivi kirjoitti:

Moikka kaikille!

Täällään on tuulista ollut viime aikoina... Olen koko tämän ajan lueskellut taustalla, kerran olen tainnut kirjoittaakin kuulumisia. Jännitän edelleen teidän matkaa, etenkin Tryout, Kaneli78, Mustikkainen, Äitykkä-77, ja muutama muu jotka on tutumpia itselle pitkältä taipaleelta ❤ tämä palsta oli itselle henkireikä, ja on ikävä huomata ettei se enää ole yhtä ihana ja kannustava. Mutta naiset, se on teidän vallassa, reagoitteko te millä tavalla - jos nyt ollenkaan. Älkää luovuttako tätä palstaa trollille tai toisellekaan, vaan jättäkää omaan rauhaansa ihminen jolla on vain tarve olla ilkeä. Olette kokeneet jo paljon, tätä teidän ei tarvitse ottaa ristiksi!

Olen Villahuivi, yli 30 vuotias nainen. Minulla on PCOS ja endometrioosiepäily. Taustalla 4 varhaista keskenmenoa ja 28 yrityskiertoa ennen tätä raskautta. Raskaus sai alkunsa vasta, kun käytössä olivat Inocaps x3, Gelee Royale 500mg x2 ja Terolut 10mg kierron 15.-24.päivinä 3kk ajan. Tällä palstalla (tässä ja yoisessa ketjussa) olin hyvin aktiivinen noin vuoden ajan, ennen kuin tämä raskaus sai alkunsa.

Täällä on tänään alkanut 25 raskausviikko, vatsa on pyöristynyt ja rinnat kasvaneet. Mieliala heittelee hurjasti. Olen joutunut kohtutulehduksen vuoksi sairaslomalle, sitten ehdin käydä töissä noin parin viikon ajan, kun alkoi supistella uudelleen. Ja supistelut on sen verran kypsytelleet paikkoja, että uusi sairasloma koitti. Tälläkin kertaa enemmän makoilua, kuin pystyssä oloa, oli lääkärin määräys. Tämä makoilu on saanut mielialan romahtamaan, vanhoja pelkoja keskenmenosta yms on noussut. Olen paljon nähnyt unia vauvan kuolemasta ja hautajaisista. Näistä puhuin neuvolassa, ja sainkin siihen psykologin tapaamiset. Muutoin menee hyvin; paino ei juuri ole noussut, ei turvotuksia, vauva on oikein liikkuvainen ja energinen. Emme edelleenkään tiedä kumpi on tulossa, haluamme pitää sen salaisuutena, ja rakenneultrassakin vauva oli siveästi pylly alaspäin ja jalat sopivasti edessä, että jalkoväli ei kyllä näkynyt vahingossakaan 😆 tämmöstä siis tänne, ei niin auvoista kuin toivoin. Kuitenkin pitää olla kiitollinen siitä,että minua on tuettu tällä matkalla, ja kannateltu kun olen meinannut romahtaa. Tänään minua hymyilyttää pitkästä aikaa, vauvakin tuntuu rakkaammalle ja puolison kanssa välit ovat kunnossa. Kaikille näille tunteille pitää löytyä sijansa elämässä, ja muistaa ettei kaunein kiitolisuus koskaan nouse muualta kuin omasta sydämestä. Ja kaikkein kiitollisin mieli on oman puolison tuesta ja rakkaudesta ja tästä pienestä ihmeestä, joka sydämeni alla saa kasvaa ❤

Ihanaa, lempeää yritysaikaa teille, naiset! Muistan niin vahvasti vieläkin sen epätoivon ja ilon ja jännityksen, joka vaihteli kierron vaihdein mukaan. Toivon teille plussatuulta ja vahvuutta kohdata ne pettymyksetkin, joita tällä tiellä tulee vastaan ❤

Ja sydänlämpöiset onnittelut plussanneille!

Toivon, että jokainen sen oman polkunsa kulkenut löytää paikkansa ja onnensa. Ja saa syliinsä kaipaamansa nyytin ❤

Mukava Villahuivi kuulla sinusta ❤️. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja että löydät keinon kokea mahdollisimman paljon henkistä rauhaa tuollaisessa tilanteessa. Todella paljon voimia sinulle!

Jotenkin "hyvä" kuulla myös, ettei kaikki välttämättä ole auvoista vaikka tärppi kävisikin. Tarkoitan sitä, että hyvä muistutus siitä, ettei se tärppi ja vauva ole mikään taikaesine, joka tekee kaikesta mahtavaa ja joka muuttaa oman elämän ja ne tuntemukset siinä pinkiksi hattaraksi ja ruusuksi. Siitä on omassa mielessä voinut kasvaa sellainen, että se tärppi on se, joka parantaa kaiken. Pitäisi osata vaalia elämää kokonaisvaltaisesti myös yritysaikana, ei laittaa sitä tauolle "entäs jos tulee vauva"-mentaliteetillä. Näitä itse miettinyt niin paljon viime aikoina, että ei voi enää aikatauluttaa elämää mahdollisen tärpin varalta ja että pitää elää nyt, tärpittömyydestä huolimatta. Se hyvä ja tasapainoinen elämä kun on se paras suoja elämän vuoristoradalla. Tulee se vauva tai ei.

Nuttura, mukava kuulla myös sinusta 😊. Hienoa, jos teillä tauko tuntuu nyt hyvältä. Meillä on suht samanpituinen matka takana ja itsellänikin taukoajatuksia. Ikä ei tosin anna hirveästi siimaa, joten pusketaan eteenpäin. Paljon iloa ja lepoa teille!

Paljon paljon myötätuntoa ja myötäelämistä keskenmenoihin ja paljon iloa ja onnea plussista ❤️

(Täällä kp5, yk21. Tämä kierto menee ohi kun ollaan eri paikkakunnilla ovulaation aikaan. Sitten syyskuun lopulla onkin jo ensikäynti/suunnittelukäynti hoitoihin. Ellei korona taas villiinny. Gugusen kanssa elän siis sen suhteen jännityksessä.)

Käyttäjä12187 kirjoitti:

Mistä te muut saatte joka kuukausi voimia jatkaa yrittämistä? Itsellä käynnistyi juuri yk 7 (vai 8), ja usko alkaa olla koetuksella. Kierto suht säännöllinen, progesteroni testattu kierron lopussa ja oli ok. Yksi lapsi entuudestaan, joka sai alkunsa ensiyrittämällä. Siitä tosin jo 8 vuotta aikaa, joten nyt ikääkin alkaa jo olla (38 v.). Tässä kierrossa testataan alkukierron hormonit, mutta en tiedä, mitä hyötyä siitä on, kun ovulaatio kuitenkin tapahtuu (ovistestit, limat, lämmöt + progesteroni). 

Ahdistaa myös, että ikäero esikoiseen kasvaa mahdottomaksi kun kuukaudet vaan kuluu :( En nyt sitten tiedä, onko väliä sillä onko esikoinen 8 vai 9 mahdollisen kupuksen syntyessä, mutta itsestä tuntuu, että kohta ikäerossa ei ole enää mitään järkeä. 

Ajatuksia, vertaistukea, tsemppiä? 

 

Meillä yk20 meneillään, 1v ja 8kk. Oma epätoivo oli aika voimakasta juuri siinä yk5-10 välillä, sitten se lähti laantumaan. Välillä tulee tuskanpiikkejä, mutta jollain tasolla on ikään kuin luovuttanut luomutärpin suhteen. Ehkä. Olin juuri täyttänyt 35v kun jätettiin ehkäisy pois ja kävin ekoissa tutkimuksissa kun yritystä oli takana 10kk. Ultrattiin ja perusverikokeet. Ei mitään poikkeavaa. Se gynekäynti jotenkin rauhoitti sitä omaa epätoivoa, ylläpiti toivoa, et kyllä se tärppi nyt tulee hetkenä minä hyvänsä, kaikkihan näytti olevan ok. Sit kun 12kk tuli täyteen niin taas gynelle ja ajatus lähetteestä julkiselle. Samalla mies antoi oman näytteensä ja minulta vielä prolaktiini ja amh. Edelleenkään ei ongelmia missään.

Jotenkin nuo tutkimukset kuitenkin teki sen, että haluttiin jatkaa vielä omin voimin, en kaivannut lisää rassaamista ym. Vasta nyt kesäkuussa kävin vielä aukkarissa ja tehtiin se lähete.

Minulle nämä tutkimukset ovat auttaneet ja antaneet niitä voimia. Tosin samalla kun yritys on pitkittynyt niin usko ja toivo on vähentynyt ja taas mietin, että mitä jos unohtaisi kuitenkin koko lapsitoiveen. Tämä yrittäminen vie jotenkin liikaa kaikkea, energiaa, fokusta muusta elämästä, iloa fyysisestä kanssakäymisestä jne jne. Mut sit kun ikää tulee vielä tämän vuoden aikana 37 niin "ei oikein voi" pitää mitään kunnon mietintätaukoa enää.

Mutta. Katsotaan nyt. Joka tapauksessa niin suosittelen gynellä käyntiä, se voi oikeasti auttaa, ainakin hetken aikaa.

Mannapuuro kirjoitti:

Nuo hyytymät taitavat muodostua aika äkkiä, jos kuukautisveri ei irrottuaan samantien vuoda pois vaan jää jonnekin holleille oleilemaan. Jälkivuodosta ainakin itse näin päättelin, sillä verenvuodon jälkeen kun makasin pari tuntia ja nousin ylös, vuoto jota sitten tuli, oli jo hyytynyttä. Onkohan vielä joku tekijä miksi joillain sitten hyytyy nopeammin kuin toisilla?

Hyytymät liittyvät usein runsaisiin kuukautisiin, eli on elimistön luonnollinen refleksi estää ihmistä vuotamasta kuiviin ja aktivoituu kovempana jos on kovaa vuotoa. Jos on niukat kuukautiset niin keholla ei välttämättä ollenkaan tarvetta lähteä hyydyttämään. Näin ainakin minulle on kerrottu.

Itselläni on todella paljon hyytymiä ja isoja sellaisia, joskus olen miettinyt, että pitäisi senkin takia selvittää ferritiiniarvot. Lisäksi hyytymät voivat vissiin indikoida jopa tulehdusta, mikä on askarruttanut. Tällä lapsettomuustaipaleella tulee kyllä etsittyä kaikenlaisia johtolankoja mahdollisiin ongelmiin oikein olan takaa... 🙈😅. Mut mistäs sen tietää jos joku pieni juttu onkin avain kaikkeen.

Osanotot Flomamalle ja Haaveissa21 ❤️

Ihanaa kuulla kuulumisia Kanelipulla! Paljon tsemppiä synnytykseen 😊.

Kaneli78: B6 auttaa minulla selvästi mielialaan kierron loppuvaiheessa, joo. Tai mun valmisteessa on useampaa B:tä. Se oli äitini eka neuvo kun kuukautiset alkoivat: "nyt alat heti syömään B-vitamiinia!" Vielä isomman avun mielialadippeihin olen saanut kun aloin lisäksi syömään inositolia. Ei nämä aina kaikkea pelasta, mutta tasaa palettia melkoisesti. Nyt on heikompi kierto meneillään, loppukiertoa eletään ja sekä fyysinen että henkinen väsymys kova. Tässä kohtaa oikeastaan odottaakin menkkoja saapuviksi, heh.