portland

Halti kirjoitti:

Mennään Hewint samoissa päivissä, mulla kanssa on inssi perjantaina! 

Mä en ole enää kauheasti tänne kirjoitellut, olen siirtynyt Simpukan palstoille kun sinne taidan nykyään enempi kuulua :( Me aletaan kovasti valmistautua kohti IVF-hoitoa. Usko raskautumiseen kevyemmillä menetelmillä on aika nolla....

Meilläkin luultavasti inssiä loppuviikosta! 😅👌

Mutta pahoittelut Halti, ettei ekasta tärpännyt.... 😟. Ei täälläkään. Viimeiset letrot otin taas eilen ja onneksi nyt on ollut huomattavasti vähemmän oireita. Päänsärkyä ja väsymystä sekä itkuisuutta, joo, muttei katastrofaalisella tasolla vaan siedettävää. Tosin sain jo eilen aamulla, kp9, semivahvan viivan ovulaatiotikkuun, ja taasen eilen illalla ja tänä aamuna haaleaa ja sit ei mitään, niin vähän huolettaa, että menikö ovulaatio todellakin jo?? Letrot voivat vissiin aikaistaa ovulaatiota, mutta että niin paljon...? Toivon hartaasti, että oli vaan joku letrojen aiheuttama sivuhormonikohouma ja oikea ovulaatio olisi vielä tulossa. Ultrakin vasta torstaina.

Itse toivon saavani vihdoinkin taukoa työelämästä. Tässä on vedetty täyspäiväisesti töitä nyt n 16 vuotta putkeen, opiskelutkin olen hoitanut töiden ohella, joten todellakin haluan taukoa siitä. En välttämättä jaksaisi enää nykyistä työtäni, mutta vauvatoiveen takia roikun mukana. Sit voisi miettiä mitä sitä alkaisi tekemään.

Lapsimäärän suhteen ajattelen, että tulisipa edes se yksi. Jokin minussa valmistautuu jo siihen, ettei sitä ihmettä tapahdu. Jotenkin olen ehkä nyt jopa vähän kiitollinen siitä, että täytän kuukauden päästä 37, koska jos tämä lapsettomuus jatkuu selittämättömänä niin sitä tuskaa ei tarvitse elää kovinkaan montaa vuotta. Sit on jo biologia vastassa ja joutuu käsittelemään asiaa loppuelämän juttuna. Kipeää se tekee, jotenkin vielä enemmän nyt hoitojen alettua.

Mut tästä pessimistisestä (realistisesta!) sävystä huolimatta niin toivon teille kaikille mukavaa viikkoa ja mahdollisimman paljon plussia loppuvuoteen ❤️. Olen käynyt täällä melko vähän syksyn aikana ja luulen, että on aika jättää tämä palsta kokonaan, lähes kahden vuoden jälkeen. Simpukan foorumit ovat enemmän minunkin heiniä nykyään. Kiitos teille kaikille siitä, että olen saanut jakaa kanssanne polkuani ja polkujanne, on ollut kunnia ❤️.

Halti kirjoitti:

Oo jännää Portland, että teillä starttasi nyt hoidot! Ja voi ei, että sulle osui noin kurjat sivuoireet letroista! Mä niin tiiän, millaista niiden syöminen on... Ens kiertoon pyydän ihan oikeasti kypsyttelyn Gonal-F:llä, en jaksa enää noita letrokiertoja. Ja niinkuin kommentoinkin aiemmin, niin mä saan niistä myös superherkästi tulehduksia, mikä ei varsinaisesti auta, kun pitäis talletella. Monihan niitä syö ongelmitta, mutta sitten ollaan me, jotka saadaan niistä ties mitä haittoja... 

Mut hei, me mennään täysin samoissa päivissä! Täällä kans dpo 4 ja perjantaina oli inssi! Mä oon vastoin viime aikoina tässä omalla polulla vallinnutta trendiä yhtäkkiä tosi odottavainen ja innoissani ja kauhuissani mietinkin, että 10 päivän päästä tullaan niin korkealta ja kovaa alas, että en tiä miten siitä selvitään. Mulla oli inssiviikolla aukkari, jonka jo itsessään pitäisi parantaa mahiksia, olin saanut nostettua D-vitamiinin 38-->146 ja ferritiinin 56-->117, inssi oli täydelliseen aikaan, ovisoireet poikkeuksellisesti todella vahvat ja follikkelejakin kaksi kappaletta. Olosuhteet olis niiiiiiiin hyvät, mutta paljostako vetoa, että sama negojen linja jatkuu, mitä aiemminkin... On tää kyllä sellaista henkistä koettelemusta, ettei mitään järkeä. Ja mitä enemmän lukee kaikista mahdollisista ongelmista mitä ihmisillä voi olla, sitä enemmän tuntuu, että miten tässä maailmassa kukaan voi koskaan tulla raskaaksi. 

Hitsit mikä sattuma, että mennään samoilla päivillä! Meilläkin oli tosiaan inssi perjantaina. Kerroin lääkärille letrojen rankasta henkisestä vaikutuksesta, ja hän totesi, että voidaan myös käyttää pistoshoitoa, mutta sillä on paljon hankalampaa saada oikeanlainen vaste aikaiseksi ja vaatii usein säätöä, siksi hän on ehdottomasti letrojen kannalla. Mikäli seuraavakin kierto on yhtä vaikea niin meinaan kyllä minäkin sanoa, ettennkestä enempää.

Aivan mahtavaa, että olet saanut arvot nousemaan ja että kaikki on nyt ikään kuin kohdillaan, tuossa on kyl sellainen hyvien olosuhteiden cocktail että, 😊.

Toivotaan parasta ❤️.

Hewint, onneksi olkoon letroista 😁✌️. Ei mut siis moni syö niitä oikeasti ilman suurempia oireita, toivotaan, että olet yksi heistä. Letrot salpaavat kehon estrogeenituotannon ja triggeröivät ikään kuin mini-vaihdevuodet (joka taas buustaa munasarjoja jotenkin), ja juuri estrogeenitason lasku on usein se rosvo myös PMS-oireiden takia (vähän yksinkertaistaen). Lisäksi moni sanoo, että eka kierto on pahin ja sen jälkeen keho ikään kuin tottuu, edes vähän. Saa omalta osaltani nähdä miten käy sen kanssa.

Aivan mahtavaa, että voit olla poissa töistä! Olisi kyllä aikamoinen unelma, 😊.

Hei, kun on ollut niin kauan näillä palstoilla (1.5v)niin tuntuu jotenkin pakolliselle päivittää kun jotain uutta on tapahtunut, 😅. Edes silloin tällöin.

Meillä alkoi siis hoidot tässä kierrossa inseminaatiolla. Letroja söin kp5-9, luomuovulaatio tuli mahtavasti kp14 (torstai), jolloin inssi ehdittiin tehdä ennen viikonloppua. Sovittiin myös lääkärin kanssa, että ellei luomuplussaa tule torstaina niin pistän irroituspiikin, jottei kierto mene ohi. Se oli tosi huojentavaa.

Mutta letrot sentään. Olen hormoniherkkä, mutta se, miten syvissä vesissä uiskentelin yli viikon niitä syödessä oli jonkinmoinen ylläri. Itkin useamman tunnin päivässä, olin ärtynyt ja ahdistunut, piti lähteä töistä kotiin kun vaan romahtelin. Oli myös jatkuvaa päänsärkyä, pahoinvointia ja huimausta. Sit kun viiden päivän kuuri oli ohi niin meni n vrk niin pahimmat oireet kaikkosivat, jäljelle jäi sellainen tympeän masentunut olo, joka sai epäilemään sekä suhdetta että koko lapsitoivetta. Oli mahtavaa saada ihan ohjeena lääkäriltä, että pitää talletella, mut ei olisi vähemmän voinut tehdä mieli. Pakotin itseni sit, jotta saataisiin edes kerran ennen inssiä ja itku kurkussa olin koko ajan. Aivan hirveää.

Viikko siitä kun olin ottanut vikan pillerin niin tunsin oloni taas normaaliksi, kävin ihan kierroksilla kun oli niin hyvä olla ja mies niin ihana. Energistä ja normaalia olo on nyt kestänyt kolme päivää, mutta nyt sit otan kolmatta päivää lugesteronia. Vielä ei oireita siitä, mut mielenkiinnolla odotan loppukierron PMS-hässäkkää extrahormonien kera.

Kokonaisuutena hoitojen konkreettinen aloitus on ollut erilaista mitä kuvittelin. Rankempaa sekä henkisesti että fyysisesti. Jos ei nyt tärppää niin tarkoitus on vetää suoraan perään samanlainen setti kuin tässä kierrossa, mutta mikäli letrot vaikuttavat yhtä rankasti niin pitää sen jälkeen pitää taukoa. Mielenterveys ei kestä sitä, että kierrossa on vain kourallinen hyviä ja normaaleja päiviä. Kyllä tässä lapsitoivetta koetellaan rankimman kautta, ja meillä sentään vielä sitä kevyttä tasoa!

Mutta näin. Nyt dpo4 ja katsotaan mitä loppukierto tuo tullessaan. Plussan suhteen en ole optimistinen, mutta se on vain realismia.

Mahdollisimman mukavaa viikkoa kaikille omissa kiertotilanteissanne ❤️

Mustikkainen kirjoitti:

Kiiko kirjoitti:

Olen oman mielenrauhani vuoksi päättänyt mennä käymään gynellä ultrattavana. Googlasin pari lääkäriä, jotka ovat päätöissä oman paikkakuntani julkisella lisääntymislääketieteiden klinikalla, ja jotka tekevät yksityisellä sivutoimista vastaanottoa. Jos multa löytyy jonkinlainen ovulaatiohäiriö, niin ymmärtääkseni jo 6kk jälkeen voi saada lähetteen julkiselle. Kävin vuosikymmen sitten viimeksi ultrassa ja sieltä meinaan löytyi lausunto "jokseenkin PCOS-tyyppiset munasarjat" tms (vaikka ymmärtääkseni jos mulla olisi pcos, niin silloinhan niitä valheellisia ovisplussia pitäisi tulla ja mulla ei tule sitten viivan viivaa). Mutta summasummarum yritän siis "oikoa kulmia" ja mikäli jonkinlainen ovishäiriö löytyy, toivoisin että parin kuukauden päästä lääkäri voisi kirjoittaa lähetteen ns. itselleen. 

Vaikka kyllä mun lompakkoa jo ennakkoon kirpaisee. Kyseisen erikoislääkärin vastaanotto 100-130e, ultraus 100-130e, toimistomaksu 25e. Ja joo, tiedän kyllä että ne mahdolliset lapsetkin tulisivat sitten joskus aikoinaan maksamaan, mutta mielummin mä käyttäisin 300e johonkin "oikeaan". 

Onko kellään muuten mitään käryä mille kiertopäivälle lääkäri olisi parasta varata? Mä mietin, että olisko joku kp10-14, niin siitähän sen ainakin näkisi että kasvaako ne follikkelit vai ei? 

Minulla on pcos, ja lääkkeettömissä kierroissa tulee vain haaleita viivoja ovistikkuun. Eli ei kaikilla pcos-potilailla ole korkea lh-hormonitaso.

Ja kannattaa mennä juurikin siinä ennen oletettua ovulaatiota gynelle, normaalikiertoisilla siis juurikin tuossa kp10-14 paikkeilla.

Omaa napaa taas sen verran, että letrozol-lääkitys vaan jatkuu ja joskus vuoden vaihteessa sitten pistoshoitokokeilu. Ekaa kertaa mainittiin ivf-lähetteen teko polilla, kun kävin kontrollissa, eli muutama kierto pistoshoitokokeiluja ensivuoden alkuun ja sitten se on menoa rankempiin hoitoihin. Eipä olis uskonut kun tälle palstalle alkoi aikanaan kirjoittamaan, että tämä menee näin, vaikka epäilys oli heti alkuun että joku on pielessä. Toiveet oli korkealla silloin kun letrot aloitettiin, ja nehän kyllä ovatkin tuoneet avun puuttuvaan ovulaatioon, muttei raskautta. Toivotaan, että mekin vielä joskus vauva saadaan. Taidan jättää nyt tämän palstan taka-alalle, vaikka kiva onkin pitkään yrittäneiden "vanhojen tuttujen" kuulumisia saada tietoon. Mutta tuntuu, että ahdistus omasta "viallisuudesta" kasvaa, kun lukee, että muut tulee raskaaksi luonnollisesti.

Paljon jaksamista kaikille ja onnea matkaan! ❤️

Mustikkainen ❤️

Huomaan saman, tämä palsta ei enää ole ihan paras paikka olla, kun yritys on pitkittynyt niin paljon. Liikun itse nyt enimmäkseen Simpukan face-ryhmissä, joissa keskustelut pyörivät sellaisten asioiden parissa, jotka koskettavat myös itseäni, eli hoitoja ja tutkimuksia ja tuntemuksia niiden ympärillä.

Meillä nyt yk23 ja letroja olen syönyt kolme päivää, tarkoitus tehdä tässä kierrossa inseminaatio. Sivuoireet vastaavat PMS:ää ja harmittaa melko paljon, että joudun siis nyt kestämään henkistä paskaa oloa koko kierron eikä vaan 1.5 vikaa viikkoa. Itkettää, ärsyttää, päätä särkee, huonoa oloa. Ja sit tässä pitäisi vielä yrittää talletellakin! Hah. Huusin miehelle kuin hyeena eilen, ilman mitään syytä. Pelkona nyt, että ovulaatio hyvin mahdollisesti osuu viikonlopulle, eli inseminaatiota ei tehtäisikään. Ja se, että mies tai minä saadaan flunssa. Koronan takia todella tiukat kriteerit hoidonpääsystä ja meillä oli lähellä, ettei saatu ilmoittautua kun mies on vähän tukkoinen. Ylimääräinen stressi tästäkin nyt, ettei vaan saada normi syysflunssaa (siis sellaista, jonka kanssa normiaikana ei olisi edes pois töistä). Lisäksi minun pitäisi laihduttaa 10kg. Että lycka till vaan itselleni.

Ensi viikolla ultra ja toivon hartaasti, että ovulaatio hiukan aikaistuu lääkkeiden myötä, buustia ainakin pitäisi tulla.

Hei taas kaikille. Osanotot menetyksen kokeneille ja onnittelut tärpänneille ❤️.

Meillä nytkähti nyt lapsettomuusprosessi eteenpäin kun käytiin ensikäynnillä julkisella puolella. Tutkimukset kun on jo tehty niin tästä nyt suoraan inseminaatioon sit. Yk22 on lopuillaan, tänään jo tiputteli, joten menkat alkanevat loppuviikosta. Tarkoitus on siis aloittaa letrot heti ensi viikolla ja sit luget tukemaan loppukiertoa. Saa nähdä miten ämmän näiden hormonien kanssa käy ✌️.

Yksi mukava juttu ilmeni kun lääkäri tutki minut. Yleensä olen sheivannut ennen gynellä käyntiä, sitähän haluaa ikään kuin olla freessi tai jotain, mut nyt en jaksanut, eli paikat vähän rehotti. Noh, hyvä puoli tässä oli se, että lääkäri kiinnitti huomiota siihen, että minulla on karvankasvua aika laajasti reisien ja vatsan puolella. Lopputulema on, että minulta otetaan laajempi hormonipakettikoe, mm. testosteroni. Joten hyvä, etten sheivannut! Jos tässä nyt sit olisi jotain pikku-häikkää, joka voisi vaikuttaa johonkin. Toinen asia, mistä oli puhe oli paino. Minulla on n 15kg ylimääräistä ja olen erittäin tietoinen tästä, ahdistukseen asti. Kehoitettiin laihduttamaan, mutta asia esitettiin hyvin empaattisesti, onneksi. Ongelmani liittyy vahvasti siihen, että teen kolmivuorotyötä eikä arjessa ole minkäänlaista rytmiä.

Mutta siis. Ihan positiivisin mielin nyt kokeilemaan jotain uutta. Katsotaan miten käy. Inseminaatiossa on vain 15% onnistumismahdollisuus, joten toiveet eivät ole sinällään korkealla. Mutta IVF:ään on muutenkin jonoa, joten parempi tehdä edes jotain. Nyt täytyy vaan miettiä miten työpaikalla järjestää mahdollisia poissaoloja toimenpiteiden takia. En haluaisi kertoa pomolle tästä, mut pakko se on mikäli joutuu olemaan päivän varoitusajalla poissa töistä. Plaaah.

Tällaista raporttia vaan. Kaikille kovasti tsemppiä omiin kiertoihinne! 😊