Pitaatti

Aika matelee, vaikka nyt viikkoja kasassa "jo" 7+0 :) Ensi viikon torstaina olis se eka neuvola...jännittää, eikä malttais sitäkään odottaa!

Me ollaan raskaudesta kerrottu molempien äideille, mun isoveljelle ja miehen veljille (3kpl) ja tietysti näitten kaikkien poikien puolisot tietävät. Ja sitten kaikki ne ihmiset, joille anoppini on mennyt juoruamaan... >:/ Omille pikkusisaruksilleni kerron kun on enemmän kerrottavaa.

Ajatukset tosiaan myllertävät laidasta laitaan, ja raskaus ja vauva on jatkuvasti mielessä...mutta sen verran taitaa itselläni se epätodellinen olo häiritä iloa ja onnea :D Uskoisin siis, että eka neuvola auttaa jonkin verran, mutta odotan kovasti sitä ekaa ultraa. Silloin kun pääsee näkemään ja kuulemaan, että siellä tosiaan on joku, sen uskoisin olevan se isoin juttu, millä saa tietynlaisen mielenrauhan.

Täyttelin jo vähän niitä neuvolan esitietolappuja, ja kun tässä on muutenkin mielessäänkin listannut asioita, niin on kyllä ristiriitaiset fiilikset. Mä jännitän niitä kilpirauhastestin tuloksia paljon. Lisäksi kaikki "kauhukertomukset" ilkeistä neuvolantädeistä ja lääkäreistä (itselläni on reilusti ylipainoa). Huoh. Mitähän muuta vielä. Niin, tosiaan, tupakointi. Olen kyllä vähentäyt niin paljon saatuani tietää olevani raskaana, että ehkä pääsen irti jo tämän viikon aikana. Haluan painottaa, että tiedostan nämä riskit kyllä, enkä toivo lynkkausmeininkiä. Olen itse ollut raskausajan tupakointia vastaan aina, ja olen edelleen. Toitotin, kuinka lopetan seinään, kun plussa ilmestyy...muttei se mennytkään niin. Yritin kyllä, parikin kertaa, mutta järkyttävät pulssin jyskytykset ja kammottava olo "pakotti" toiseen vaihtoehtoon, eli vähitellen lopettamiseen. Apuna olen käyttänyt nikotiinitonta sähkötupakkaa, koska en missään nimessä halua korvikkeen sisältävän lähes samoja myrkkyjä kuin itse tupakan. En siis usko pääseväni nikotiiniriippuvuudesta eroon käyttämällä nikotiinia korvikkeena...Olo on alkanut helpottua, ja koska läheisten tuki tässäkin asiassa on ollut suuri apu, tiedän onnistuvani.

Vaikka meillä olikin yritystä takana jo useita kuukausia, tammikuusta asti, ja tämä oli ihana ja toivottu asia, ihmettelin kyllä todella, että näin kävi. Olin siis lähinnä jo ajatellut, että ehkä en voi tulla raskaaksi, ylipainon takia. Aloittelinkin jo laiharia, joka päättyi lyhyeen, kun tajusin oireiden viittaavaan raskauteen. Niin kai se menee, että kun "lakkaa ajattelemasta" koko asiaa, niin sitten se tapahtuu. Näin meillä siis kävi.

Tämä palsta on ollut suurena apuna, kun itselläni ei sellaisia ystäviä ole, joiden kanssa voisin tästä puhua ja purkaa tuntojani. Tosin, nyt tuntuu kuin olisin "porukan pahis" huonoine elämäntapoineni.

Oireista sen verran, että suurta muutosta ei ole oikein mihinkään suuntaan. Tissit on aivan hel*etin kipeät, ja varsinkin yöllä kun kääntyilee - tai kun herää siihen kipuun, kun mies unissaan kourii -...Taytynee käydä ostamassa jotkut rintsikat, joilla on hyvä nukkua. Kuvotusta on edelleen päivittäin, mutta vieläkään en ole oksentanut. Menkkamaisia kipuja on ollut vaihtelevasti, ilmeisesti kohdun kasvukipua siis. Pariin otteeseen on ollut todella kovaa kipua, mutta helpottanut sitten onneksi.

En tiedä mistä johtuu, mutta aina, kun ajattelen meidän tulevaa vauvaa/lasta, ajattelen tyttöä. Todella outoa, koska en ainakaan tietoisesti toivo juuri nimenomaan jompaakumpaa. Sattuipa silmääni myös juttuja siitä, että muutama päivä ennen ovista alulle laitettu on todennäköisemmin tyttö (kuten meillä). No, tämä jää nähtäväksi, tietenkin. Onko muilla tälläistä? Vai toivotteko nimenomaan tyttöä/poikaa?

Intoilusta vielä sen verran, että kuten olen aiemmin todennut, kärsivällisyys ei ole mun juttu :D Mä olen aivan valmis jo hakemaan pinnasängyt ja kasan vaatteita ja kaikkea ihanaa pikku vauvakamaa...mutta järki on onneksi sen verran mukana, että odotetaan nyt, että tietyt asiat varmistuu ja päästään muutenkin pidemmälle... :)

Pahoittelut superpitkästä jorinasta, mutta omaa oloa helpotti taas purkaa ajatuksiaan...

Tsemppiä ja hyvää vointia kaikille odottelijoille!

Pitaatti 7+0

Eilen starttasi 6. viikko...tuntuu että aika suorastaan matelee! Mitään kummempia oloja ei oikeastaan ole, pientä yökötystä vaan, ja tää turvotus :O On sellanen michelin-mies - olo. Ja väsyttää. Tissit on edelleen niin kipeet että yöllä kylkeä kääntäessä herää kipuun...kumpa tää helpottais edes vähän! Nää on myös kasvaneet/täyttyneet niin, että mä en kohta tiedä mistä joudun rintsikkani ostamaan -.- Hah, ja aamulla ei tarvi haaveilla unien jatkamisesta, koska on niin jäätävä pissahätä heti kun herää! :D

Eilen nukkumaan mennessäni säikähtelin jo vähän, mahassa tuntui sellaista outoa kipua, ja tuntui että kesti tosi kauan...pelotti jo et tähänkö tää raskaus loppui. Huh. Onneks ei kai ollut ilmaa ihmeempää.

Vitamiineista, mä ostin kanssa minisun mama-multivitamiinia, siinä pitäis olla aika kohdillaan nuo vitskut ja hivenaineet, ja muihin vastaaviin verrattuna oli aika edullinen.

Vaimomamma89: Meillä mies on ollut se "vauvakuumeilija" oikeastaan koko yhteiselon ajan...eli PITKÄÄN. :) Eli on kyllä innoissaan ja onnellinen, ja tiedän, ettei mun tarvi edes kysyä vaipanvaihdosta tms., ne on molempien hommia, ja varmasti mielellään kaikkea tekeekin :)

No, hyviä ja onnellisiakin asioita väsymyksen seasta; musta tuli maanantaina täti! :) Veljeni avovaimo synnytti kauan odotetun typykän <3

Meillä se eka neuvola tosiaan vasta kahden viikon päästä. Kai tässä vois alkaa niitä esitietolappusia täyttelemään. Kummaa, mulle ei kyllä puhelimessa sillon sanottu mitään tosta että pitäs olla pissaamatta joku tietty aika :O Ja meidän aika on siis ihan aamusta, klo 8 kieppeillä...

Jonsteri, mulla on kans siis oikein päähänpinttymä lappuhaalareista! :) Löysin jo parit kivat jostain nettikaupoista, mutta hintaakin on sit aika makoisasti... Oon jo muutenkin etsiskellyt sellasia, mut nyt tietty haussa sellaset, mihin kasvavan keissin saa mahtumaan :)

Mieliteoista  on ehkä vähäisesti jotain...kaikkea terveellistä tekis mieli, ja on tosi nirso olo. Ja mähän olen melkeinpä kaikkiruokainen! Leipä ei oo kelvannu, samoin kaikki lämmin ruoka vaan tökkäsee ihan yhtäkkiä, eikä mene enää alas.

Pari päivää sitten oli ihan pakko saada sitruunaa, ja hainkin ihan hedelmänä ja sellasena tiivisteenä. Kun sitruunaa löyty kaapista, olin tyytyväinen! :D Ei vaan, kyllä oon sitten sitruunavettä juonutkin muutaman lasillisen. Oliiveja on myös muutama maistunut, mut se ei normista poikkeakaan.

Yksi, mihin tuli myös himo, oli tattaripuuro! Se on ollut aina mulle ihan lapsesta asti sellainen harvoin syötävä herkku, jota mieheni ei taas arvosta lainkaan :D Ja nimenomaan kokonaisista suurimoista tehty, nam!

Kaikki tuntuu yhtäkkiä närästävän, etenkin aamukahvi. Todella ärsyttävää. Syytän aineenvaihdunnan muutoksia, ja sitä, että kun yököttää, niin varmaan mahan sisältö hieman torveenpäin nousee. Tiedä siitä sitten. Pissalla saa myös juosta melko tiuhaan.

Neuvolasta tulikin tuossa pari päivää sitten esitietolomake ja jotain kyselylomakkeita ruokailusta ja alkoholin käytöstä. Ja joku tietovihkonen sikiöseulonnoista. Mutta tässä nyt vielä on paljon aikaa siihen ekaan käyntiin.

Ai, mulla jäi viikotkin kertomatta! :D Elikkä nyt siis vasta 4+6. Ja luulisin ainakin että kaikki tamperelaiset synnyttää TAYSissa.

Luulin että kaikki asia tuli tossa jo höpötettyä, vaikka yritinkin innostuneen höpinän tiivistää mahdollisimman lyhyeksi.

Ei ole ollut juurikaan mitään viluntunnetta, lähinnä semmosta yhtäkkistä kuumotusta ja tuskanhiki päällä. Mä taidan muutenkin olla kuumeilun suhteen outo tapaus, kun mulla on aina kuumeessa ennemminkin kuuma eikä kylmä :O Muutoin sitten palelenkin tosi herkästi...ja muunmuassa siksikin epäilyttää mitä kilpirauhaskokeet paljastaa.

Ja onhan tässä oireista vielä ihan tajuton turvotus! Maha on jo viikon ollu kun ilmapallo, kun nestettä kertyny. Ja ilmavaivaakin on.

Mua jänskättää kans mun verenpaineet, en oo nyt pitkään aikaan mitannu, mutta mulla on aina ollu jännityspaineet. Vuosia sitten pillerien aikaan sitä seurailtiin, mittailin kotona ja ihan normilukemat oli...mut aina lääkärillä/hoitajalla pomppas johonkin 90-100/125-130. Ton takia yks hankalampi tohtori päätti jopa vaihtaa mun pillerit ja vielä 2 kertaa, eikä muutosta tullu. Tietenkään, kun ei paineissa mitään vikaa ollu! Pillerit oli sitten niin epäsopivat että lopetin sitten silloin ne. Huoh. Ärsyttää vaan jos tuleva neuvolantäti on sellanen, ettei kuuntele tälläsiä asioita.

Jää nähtäväksi, tietty. Hullua touhua laittaa kärsimätön ihminen odottamaan näinkin kauan ekaa käyntiä :D

Ai niin, ja laskurin mukaan LA olis sitten 13.5.2015 :)