Ördög

Tällainen ketju on jo olemassa. Eikö ole parempi että AP tutustuisi siihen?

https://www.vauva.fi/keskustelu/3435035/mita-yliluonnollisia-juttuja-te…

Kiva ketju, toivottavasti tämä elää pitkään.

Pioneeritoveri. Oli jännää selailla sitä Kaukajärven kirjaston lehtihyllyssä vuonna 1982.

Mutta Meksikonlahti nimetään uudelleen "Gulf of Americaksi". Ja tämä kipale on kirjoitettava uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveintä kuraa on lasten dubatut 🤢🤮

Miten ne sitten pitäisi esittää, alkuperäiskielelläkö? 

Totta kai. Minä opin lukemaan jo kolmevuotiaana 60-luvun lopulla, yksi syy siihen oli katsomieni tv-ohjelmien tekstitys. Ja mitä enemmän varhaisessa vaiheessa kuulee alkuperäiskieltä, sitä paremmin oppii sitä ääntämään.

Minulla oli yliopistossa amerikkalainen opettaja, joka oli opettanut Suomen lisäksi muissa pohjoismaissa ja silloisessa Länsi-Saksassa. Hän sanoi, että pohjoismaissa osataan ääntää englantia huomattavasti paremmin kuin Saksassa, koska meillä tv-ohjelmat ja elokuvateatterielokuvat tekstitetään, ei dubata, ja kuulemme pienestä alkaen aitoa vierasta kieltä.

Saksalaiset menevät varmaan vieläkin leffateatteriin katsomaan, miten Anthony Hopkins solkkaa Hannibal Lecte

Muuten - Norjan Ylen eli NRK:n sivustolla on juuri tänään julkaistu pitkä juttu elokuvien dubbaamisesta. Siinä haastatellaan saksalaista Gerrit Schmidt-Fossia, joka kaikissa Leonardo DiCaprion tähdittämissä leffoissa lukee nimenomaan hänen vuorosanansa. Kukaan muu Saksassa ei saa lukea DiCaprion repliikkejä, eikä Schmidt-Foss esiinny kenenkään muun ääninäyttelijänä kuin Leonardon. Schmidt-Foss kertoo tuntevansa DiCaprion perinpohjin, hengitystä myöten, vaikka he eivät ole koskaan tavanneet. Ja ulkonäöltään he ovat aivan erilaisia ...

https://www.nrk.no/kultur/xl/tysklands-egen-leonardo-dicaprio-1.17100909

Jutussa kerrotaan myös, miten Hollywoodissa nykyään vaaditaan kuulla muiden kielialueiden ääninäyttelijöitä, ennen kuin heidät hyväksytään elokuvien dubattuihin versioihin. Kun Tarua Sormusten herrasta ruvettiin levittämään maailmalle, ohjaaja Peter Jackson istui Uudessa Seelannissa kuuntelemassa ääninäytteitä. Hän ei ymmärtänyt sanaakaan kiinalaisen Klonkun tai turkkilaisen Gandalfin höpinöistä, mutta hänellä oli valta päättä oliko kyseinen ääni sopiva kyseiselle hahmolle.