Ördög

Vierailija kirjoitti:

Aika harva noista vapaaehtoisesti lapsettomista naisista mitään kovin hyödyllistä tekee, ainakaan muiden kannalta. Lähinnä oma nautinto on keskiössä näillä.

Hah.

Vanhempani kuoli, kun oli 12 ja toinen meni siitä jokseenkin sekaisin. Otin hyvin nuorena vastuun sekä vanhemmasta että nuoresta sisaruksestani. Meillä olisi jäänyt laskutkin maksamatta, jos minä en olisi niistä huolehtinut.

Menin työelämään myös hyvin nuorena, koska ei ollut varaa lähteä opiskelemaan kauemmaksi, sillä vanhemmalta olisi mennyt kotitalo alta. Hän löysi sitten uuden miehen ja muutti heti tämän kanssa yhteen, jätti minut niille sijoilleen 19 v. Tappeli vielä sisareni ja minun osuudesta kotitaloon, siis toisen vanhemman perinnostä, miten se kuuluu hänelle, jolla on paljon kuluja uuden elämän alkaessa. Totta, mullahan ei ollut uutta elämää, vain sitä vanhaa.

Sisarukseni sai kaksi lasta pienellä ikäerolla hyvin nuorena, joten sielläkin mua tarvittiin. Mielelläni autoin, ihania lapsia.

Siinä vaiheessa totesin, n. 27 v että omia en halua. En halua enää tämän enempää näitä vastuita ja tiedostin, miten tosiaankin 24/7 se vastuu on. Jatkoin töissä ja etenin mukavasti uralla, koska todellakin olen vastuullinen, sovinnollinen ja kokonaisuuden kannalta parasta ratkaisua hakeva.

Nyttemmin olen 55 v ikäihminen, hyvässä parisuhteessa ja todella onnellinen elelijä kirjojeni, puutarhani ja pienten matkustelujen parissa. Pienten, koska sain maailmalla matkustelusta tarpeeksi niin töiden suhteen kuin sen, että olen kolme kertaa ottanut vuorotteluvapaan, jonka vietin 1 kerta YK ja 2 kertaa Unicefin vapaaehtoistyössä kentällä toimittamassa logistiikkapalveluja.

Aika monta kertaa olen saanut kuulla, että miksi et ole lapsia tehnyt ja blaa blaa. No veroni olen maksanut ja säästänyt vanhuuden varalle, jotta on sitten hoivakodeissa mistä ottaa sen pienituloisen äidinkin hoivamaksuihin, joka makaa viereisessä punkassa.

Yksi lapseton ystävä on. Hänen äitinsä asuu hänen luonaan.

Hieno kertomus! Hyvää kesän jatkoa!

Olen töissä. Ehdin tänne tullessa sauvakävellä puolisen tuntia, mutta lämmin, pilvinen, nihkeä sää ei kyllä ole reippailua ajatellen erikoisen miellyttävä. No, onneksi duunipaikan sauna on kuumana. Työvuoro päättyy kymmenen jälkeen. Jos silloin on viileämpää ja kuulaampaa, niin teen vähän pidemmän lenkin, ja poikkean ehkä jossakin tuopilla. Makoisaa mittumaaria kaikille!

Ajattelemisen aihetta.

Nykyään harvoin kuultu kesäbiisi vuodelta 1987. Sen jälkeen kun Olli Lindholm poistui keskuudestamme vain 55-vuotiaana, ei voi olla tuntematta haikeutta kun kuulee sanat Vasta haudassa lepäillään / Meitä varten huominen on.

Kumma kyllä myös amerikoissa on tehty biisejä keskikesän öistä.