Ördög

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valvoin yöllä lapsena pimeässä huoneessani, kun kaikki muut nukkuivat, kunen jostain syystä saanut nukuttua ja koulun asiat ahdistivat.

Mietin, että koko maailma nukkuu, miten pelottavaa. Kuuntelin siis isosta mankastani yöradiota, oli ihmeen lohduttavaa kuunnella Pekka Saurin rauhoittavaa ääntä ja aikuisten kummallisia ongelmia. Silloin tiesin, että ainakin Pekka Sauri ja yölinjalle soittavat olivat myös hereillä, vaikka ikkunasta näkyi vain pimeää.

Minä taas kakarana nautin yöstä, koska kaikki (tai ainakin useimmat) muut olivat nukkumassa. Oli rauhallista. Ei tarvinnut pelätä. Kukaan ei soittanut keskellä yötä. Ainakaan huvikseen. Eikä luuriin kilahdellut viestejä tai sähköposteja, kun sellaisia ei edes ollut.

80-luvulla lapset ja nuoret ol

Olen muutaman vuoden vanhempi kuin sinä. Itselleni tuo Kuninkaan kirja "Ufojen jäljillä" osui käteen tamperelaisessa divarissa, muistaakseni vuonna 1983 tai 1984. Muistan kertomukset ufojen ryöstämistä ihmisistä. Silloin uskoin niihin todella, mikä aiheutti kylmiä väristyksiä. Varsinkin tarina 11-vuotiaasta Oliver Thomas-nimisestä walesiläispojasta, jonka muukalaiset veivät mukaansa jouluaattona 1909, jäi pysyvästi muistiin. Mutta kiitos internetin, tiedän nyt että kyseessä on täysin sepitetty juttu, joista on erilaisia muunnelmia.