Ördög
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että ne jotka kaipaavat niitä aikoja niin toiset vaan etsivät epäkohtia niistä ajoista. Kukaan ole väittänyt että se oli täydellistä elämää. Hivin pelko? Heh mikä pelko täällä on ollut viimeiset kolme vuotta? Kuulemma miljoonia kuolleita ja joukkohautoja ympäri maailmaa. Lol.
Minä pelkäsin ydinsotaa ja atomivoimaa. Kävin äidin kanssa katsomassa jonkin elokuvan, johon oli koottu mm. amerikkalaisia opetusfilmejä 50-luvulta. Se oli mustaa huumoria, mutta minua kammotti. "Duck and cover" oli ohje, jota siinä toistettiin pienille koululaisille, jos ydinpommi räjähtää. Alas ja piiloon.
Kävin katsomassa äidin kanssa sitten "kevyempääkin" kuten Tohtori Outolemmen.
Tv:stä tuli dokumentteja säteilyn vaaroista.
Aloin nähdä aiheesta painajaisia. Kunnes tapahtui Tsernobylin onnettomuus. Jostain syystä painajaiset loppuivat siihen.
70-80-luvulta kaipaan rauhallisempaa ja verkkaisempaa elämäntyyliä. Työpaikoilla ihmisillä oli enemmän aikaa tehdä työ mahdollisimman oikein. Nykyään pitäisi työt tehdä vain mahdollisimman nopeasti. Joskus tuntuu, ettei ketään kiinnosta, menevätkö ne väärin vai oikein.
Joskus kaipaan myös sitä, ettei sunnuntaisin ja pyhinä ollut niin moni paikka auki. Pyhäpäivä tuntui enemmän pyhältä silloin. Nyt ei arjen ja sunnuntain tai pyhäpäivän välillä ole yhtä selvää eroa.
Toisaalta kirjoitin teininä 70-luvulla satua yhteiskunnasta, jossa kaupat ja ravintolat ovat auki 24/7. Ajatus tuntui fantasialta silloin.
S.Kubrickin "Tri Outolemmen" oheen ehkä koskettavin kertomus (jonka nähnyt) ydinsodasta oli Raymond Briggsin "When The Wind Blow" - sarjakuva (="Minne tuuli kuljettaa"), jossa kerrotaan ydinsodan alla olevassa maailmassa elävästä herttaisesta englantilaispariskunnasta.
Totta puhut. Todella vakuuttava tarina, joka ensin ilmestyi sarjakuva-albumina 1982, ja piirrosfilminä 1986. Kun tieto ydinhyökkäyksen alkamisesta lähetetään radiossa, herttainen pariskunta kommunikoi näin:
(Jim) "God almighty, Ducks. There's only three minutes to go."
(Hilda) "Oh dear. I'll just get the wash in."
(Jim) "Come back you stupid bitch, and get in the shelter."
(Hilda) "How dare you talk to me like that, James."
Briggs, joka muuten kuoli tämän vuoden elokuussa 88-vuotiaana, piirsi ja kirjoitti myös vanhempiensa liikuttavan elämäntarinan. "Ethel and Ernest" ei ole käännetty suomeksi.
Ördög kirjoitti:
Ördög kirjoitti:
Toissapäivänä kävin ensimmäistä kertaa hölkkäämässä yli vuoteen. Paikat on hieman kipeinä, kuten kuuluu olla, mutta olo on ihan jees.Tänään riittää reipas kävely., samoin varmaan huomenna. Kenties perjan- tai lauantaina on taas ripeämmän lenkin aika.
Pari tuntia sauvakävelyä lauantaina, samman verran (tai hiukan vähemmän) eilen. Ja tänään reipasta kävelyä, ja tunti verkkaista hölkkäämistä. Sen perään saunaan. Reisiä ja pohkeita jomottaa mukavasti. "It hurts so good", kuten John Mellencamp tuskaili ihan toisesta asiasta.
Melkein kaksi tuntia sauvakävelyä eilen, tänään taas hölkkää.
Toivon hartaasti, että tästä vanhasta hillbillyhupailusta voisi kohta tehdä päivitetyn version, "Putin Kicked the Bucket".
https://alphahistory.com/coldwar/ray-anderson-stalin-kicked-the-bucket-…