Ördög

The Beach Boys: Little Honda

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä virpomisperinne oikein sitten on ja on ollut? Ei meillä ollut sellaista 1950 tai 1960 luvulla. Asuimme Turun ulkopuolella ja lapsia oli isot joukot tuohon aikaan. Kukaan ei mitään virponut, ei koulussakaan puhuttu mitään virpomisesta. Mikä perinne ja mistä kotoisin tuommoinen on? 

Mä olen ollut koululainen 1970-80-luvuilla, ja sisarukseni 1980-90-luvuilla. Kukaan ei silloin meilläpäin koskaan virponut. Etelä-Suomessa asuttiin. 

Sama täällä. Olen syntynyt 1970, ja viettänyt vuodet 1972-89 Tampereella ja Kangasalla. Ei ole siltä ajalta mitään muistoja virpojista (eikä Halloweenista). Mutta kerran vietin pääsiäistä sukulaisten luona Espoossa (joka siihen aikaan oli paljon maalaismaisempi), ja silloin kierrettiin pääsiäisnoitina tuttujen luona. Mielenkiintoista lukea, miten perinteet muuttuvat ja sekoittuvat, ja miten siihen suhtaudutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä sitä, että meistä jää muistojälki vain kahden seuraavan sukupolven ajan. Nimi ehkä jää johonkin sukupuuhun, mutta kukaan ei enää sen jälkeen tiedä, millaisia ihmisiä me oltiin.

Niin. Onhan sitä aika hullua odottaakaan, että kukaan muistais ja muistelisi ihmisiä, joita ei ole ikinä tavannut. Vaikka se sitten olisikin oma isoisoäiti tai isoisoisä. Elämän aikanakin tapaa kuitenkin niin paljon ihmisiä, joista aika monesta muodostuu merkityksellisempiä, vaikkei he olekaan sukua, mutta ovat eläneet osana omaa elämää. Lisäksi elämä on lyhyt, joten on se vähän elämän tuhlaustakin käyttää aikaa joidenkin sellaisten muisteluun, jota ei ole tuntenut ikinä mitenkään.

Eri mieltä. Minusta on tosi mielenkiintoista kuunnella esim isotätini nauhoitettua kerrontaa nuoruudestaan 1920-luvulla, ja miettiä minkälaisia ihmisiä hänen ja mummoni vanhemmat olivat. Luen Ksnsalliskirjaston digitoituja lehtiä ja löydän kotikylän uutisia, joissa mainitaan tuntemiani ihmisten vanhempia, isovanhempia ja iso-isovanhempia. 

Niitä lehtiä on todella mielenkiintoista tutkia. 1920- ja 30-luvuilla kaikissa rikos- ja onnettomuusuutisissa kerrottiin empimättä kaikkien osallisten nimet. Tähän tapaan: "Eilen tapahtui Hätylän kylässa järkyttävä onnettomuus, missä työmies Matti Korhosen 6-vuotias tytär Annikki putosi kaivoon ja hukkui."  Tai: "Liusjärven työväentalolla sattui lauantai-iltana karmea verityö. Pirtua nauttinut muonamies Santeri Vilhunen puukotti hengiltä renki Veli Räsäsen ja haavoitti vaikeasti puuseppä Juhani Saarea." Kun tekee hakuja omien sukulaisten tai tuttujen nimillä, saa tietää sangen yllättäviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on edelleen ihmisiä joiden isoisä on syntynyt 1700-luvulla. Aika hurjaa, eikö? 

 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tassa-puhuu-1700-luvulla-syntyneen-…

 

Tuo toinen lapsenlapsi kuoli vajaa vuosi sitten. 

Tuo mainittu Lyon Gardiner Tyler  oli syntynyt 1925 ja kuoli 2020. Hänen nuorempi veljensä, Harrison Ruffin Tyler, kuoli viime vuoden toukokuussa. Hän oli syntynyt 1928.

https://en.wikipedia.org/wiki/Harrison_Ruffin_Tyler

Isoisän syntymän ja viimeisen lapsenlapsen poismenon välillä kului 235 vuotta!

Toinen isoisäni (faijan puolelta) oli syntynyt 1896 ja kuoli 1985. Olin silloin viidentoista.

Äijä oli terävä ja vireä loppumetreille saakka, ja hän kirjoitti viimeisinä vuosinaan muisteluksia pitkän elämänsä varrelta. Niissä hän kertoo, miten hän ja muut naperot leikkivät brittien ja buurien sotaa, miten Suomessa oltiin mielissään japanilaisten menestyksestä sodassa Venäjää vastaan, miten Bobrikovin muuhra herätti yleistä riemua jne.