Oliivipuu

Hei kaikille! Olen lukenut tätä ketjua jo melkein alusta saakka; on ollut ihanaa lukea teidän kuulumisia ja fiiliksiä yrittämisesta. Näistä asioista kun ei oikein livenä "uskalla" kenellekään puhua, niin tuli itsellekin tunne että haluaa purkaa ajatuksiaan jonnekin. Olen 30v ja ensimmäinen lapsi on toiveissa. Meillä on siis aloitettu yrittäminen kesän lopulla eikä toistaiseksi ole vielä tärpännyt. En osannut kuvitella, että tämä lapsen yrittäminen voisi olla näin raastavaa ja tuntuu, että välillä on oikeasti sekoamassa!! :D Kolmet menkat on nyt jännitetty, että tuleeko ne vai eikö ne tule ja sieltähän ne on sitten aina lopulta tulleet. Olen ennen tunnistanut ovulaation limoista, mutta nyt tuntuu että yrityksen alettua oviksetkin on joko jääneet tulematta tai sitten muuttuneet jollain lailla... Viime kierrossa tikuttelinkin, mutta lh ei ollut koholla missään vaiheessa... Olen sen verran insinööriluonne, että olen tottunut suunnittelemaan ja pitämään asioita kontrollissa, eli tämä tällainen jännittäminen ja epävarmuus on aivan hirveää... :D:D On googlattu kaikenlaisia kikkakolmosia, joilla voisi edesauttaa raskaaksi tulemista jne. Ironista että pitäisi olla stressaamatta ja antaa asioden edetä omalla painoillaan, mutta piruvie miten tässä voi olla miettimättä asiaa. Päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia siitä, että mitäs jos ei onnistuta ollenkaan... Samalla toki tajuten, että lapset ei tule kuin Manulle illallinen ja kolmen kuukauden yrittäminen on vielä tosi lyhyt aika... Huhhuh...kiitos ja anteeksi vuodatuksesta! Tsemppiä kaikille meille yrittäville ja oikein paljon onnea kaikille plussanneille ja jo lisääntyneille!! :)