Ock

jo ihan lähdön tunnelmissa:).



Mullekin tuli eilen kaverin mieheltä tekstari,että terve tyttö tuli!

Ja se oli vaan joku kaks vko mua edellä eli viikolla 37(?), joten tuli tässä ihan tajuttua että se aikahan on ihan lähellä!



Mulla kyllä ei vaan oo mitään tuntemuksia siihen suuntaan,toisaalta ihan hyvä ettei vielä ookkaan,niin ei tarvii täällä kärvistellä.

Välillä jopa ihan unohtaa olevansa raskaana,kunnes poika muistuttaa..:)

Mutta joku teistä lähtee varmaan jo ihan pian,Puolkymppi viimeistään torstaina.Se olisi kyllä kummallista lähteä käynnistykseen tai suunniteltuun sektioon,ottaa laukku mukaan ja lähteä pikku hiljaa..käydä vaikka pikimmiten kaupassa matkalla:).

Ite en oo vieläkään päättänyt synnytystapaa...



Tervetuloa Uudelle,Lyylikö se oli..!

Ja muille hauskaa päivänjatkoa!



Nyt lähdetään ihanan ilman kunniaks ulos katsomaan miten meri jäätyy:)

OcK ja pulleropoika 35+3

on äippäloman VIRALLINEN ensimmäinen päivä:)



Heräsin siihen että huomasin huutelevani ääneen " nouse vaan,ei haittaa" ...:D Eli puhelin soi ja luulin että se on miehen herätyskello,hih.

Raskausaikana on kyllä niin sekavia unia,että oon tosi usein herännyt siihen,että huutelen jotain,vaikka normaalisti tällasta en tee...



Mä kyllä edelleen muuten nukun kuin tukki,kerran yössä taidan käydä vessassa...Hyviä unia toivon teillekin,väsyneenä kun on ihan kamalaa.



Joo,hullu oot Piitu-Miina kun korkkareilla kuljet! Mäkin oon joutunut luopuun niistä jo ajat sitten ku ei jalat vaan kestä.

Välillä tuli niitä päiviä ku ällötti tää himaverkkaritouhu ja sit halus töissä olla joteski " naisellisempi" ja laitto naiskengät,mut sit aina tulin itkua vääntäen kotiin. Kyllä sen kauneuden eteen näköjään pitää kärsiä...Tai sit pitäis vaan tyytyä tähän ei niin kauniiseen oloon.



Mä myös hain lauantaina joulukorttivehkeet Tiimarista ja Sinellistä...

Valitsin sellaset 3D jutut,missä leikataan samaa kuvaa useaan kertaan koko ajan pienentäen ja sitten ne liimataan päällekkäin.

Niistä tulee kyllä tosi hienoja,sellasia kohokuvia,mut VOI LUOJA miten hidasta hommaa!!! Sain vkonlopun aikana tehtyä hädin tuskin 4 korttia ja joku 40 pitäis tehdä...Että semmonen pikku projekti,ei pitäis ainakaan päästä tylsistyyn!



Omaan masuun ei kummia kuulu...Poika siellä välillä möyryää ja täyttää kyllä koko tilan.

Täälläkin hikkaillaan tosi usein,mut mä en oo huomannut mitään tiettyä ruokalajia,josta se enemmän innostuis...

Täällä kun joskus oli juttua tosta painon noususta...Niin itelle tullut 25kg... Oon 176 pitkä ja lähtöpaino oli noin 65kg(BMI 21) ja on kyllä tullut neuvolassa haukkumisia! En vaan voi sille mitään,syön ihan samalla tavalla ja suht terveellisestikin mielestäni(kasvissyöjä) ,mut paino vaan nousee...Edellisessä raskaudessa kävi samoin,vaikka kävelinkin työmatkat 5km joka päivä loppuun asti. Kättärillä lääkäri sanoi,kun valitin siitä että neuvolatäti koko ajan valittaa,että älä sä siitä välitä,hyvältä näytät! Niin päätin lopettaa välittämästä,en mä nyt nälässäkään voi olla!



Ootteko muut huomannut,että kahvi ei maistu..?



Ock + pulleropoika 35+2

Tulipas nukuttua mahtavasti!

En halua ripotella suolaa niiden haavoihin,joilla yöt ei niin onnistu(tiiän mitä sekin on..),mutta ihan omaksikin yllätykseksi oon nukkunut ihan miälettömän hyvin:)



Kamalaa on tapahtunut teillekin Ponnari ja Myy!

Itse ainakin olen joutunut nyt toisella raskaudella käymään sitä paljon läpi,vaikka joskus haluaisi vaan unohtaa...

Ensin joutui kertaamaan sitä töissä (oon vielä asiakaspalvelussa,jossa samat asiakkaat kun äippälomalle jäädessä...) ja vastailemaan kysymykseen,että " no,kumpi tuli?" . Mitä siihenkin voi sanoa..." ööö,no tota poika mut se tota kuoli..." Ja sitten asiakas menee ihan paskaks,parhaissa tapauksissa alkoi itkeen ja sit mä huomasinkin lohduttavani niitä...Varsinkin naiset,joilla on omia lapsia,otti tosi raskaasti. Minähän en edes oikeastaan tiedä mitä menetin...Joten voi olla että kun tää toinen pullero tulee ulos,niin vasta tajuaa kunnolla!



Ja nyt taas töissä on saanut vastata kysymykseen " onko tää sun eka?"

Välillä oonkin sanonut vaan että on,jos en oo jaksanut kerrata.

Mut sit yleensä ne alkaa kertoo ja neuvoo jotain loppuraskaus juttuja ja sitten mä kuitenkin huomaan sanovani että " no itseasias oon mä ennenkin ollut,mut..."

Ja mulla ei sinänsä koskaan oo ollut vaikeuksii puhua siitä,itseasiassa jopa tykkään ku oon semmonen puhuja tyyppi,vaikeeta vaan on se toisen reaktio. Oon jopa kuullut kautta rantain.et jotkut on ajatellut mun olevan jotenkin tosi kylmä ihminen,ku pystyn puhuu siitä!

Ihan bullshittii>:(.



PiituMiinako se siellä käy vielä uimassa? Saako näin myöhään vielä käydä? Kun itsekin aikasemmin kävin,mut enää en oo viitsinyt kun joku sanoi,että on tulehdusriski.Se oiskin ihanaa äippälomanajanvietettä jos vielä voi?!?



Hitsi,eilen tajusin kun oltiin kanssa shoppailemassa miehen kanssa,että nyt kun ei tuu enää rahaa mistään,ni pitää oikeesti venyttää pennejä!

Oon töissä ollessa pistänyt ihan kiitettävästi haisemaan kun on kerrankin ollut semmonen duuni,ettei tarvi koko ajan kituuttaa.

Ni nyt ku äitiyspäivärahat tulee vasta joulukuun lopulla,ni oon ihan kauhuissani,et mitä nyt ku ois niin paljon kaikkee joulukrääsääkin kaupoissa ja lahjoja ja vauvantavaroita ja kaikkee!!

Oonhan mä säästöön laittanut,mut ne on siis SÄÄSTÖJÄ!



Enkä tiedä kummasta oon järkyttyneempi,siitä ettei oo enää millä mällätä vai siitä miten onnelliseksi ostaminen mut tekee!?!?!?!?!?!?!



Että menkää te vaan shoppaileen! Mä teen sit vaiks...palapeliä!



Rahanorja Ock sekä pulleropoika,joka perii isänsä TERVEEN suhteen rahaan 35+1

että anteeksi Odottelija80 ja muut jos oon aiheuttanut lisästressiä ja pelkoa mun jutuilla...En tarkoittanut sitä!

Toisaalta on kyllä mun mielestä ihan hyvä kuulla vähemmänkin onnellisia tarinoita,niin osaa ottaa väärät oireet tosissassaan!

Mutta siis no worries,hyvin se menee:) Etkä sä oo ite syömiselläs tms vauvaa vahingoita,nuo ongelmat on useimmiten rakenteellisia eikä niihin pysty vaikuttamaan!

kaikille lohdutuksen sanoista!

Ja omat pahoitteluni Ponnarille ja Myy:lle...Selviskö teillä mikä aiheutti vauvan kuoleman..?

Hauskaa Myy,että meillä on sama L.A! Saa nähä kummalla on vauveli ennen! Ja sellanenkin yhtäläisyys löytyy vielä,että mua kutsuttiin nuorempana aina Myy:ksi kun oli punainen tukka ja ihan pirun kiukkuisen näköinen aina;D...Tosin en tiedä onko toi sun nick vaan tuulesta temmattu vai onko muuta merkitystä?!



Oon tässä miettinyt,että ollaan kyllä pirun onnekkaita kaikki kun on L.A joulun alla...On siis oikeasti jotain tekemistä tälle äitiyslomalle ennen vauvaa. Mulla ainakin tehtävälistalla joulukortit, joululahjat, joulusiivous, leivonta ja jouluruokien teko valmiiksi(ensimmäinen joulu kun ei päästä äiskän herkkupöytään...:(). Eli siis aivan ihanaa kun on tekemistä.

Viime kerralla L.A oli tammikuun lopussa ja luulin oikeesti,että kuolen tylsyyteen kun muutenkin tammikuu on niin pirun turha kuukausi!



Ja Marzille kamalan paljon tsemppiä! Itselle oli viime kerralla aika saman tyyppinen tilanne...Eli raskauden loppuvaiheilla miestä alkoi kamalasti ahdistaa kaikki. Hän oli (on edelleen...) mua aika paljon nuorempi ja kaikki tapahtui niin äkkiä hänelle ja hän alkoi miettimään eroa.Itse olin tietysti ihan paskana ja pelotti jäädä lapsen kanssa yksin.

Kuitenkin hän päätti olla mun tukena synnytykseen asti.

Sitten kun vauvamme menehtyikin, hän meni jotenkin ihan shokkiin,jätti mut ja luulin oikeesti että kuolen ku yhtäkkii menetin molemmat mun pojat. Aika armollinen kuitenkin kului ja muutaman kuukauden itsekseen olon jälkeen hän tuli häntä koipien välissä takaisin anteeksi pyytäen...Keskusteltiin asiat halki ja päätettiin jatkaa yhdessä.Molemmat purki kaiken sydämeltä ja siitä asti(2vuotta) ollaan oltu onnellisesti yhdessä.

Eli siis en tietenkään toivo teille samanlaista kokemusta vaan uskon ja toivon,että kun miehesi saa vähän omaa aikaa miettiä ja ottaa happea,niin toivottavasti tajuaa pysyä teidän kanssa!!!



Toisaalta,välillä kyllä ottaa niin perkeleesti päähän, kun miehet voi tosta vaan pestä kätensä kaikesta ja ottaa aikalisää,samalla kun me naiset olemme 24hoo kiinni tässä fyysisesti sekä psyykkisesti ja joudutaan tekemään pirusti kaikkia uhrauksia,vaikka samoja pelkoja mekin tunnemme! Meillä vaan ei ole vaihtoehtoja!



Katsokaa nyt kun lähtee ihan käsistä tää kirjottaminen ku alkuun pääsi...Mut ei auta ku on tosiaan puolen vuoden ajalta asiaa teille:D:D



Lauantai-illan huumassa OcK!