nyytikki

Pitkästä aikaa kirjottelemassa, hiljasta on ollu palstalla, ehkä syksy vilkastuttaa keskustelua.



Otsikko viittaa omaan fiilikseen, vaikea vieläkin uskoa että oon raskaana. Vauvan liikkeitä odottelen. Sinäänsä mitään merkkiä ei ole että joku olis pienellä vialla, kai tää on jotain epäuskoa pitkän yrittämisen jälkeen. Ens viikolla neuvolassa toivottavasti sydänäänet kuuluvat ja se luo taas uskoa että joku tuolla masussa asustaa :)



Oireita sitten: rinnat vaan kasvaa, saa nähdä mihin mittoihin lollot vielä paisuu... alavatsaa juilii päivittäin ja selkäkin jomottelee vaihtelevasti. Painoa on oman puntarin mukaan tullu 2,5 kg. Masusta kovasti yritän etsiä kohtua, mutta jossain tuolla läskin alla taitaa olla piilossa.



Tulihan vuodatus, pahoittelen!



Nyytikki rv 16+5



P.s ihana tuo Emman ultra kuva :D

kesälomaa vietän vielä tämän viikon, ensi viikolla sitten paluu töihin ja vähän jännittää kertoa pomolle raskaudesta... toivottavasti ottaa uutisen hyvin vastaan.



Mitä Mamacitalle kuuluu? Miten pienokaisen kävi?



Itseäni ei nämä kuumuudet oikein houkuta, muutenkaan ei meinaa mitään jaksaa tehdä, mutta en valita :)



Vatsaa täälläkin turvottaa, enkä usko että on vauvaa vielä vaan enemmän kesän herkkuja :( kovasti yritän tunnustella josko kohtua tuntuisi alavatsalla, mutta läskiä siellä vaan on...

Jotenkin hirvittää että kaikki ei ole kunnossa, vaikka mikään ei tuohon suuntaan viittaakaan. Liikkeiden tuntemista odottelen innolla, josko sitten uskoisi pienen todellakin kasvavan vatsassa. Kolmeen otteeseen on ultralla katsottu että kyllä siellä sikiö on, mutta ei oma pää meinaa uskoa. Ehkä on pitkähön lapsettomuuden aiheuttamaa epäuskoa.



Nyytikki 14+0

ensin Tindelle onnittelut pojan terveistä kromisomeista!



Juhannus on vietetty rauhallisesti hyvän ruoan merkeissä. Masuasukki voi hyvin, viikolla kävin neuvolalääkärillä ja edelleen pieni kasvaa odotetusti ja itsellä on tullut painoa 1,6 kg lisää, omasta mielestä kohtuullinen määrä.

Väsymys vaivaa edelleen vielä, pahoinvointi on onneks kaikonnut lähes kokonaan.



Nyytikki ja ainokainen 13+4

osanotto pienen menetyksestä! En osaa edes kuvitella surusi määrää, voimia jaksaa tyhjennys ja voimia myös miehellesi.



Ystäväpiirissä on muutamia kohtukuoleman kokeneita ja muutamia syntyneen lapsen menettäneitä ja lohduttavien sanojen löytäminen on aina yhtä vaikeaa.

Eikö Kättärillä huomattu muuta turvotusta kuin niska?

Jotain pienellä on pahasti pielessä jos turvotusta ympäri kehoa.

Kyllä pitäisi inhimillisyyttä löytyä sen verran että jos jotain normaalista poikkeavaa havaitaan niin olisi aikaa käydä asiaa hetki läpi. Menetys on niin valtava, vaikka raskaus loppusuoralla vielä olekkaan.

Hoitajalle kyseessä on yksi ennakkoon päättynyt raskaus, mutta vanhemmille se suurin mahdollinen menetys sillä hetkellä.



Onneksi saitte ajan yksityiselle ja parempaa selvitystä tilanteesta.



Meneekö sikiö tutkittavaksi? Eli saatteko selville onko kyseessä ikävä sattuma vai joku geneettinen vika?

Anteeksi että kysyn näin ikävää ja henkilökohtaista asiaa. Ymmärrän jos et halua vastata.