Nuusku

Ihanaa että on tullut paljon hyviä uutisia tänne! Onnea onnea :) On aina mielenkiintoista lukea mitä oireita ihmisillä on ollut ennen menkkojen poisjäämistä ja positiivista testiä. Itelläkin aina loppukierrosta ties mitä oireita, mutta vissiin pienellä yliherkkyydellä aina tulkittu, kun ei oo kuitenkaan tärpännyt.

Kiva myös lukea Ikäneito vitamiineista ja muusta yritysajan "dopingista" :P

Mulle neuvolan täti sanoi viimeksi pillereitä uusiessa, että kannattaa foolihapon napsiminen aloittaa jo pillerien aikaan, mutta ainakin 3kk ennen yritystä. Oon varmaankin jo syönyt vuoden niitä.. Joskin nyt on alkanut joinain päivinä unohtua sen napin ottaminen, kun ei tunnu enää niin tärkeältä (kun ei vaan tärppää!). En oo muihin nappeihin vielä turvautunut, foolihapolla ja perusterveellisellä kasvispainotteisella ruokavaliolla mennään. En suostu stressaamaan mistään, onneksi töissä on aika leppoista, mutta kotona mies kehittelee stressiä milloin mistäkin.. Koitan olla menemättä mukaan siihen hysteriaan :D

Täällä on aktivoiduttu taas uuteen yritykseen, kp16/28 meneillään. Oviksen pitäisi olla näihin aikoihin, mutta en oo jaksanut tikutella/mittailla lämpöjä. Ollaan kuitenki talleteltu ahkerasti enkä oo päästänyt miestä mihinkää ylimääräisille reissuille :'D Muutama aiempi ovis saattoi mennä ohi hyödyntämättä just niiden reissujen takia. Mä niin haluaisin tammikuulle vauvan!

Heippa taas pitkästä aikaa! Vähän oon mennyt jo käänteissä sekaisin kun oon ollut poissa hetken, mutta onnea plussanneille ja voimia niille, joille on tullut huonoja uutisia :(

Omista kuulumisista sen verran, että viime kierto himmailtiin, ettei vahingossakaan tulis sitä jouluvauvaa :P Tosin tuskimpa siitä ois ollut pelkoa (kun ei olla näköjään kovin sikiävää sorttia)... Odotetut menkat nyt meneillään (kp1/27) ja tuleva kierto meinattiin ottaa kyllä hyvinkin tosissaan tuolla makkarin puolella :D Oli kyllä ihanan rento viime kierto, kun ei ollut sitä yrittämistä, lämpöjen mittailua, oviksen tikuttelua, Flon vahtaamista, omien tuntemusten vahtaamista... Ihan vaan pausella koko homma, ja tuli todettua että elämä on kyllä aika mahtavaa ilman mitään vauvaakin tai vauvaprojektia. Kroppaa on rääkätty lempilajien parissa ja eletty muutenkin kuin viimeistä päivää :D Nyt on aika rentoutunut ja stressitön olo kun suuntaa kohti uutta kiertoa, ja ajattelinkin olla tikuttelematta ovista yms, ettei tämä projekti ole sitten liikaa päivittäin mielessä... Täällä muutama muukin uhonnut samaa, en tiiä ootteko onnistuneet tavoitteessa ottaa rennommin :) Katsotaan miten itsellä onnistuu.

Onnea taas kaikille plussanneille :) Ja uusille tervetuloa!

Turuntyttö: Hyvä jos sait inspistä täältä toimia! Ei kun kesäkuuta ootellessa!

Lapintyvär: Meillä oli syksyllä tuo sama, että antaa vauvan tulla jos on tullakseen, mutta muutamaan kiertoon kun ei tapahtunut mitään niin hermo meni ja alkoi asioista selvää ottaminen ja oviksen tikuttelu ja lämpöjen mittailu yms :D

Toive85: Ehdottomasti pitää vähän hemmotella itseä, jos siihen on mahdollisuus! Mullakin kasvohoitohemmottelua luvassa ensi viikolla :) Jos vähän piristäisi mieltä myttyyn menneen kierron takia.

Omaa napaa: Heräsin tänään viiltävään vatsakipuun, ja tiedän mitä se tarkoittaa, menkkojen alkamista parin tunnin sisään. Alkoivat sitten 3 päivää keskiarvon kiertoa aiemmin… Enpä ehtinyt mitään suotta testailemaankaan, mutta parempi kai näin kuin että olisivat alkaneet myöhässä. Ei ehtinyt täysillä piinailla ja uusi kiertokin starttaa nyt sitten aiemmin. Mietin vaan että voi olla, että meilläkin uusi kierto tulee olemaan rennompi, ei tikutteluja tai muuta (ehkä voisin aamulämmöt kirjata paperille, mutta Flota avaamatta). Jos raskautuisin, niin LA asettuisi (oonko ihan hölmö ku oon jo tämäkin kurkannut :D) jonnekin 20.12 tienoille, ja en halua mitään joulun ihme-vauvaa… (Anteeksi jos täällä on joku jouluna syntynyt :D). En siis halua väen vängällä osua ovulaatioon tässä kierrossa. Mutta jos tärppäisi niin sitten antaa tulla jouluvauvan. Huhtikuun puolella vois sitten tosiaan koittaa sitä kerta päivään hommailu-taktiikkaa ja nyt toivoa että oltaisiin se kierto samassa osoitteessa ilman työreissuja. Epäilen että nytkin tässä epäonnistuneessa kierrossa parhaat päivät oli silloin kun mies oli reissussa.

Mutta voi ärsytys, kun kierto ei voi tosiaan olla täysin säännöllinen, vaan vaihteluväli on nyt näköjään 26-31 päivää. Pitää toki olla tyytyväinen, että tuo on kai ihan normaalin kierron pituus, niin voisi luulla että ovuloin normaalisti. Koitan syödä semiterveellisesti (olen normaalipainoinen), ikää 29v, ei ole mitään sairauksiakaan, en tupakoi, alkoa käytän max. pari kertaa kuussa (esim. viinilasillinen)… Niin mikä hitto on kun ei tärppää! Mutta nyt tosiaan pieni hengähdystauko kaikesta testailusta ja mittailusta ja katse kohti huhtikuuta..!

Onnittelut plussasta Elmu sekä Toiveissa ja tsemppiä jatkoon :) Samoin Jlove92, hyvä että siellä on kaikki kunnossa. Kiva saada onnistumisia tähän ryhmään! Jospa pääsisi jossain vaiheessa itsekin jonon jatkoksi :P

Ja voimia sitten muille piinailijoille ja uutta kiertoa kohti meneville :)

Tsemppiä Toive85, en osaa muuta sanoa. Ymmärrän että vaikea pitää positiivista mieltä yllä. Tuttuja tunteita varmasti kaikille tässä keskustelussa. Mutta jokainen kierto on toisaalta uusi mahdollisuus...

Cevandrielille pikaista paranemista! Hyvä jos on kipulääkkeet nyt kohillaan.

Ervasto: Mä oon myös yks kontrollifriikki! Erotuksella että en ainakaan pariin kiertoon kykene luopumaan ovistesteistä :D Tää projekti on kyllä yhtä tuskaa pienelle kaikki-mulle-heti-nyt-ihmiselle.

Omaa napaa, meillä yk3 meneillään, kp22/27-30, 7dpo. Tässä kierrossa ekaa kertaa aamulämpöjen mittaus mukana ja mielenkiintoista seurata millainen käppyrä alkaa muodostua :) Muutenkin hyvä mieli nyt, vaikkei onnistuisikaan tässä kierrossa. Aina vaan oppii kierto kierrolta tuntemaan kroppaansa enemmän. Vaikka tuon lämpöjen mittailun takia yritys pysyy mielessä joka päivä, sinänsä vähän ärsyttävää… Kaikenlaisia nippailuja on ollut mahassa mutta varmaan oviksesta johtuvia. Vielä viikon verran pitäisi kärvistellä!

Me pidetään matalaa profiilia just tuon takia, ettei ihmiset ala kyttämään mahaa tai utelemaan muuten raskaudesta... Ihme kyllä kyselyitä ei ole tullut, joskin äitillä oli vaihe, että kysyi aina merkitsevästi että onko mitään uutisia… Nyt on lopettanut tuon ärsyttävän utelun, menettänyt varmaan toivonsa jo. Ja toisaalta jos kerrottaisiin vanhemmille, niin se saattaisi herättää turhia toiveita (kun pessimistejä edelleen ollaan :D).

Tämä keskustelu on siitä hyvä, että voi anonymiteetin suojissa vatvoa näitä asioita :D Ei jaksa minun mies hirveästi kiinnostua mistään oviksen tikuttelusta tai muista tuntemuksista, vaikka välillä ollaan yhdessä tutkailtu Flon dataa (ehkä kohteliaisuudesta?) :P

Itse varmaan menen tutkittavaksi, jos yritystä kertyy vuosi. Ei kuitenkaan ihan hirveästi vuosia hukattavaksi. Toki sitten pitäisi miettiä uusiksi, jos tosiaan vaikeat hoidot luvassa. Olen myös sivusta seuraajana todennut, että todella kuormittavia ovat ja henkisesti raskaita.

Toisaalta pystyn myös hyväksymään sen, että jäädään lapsettomiksi. Luulen että olisi miehelle kovempi paikka. Taitaa olla niitä harvoja, joka on vauvakuumeillut puolisoaan pitempään :D Olisi muistaakseni halunnut aloittaa yrittämisen ennen häitä, mutta minä toppuuttelin, en ollut jotenkin valmis. Toisaalta nyt olen saanut jo muutaman vuoden toteuttaa itseäni ja matkustella, mitä kaipasin. Viimeksi pillereitä uusiessa neuvolan täti tosiaan otti perheen perustamisen puheeksi, ja sanoi että koskaan ei ole täydellinen hetki perustaa perhe, että aina voisi tehdä vielä yhden kaukomatkan/opiskella uuden ammatin/aloittaa uuden harrastuksen/panostaa uraan jne. En ole missään vaiheessa potenut vauvakuumetta, mutta olen kuitenkin halunnut perustaa perheen ”sitten joskus”. Tein sitten päätöksen että aika aloittaa yrittäminen ja mieshän oli ihan riemuissaan :) Enempi tässä prosessi ärsyttää se, kun se ei nyt starttaa kunnolla, vaan tuntuu jatkuvasti kesken jääneeltä roikkuvalta projektilta. Sitten jos tulisi raskaaksi, voisi suunnata katseen jo tulevaisuuteen. Nyt tuntuu että vapaa-aika pyörii lämpöjen ja tikuttamisen seuraamisen kanssa ja sitten pari viikkoa piinailua, ja sitten taas alusta. Vaikka eihän tätä ole takana kuin muutama kuukausi…

Vielä pitäisi pari viikkoa odottaa menkkoja saapuvaksi, onneksi on kaikenlaisia menoja luvassa, niin voi ehkä jopa unohtaa piinailun…